Hae
My Project Is Me

Mihin energia aikuistuessa katoaa?

Eilnen pulkkamäkireissu oli lapsille leikkiä, mutta minusta se tuntui treeniltä. Se saikin pohtimaan että mihin energia aikuistuessa katoaa?

 

Joku muukin on tosiaan varmasti joskus miettinyt, että mistä ihmeestä lapsilla riittää aina vaan energiaa. Minä ainakin olen. Viimeksi tätä asiaa mietin eilen kun olimme pulkkamäessä. En laskenut monta kertaa mäen laelle kiipesimme mutta senverta monta, että jos sen kaiken jälkeen olisi ollut tarve vielä lähteä treenaamaan, en ehkä olisi sitä jaksanut tehdä. Mäkitreeni, eli siis pulkkamäkileikkiminen, oli ihan riittävästi.

Lapset jaksavat, minä en

Olen itse lapsena kävellyt tuolle mäelle talvisin monesti. Käynyt laskemassa tunti tolkulla ja kävellyt taas takaisin kotiin. Kesäisin olen pyöräillyt paikasta toiseen, tehnyt ja touhunnut niin kuin lapset nyt yleensäkin tekevät. Toki tästäkin on ollut paljon puhetta, että nykyajan lapset eivät liiku tarpeeksi ja että yleiskunto on uhkaavasti laskussa mutta ei mennä siihen tänään. Vaikka edelleen koen liikkuvani melko arkiaktiivisesti, niin on se varmasti vähäisempää kuin joskus aikanaan ja silti välillä tuntuu, ettei yhtään enempää jaksaisi.

 

Nuoretkin jaksavat

Olen monesti miettinyt myös nuoruusvuosiani, aikaa ennen kuin oli autoa tai välttämättä edes ajokorttia. Kuljin tuolloin edelleen paljon pyörällä esimerkiksi ensimmäiseen kesätyöpaikkaani noin 5-6km päähän, mistä sittemmin tuli opintojeni ohelle myös ensimmäinen työpaikkani. Olen monesti muistellut noita aikoja, kuinka jos jonnekin halusi mennä tai jotakuta halusi nähdä, niin pyöräilykeleillä kyllä aina sillä kuljin bussin sijaan. Juttelin aiheesta myös mieheni kanssa, joka yhtälailla tuolloin ja itseasiassa vielä joitain vuosia sitten, kulki työmatkat lähinnä pyörällä – säällä kuin säällä. Mutta sitten tuli auto ja se työmatkapyöräily loppui siihen, ainakin huonompien säiden kohdalla. Enkä siis moiti häntä yhtään, ihan samanlainen minäkin olen.

 

Mihin energia aikuistuessa katoaa?

Sitä kuitenkin mietin, että mihin se energia aikuistuessa oikein katoaa. Jos otetaan esimerkiksi tuo eilinen pulkkamäkireissu, niin minulle siinä oli ihan riittävästi treeniä sille päivälle mutta todellisuudessahan se on ollut hyötyliikuntaa ja periaatteessa siihen olisi päälle pitänyt voida tehdä vielä jonkinlaiset treenit päälle. Olisiko se ollut järkevää, on taas kerran toinen asia enkä ehkä siihenkään halua nyt mennä. Sensijaan edelleen pohdin tuota kysymystäni että mihin se energia aikuistuessa katoaa; Arjen velvoitteiden taakse? Arjen huolien?  Kotitöiden? Oikeiden töiden? Vai olenko se vain minä, joka ajattelee/kokee näin?

7 kommenttia

  1. Hyötyliikkuja kirjoitti:

    ” Jos otetaan esimerkiksi tuo eilinen pulkkamäkireissu, niin minulle siinä oli ihan riittävästi treeniä sille päivälle mutta todellisuudessahan se on ollut hyötyliikuntaa ja periaatteessa siihen olisi päälle pitänyt voida tehdä vielä jonkinlaiset treenit päälle. ”

    Pitänyt kenen mukaan? Miksi? Kroppa väsyy liikunnasta, tapahtui se sitten salissa tai pulkkamäessä.

    • myprojectisme kirjoitti:

      No sanoppas se? En tosiaan tiedä kenen mukaan, ei ainakaan mun kropan 😀 Ei mutta oikeasti asiasta puhuttaessa niin sehän on juurikin näin kuin kirjoitat. Ja hyvä että kirjoitat ja muistutat tärkeästä asiasta mitä en ehkä itse osannut (tai muutoin vain tuonut) tässä yhteydessä tuoda esiin.

      Olen itse suuri hyötyliikunnan kannattaja ja siitä olenkin kirjoittanut blogissanikin useampaan otteeseen. Tässä mietin asiaa kuitenkin isommalta kannalta, että minne se energia katoaa kun nuorempana kuitenkin hyötyliikkui ja harrasti vielä siihen päälle mutta käytin esimerkkinä tuota eilistä. Mutta kuten kuitenkin sanottu, kiitos tärkeän asian muistuttamisesta meille kaikille 🙂

  2. Erja kirjoitti:

    Samaa olen minäkin ihmetellyt. Toisaalta esim. tänään paljon ulkoilua ja yhdessä leikkimistä sisältävänä päivänä askeleita yli 20k ja paikallaan oloa alle 4h. Lihakset ei varsinaisesti kasva, mutta arkiliikuntaa mielin määrin.

    • myprojectisme kirjoitti:

      Kuulostaa kyllä melko energiseltä päivältä, tai no ehkä energiasyöpöltä on oikeampi sanamuoto. Eihän sitä tietenkään siinä tehdessä huomaa mutta sitten kun tulee se hetki että pysähtyy, niin tietää tehneensä.

      • myprojectisme kirjoitti:

        Niin, ja vielä lisäys että energiasyöpöllä en tarkoita tässä tapauksessa sitä että tekemisen jälkeen olisi negatiivisesti uupunut vaan että energiaa kuluu huomaamatta 🙂

  3. Mirja kirjoitti:

    Lapsi elää liikkuakseen, ei liiku elääkseen. Lapselle liike on itseisarvo, yhtäkuin ilo ja sosiaalinen kanssakäyminen. Aikuiset taas enemmän liikkuvat elääkseen, välineellisesti kohti jotain tavoitetta suorittaen. Sellainen on aika kuluttavaa ja väsyttävää. Tässäkin kohtaa voisi oppia jotain lapsilta?:D

    • myprojectisme kirjoitti:

      Kyllä! On niin paljon asioita, mitä lapsilta varmasti voisimme oppia tai mitkä näin aikuistuessa jostain syystä pääsevät unohtumaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.