Olen kirjoittanut useampaankin otteeseen, kuinka myös laihtuakseen tulee uskaltaa syödä tarpeeksi. Jos syö liian vähän, kostautuu se ainakin omalla kohdalla ennemmin tai myöhemmin ja syötyä tulee huomattavasti yli omien tarpeiden. Ja kun on tullut mässäiltyä, niin morkkiksissaan sitä sitten taas yritetään syödä vähän tavallista vähemmän ja ennen kuin huomaakaan, on jojo-kierre valmis. Tämä siis jonkinlaisena kärjistettynä ja yksinkertaistettuna esimerkkinä siitä, miten tarina usein saattaa mennä.

Tämän verran syön päivässä

Liikun itse vähintäänkin kohtalaisesti, jollain mittapuulla ehkä jopa paljon. Saattaa siis olla, että tarvitsen enemmän energiaa kuin sinä. Saattaa myös olla, että sinä olet esimerkiksi minua pidempi, lihaksiksikkaami, teet ruumiillista työtä tai jotain muuta, minkä vuoksi sinun energiantarpeesi on suurempi kuin minun. Sanon tämän ääneen siksi, että on tärkeää tiedostaa, että lähtökohdat energiantarpeelle voivat olla erilaiset, aivan kuten tavoitteemmekin.

Syön itse arviolta noin 1700-2000kcal päivässä. Määrässä on liukumaa, sillä en laske kaloreita tai punnitse annoksiani, mutta niinä kertoina kun olen esimerkiksi Finelin ruokapäiväkirjaan päivän ateriat merkinnyt, niin noissa lukemissa ne ovat olleet. Jos päivään sisältyy myös herkkuja tai muita poikkeavuuksia, on energiamäärä luonnollisesti suurempi. En kompensoi herkuttelua vähentämällä muuta ruokailua, vaan pyrin herkkupäivinäkin pitämään huolen riittävästä ja erityisesti monipuolisesta energiansaannista.

Joku saattaa ajatella, että syön verrattain paljon pudottaakseni painoani.  Tämä ei tosiaan ole sellainen määrä, millä paino putoaa kohdallani kohisten mutta tämä on määrä mikä tuntuu hyvältä ja millä kuitenkin pitkässä juoksussa olen saanut painoa myös alaspäin. Toki, koska vaje energiantarpeeseeni nähden ei ole suuri, on myös ”riski” että paino lähtee nousuun jos tuleekin herkuteltua useammin tai isommin. Eikä painon muutos noususuuntaiseksi itseasiassa vaadi edes paljoa, aivan kuten ei toisinkaan päin. Ja juuri se on ollut se, mitä olen halunnut – mahdollisimman pienillä ja huomaamattomilla muutoksilla mistä kirjoittelinkin aiemmin täällä.

Jos todella haluaisin keskittyä pudottamaan painoani niin olisiko minulla varaa hieman kiristää? Kyllä varmasti. Haluanko? En välttämättä, ellei sille tule todellista tarvetta.

Heräsikö sinulla ajatuksia tai kysymyksiä tästä tekstistä tai aiheeseen liittyen? Kysy ihmeessä kommenteissa tai laita vaikka DM sähköpostitse tai instagramissa – vastaan ja keskustelen mielelläni.  Ehkä voisin myös samasta aiheesta jatkaa toisen postauksen yhteydessä esimerkiksi siitä, miten nuo kalorit päivään jakautuvat ja että mitä kaikkea se esimerkiksi voi sisältää. Ja jos tosiaan jotain muuta tulee mieleen, joko tähän aiheeseen tai muuhun niin kuulen senkin mieluusti.

Siitä on nyt reilu vuosi, kun minulla todettiin tulehduksellinen suolistosairaus Crohn.

Crohnin tauti on haavaisen paksusuolentulehduksen jälkeen toiseksi yleisin tulehduksellinen suolistosairaus. Sen syntymekanismia ei täysin tunneta eikä siihen nykylääketieteessä tunneta täydellistä parannuskeinoa mutta lääkityksellä voidaan hillitä oireita sekä vähentää sairauden aiheuttamia haittoja. Lääkkeiden lisäksi joissain tapauksissa sairaudenhoito voi vaatia leikkaushoitoa, missä osa suolistosta poistetaan. (lähde)

Omalla kohdallani sairautta lähdettiin hoitamaan leikkauksella ja kokemuksistani olenkin kirjoittanut täällä. Yksi leikkauksen tavoitteista oli paitsi tietenkin poistaa tulehtunut suolisto-osuus, myös mahdollistaa lääkkeetön seuranta ja ehkä jopa lääkkeetön elämä. Ihan näin onnekas en kuitenkaan ollut.

crohn – Leikkauksesta lääkitykseen

Olen ollut sairauteni kanssa avoin ja jatkan samalla linjalla edelleen. Haluan kuitenkin jälleen muistuttaa, että kaikki mitä aiheesta kirjoitan, pohjautuu omiin kokemuksiini ja omiin tuntemuksiini. Maininnat oireista tai hoidosta ovat kaikki osa minun henkilökohtaista matkaani sairauden kanssa ja jollain toisella tarina voi olla täysin erilainen. Minulla tosiaan tautia lähdettiin hoitamaan leikkauksella, mitä seurasi suoliston kuntoa kartoittava kontrollitähystys ja laboratoriokokeet noin puoli vuotta leikkauksen jälkeen. Tähystyksen yhteydessä kävi ilmi, että harmillisesti tulehdus oli alkanut uusiutua suolistossa ja melkein jo osasin arvatakin että lääkkeettömyys ei ollut kohdallani enää vaihtoehto.

Lääkityksen tehtävä on lievittää oireita, hillitä tulehdusta sekä vähentää sairauden aiheuttamia haittoja. Ymmärrän varsin hyvin, miksi lääkkeiden käyttö on tarpeellista mutta kuten olen aiemmin sairaudesta kirjoittaessani kertonut, olen ollut hyvin vähäoireinen tai lähes oireeton potilas. Ja ilman oireita, ilman mitään elämää haittaavia haasteita tai ongelmia olin kuitenkin hieman vastahakoinen lääkityksen aloittamisen kanssa. Kuten kuitenkin kirjoitin, ymmärrän hyvin miksi lääkityksen aloittaminen myös ilman ilmeisiä oireita on tarpeellista, ja aloitin lääkityksen ohjeistuksen mukaan alkuvuodesta 2024.

Lääkityksen suhteen olen ollut onnekas, sillä heti ensimmäinen kokeiltu lääkevaihtoehto on ollut sopiva. Lääke ei ole aiheuttanut sivuoireita ja on myös tehnyt sen, mitä on ollut tarvekin eli hillinnyt tulehdusta. Toistaiseksi syön maksimiannoksen vuorokautta kohden mutta kunhan tilanne on saatu vakiintumaan (mikä toivottavasti siis tapahtuu jossain vaiheessa), voidaan lääkityksen määrää vähentää vaikka ei (käsittääkseni) koskaan lopettamaan. Tämä kaikki on kuitenkin vielä jossittelua, sillä vaikka nyt näyttää lupaavalta, voihan varsin hyvin olla että kaikki kääntyykin toisinpäin ja vaaditaan toisenlainen lääkitys tai vaikka uusi leikkaus. Toistaiseksi kaikki vaikuttaa kuitenkin hyvältä ja sitä myöten kaikki on siis kunnossa.

Lisää taudista, sekä aiempi tekstini siitä miten tauti minulla todettiin, voit lukea täältä.