Kuntosali siirtyi ulos

Moi,

Olen joskus mielessäni harmitellut kuinka kaikki parhaat ulkoliikuntamahdollisuudet tuntuvat olevan jossain ihan muualla kuin täällä pk-seudulla. Ja nyt en siis puhu esimerkiksi tenniskentistä tai rullaluistelumahdollisuuksista vaan kuntosalin korvaavista ”ulkoilmasaleista”. Tai jos niitä tosiaan onkin jossain täällä, niin eivät ne ainakaan ole minun kotini läheisyydessä. Niinpä olen päättänyt tyytyä osaani ja jumppailla ulkona puistonpenkkiä tai vaikkapa kiveä hyväksikäyttäen (eikä tässäkään periaatteessa ole mitään vikaa).

Ulkona vietettyjen tuntien aikana olen kuitenkin ilokseni huomannut että myös minun kotiympäristöstä, kävelymatkan etäisyydeltä, löytyy vaikka mitä mielenkiintoista. Erään lenkkipolkuni varrella on pururadoille hyvin tyypillien kuntokeskus, jossa eräänä aurinkoisena päivänä teinkin lenkin päätteeksi pikkujumpat.

Vielä huikemapaa oli ehkä huomata että aivan kotini läheisyydessä olevaan urheilupuistoon on vastavalmistunut oma ulkoilmasali. Tämä on tuonut pururatojen kuntokeskuksen tälle vuosituhannelle sillä paikkaan tarkemmin tutustuttuani huomasin sieltä löytyvän esimerkiksi säädettävän selkäpenkin. Lisäksi tarjolla oli toki muitakin vempaimia, joita en malttanut olla kokeilematta. Ehkä täällä treenaillessa ihmiset eivät edes katselisi niin kummissaan kun ovat itsekin mitä oletettavammin urheilemassa. Aion ehdottomasti jokukerta lähteä kokeilemaan kunnon treeniä.

Sensijaan missä voi saada kummia katseita jumppailessaan, on lasten leikkipuistot. Kaikenlaisia ”välineitähän” löytyy kyllä..

Kokeilen muuten myös boxihyppyä matalalle pöydälle, tai oikeammin siihen tuolille vain huomatakseni etten vielä pysty siihen. Pystymisessä ei ole kiinni tässätapauksessa päänsisäisestä esteestä vaan ihan fyysisestä, nimittäin lantionpohjanlihaksista. Kevyt hölkkä, jota minun juoksuni siis on (noin 10km/h), sujuu ongelmitta mutta yhtään rankemmat tömähtelyt (kuten nuo boxihypyt tai ihan vain haara-perus) tuntuvat vielä toistaiseksi ikäviltä. Niinpä ne saavat odottaa vielä oman aikansa.

Ja jos unohdetaan lihaskuntolaitteet niin olen käynyt myös kokemassa kesän ensimmäiset ylämäkitreenit. Eräänä juoksukertana noin vartin alkulämmön jälkeen otin tehtäväkseni ihan kotioven läheisyydestä löytyvän ylämäen valloittamisen. Mäkeä juostiin täysiä ylös ja kävely takaisin alas ennen uutta spurttia. Vaikka ylämäkivetoja ei tullut kuin kolme, oli siinä minulle alkuun ihan riittävästi.Ja kunhan kuntotaso aikanaan kasvaa niin noin 30min kävelymatkan päässä on eräs isompikin mäki valloitettavaksi.. Nyt vain pitäisi saada jotain suunnitelmallisuutta näiden kaikkien mahdollisuuksien keskellä.