Hae
My Project Is Me

Laihduttavat elintavat

Moi,

Jokainen teistä lukijoista varmasti tietää että yksi tämän blogin keskeisiä tekijöitä on laihduttaminen. En ole edes ihan varma kuinka moni postauksistani löytyy kategoriasta “laihdutus” mutta uskaltaisin väittää että valtaosa. Osaa tämä jatkuva laihduttaminen tai siitä puhuminen ärsyttää mutta kuten joku on ehkä kuitenkin huomannut, käytän termiä “laihduttaminen” melko löyhästi ja siitä syystä myös melko usein. Minulle itselleni laihduttaminen ei tarkoita jonkinmoista tiettyä ajanjaksoa, jonka aikana pyritään maksimaaliseen painonpudotukseen. Itseasiasiassa laihduttaminen ei edes tarkoita minulle suoranaista painonpudotusta vaan kiinteämpää vartaloa. Ja kun puhutaan kiinteämmästä vartalosta tarkoittaa se tarpeeksi alhaista rasvaprosenttia suhteessa tarpeeksi korkeaan lihasprosenttiin. Joku käyttää tälle hienostuneempaa sanaa kiinteytyminen mutta minun pääni sisällä ne ovat laihduttamisen kanssa yksi ja sama asia sillä kuka kumma haluaisi vain olla laiha? En minä ainakaan.

Asiani kynee selväksi vaikka kuvakulmat ja etäisyydet ovatkin keskenään eriävät

Asiani kynee selväksi vaikka kuvakulmat ja etäisyydet ovatkin keskenään eriävät ihanniinkuin kuvan syykin

Kuten ylempänä kirjoitin, ei laihduttaminen ole minulle myöskään minkään tietyn ajanjakson kuuri. Kauas on tultu niistä ajoista kun pääsääni olen ajatellut syöväni kokonaisen viikon ajan vain kaalisoppaa ja pudottavani sen avulla painoani alemmas. Koskaan kokonaista viikkoa pelkällä kaalisopalla ei ole tullut elettyä mutta jos olisikin niin mitä sen jälkeen olisi tapahtunut? Paino olisi varmasti kivunnut takaisin kun ruokailutottumukset olisivat jatkaneet vuosien, ja vuosikymmenten aikana opittua linjaa. Jos ja kun suurimalla osalla painonpudottajista on tarkoitus pitää yllä laihduttamisen tuloksena hankittua elopainoaan, on laihdutuksenaikaisten valintojen muututtava arkipäiväisiksi. Vanhoista pinttyneistä tavoista on vain opittava eroon ja se voi viedä oikeasti kauan mutta on sen arvoista. Joku minua viisaampi on joskus todennut että kukaan ei ole kerryttänyt liikakilojaan viikossa, eivätkä ne myöskään viikossa tule katoamaan.  Sinänsä minun mielestäni on se ja sama onko pudotettavaa kaksi vai kaksikymmentä kiloa sillä ihan yhtä suuren panostuksen se tekijältään vaatii.

unnamed (3)

Jos tapana on herkutella niin..

 

kaupan muffinin sijaan voi herkun valmistaa myös itse vähän teveellisemmin

kaupan muffinin sijaan voi herkun valmistaa myös itse vähän teveellisemmin

Joku voisi kutsua minun tilannettani ennemminkin painonhallinnaksi, jossa vähän löyhempää jaksoa seuraa ehkä hiukan tiukempi suhtautuminen herkutteluun. Tällainen sykli voi olla esimerkiksi syödä viikolla herkuttelematta ja viikonloppuna vapaasti. Itselle painonhallinta tarkoittaa kuitenkin tilaa, jossa pyritään ylläpitämään nykyinen tila ja ihan siinä en kuitenkaan vielä ole. Minä siis itsepintaisesti laihdutan eli kiinteydyn eli pudotan rasvaprosenttia alhaisemmaksi samalla lihaksistoa mahdollisimman paljon säästäen. Kiloja enemmän kertoo kuitenkin mittanauha sekä peili. Rasvaprosentin mittaan kerran kuussa ja kunhan pääsen peilikuvallisesti ja kotimittarieneni lähemmäs tavoitettani aion käydä kehonkoostumusmittauksessa.

IMG_1852

vanhempaa kuvaa helmikuulta

Toivon että yllä esitetty ajatusmaailmani laihduttamisesta huojentaa hieman niiden lukijoiden mieltä, jotka pelkäävät millaisen esikuvan annan lapsilleni. Laihduttaminen ei ole minulle minkäänlainen kuuri, kitudieetti tai epämiellyttävä hetki elämästäni. Syön samaa ruokaa kuin muukin perhe  – monipuolisesti ja värikkäästi (tai huomattavasti värikkäämmin kuin vaikka nirsoileva kolmevuotias, jota saa toisten ruokalajien pariin nykyisellään jo houkutella). Toivon kuitenkin että omalla esimerkilläni myös lapset syövät tai uskaltautuvat edes maistamaan tarjolla olevaa tavaraa helpommin. Minä myös liikun aktiivisesti, josta jäänee jonnekin takaraivoon muistijälki että kotona on aina liikuttu. Ja tulen varmasti kannustamaan lapsia myös liikunnan pariin kunhan se aika koittaa. Vaikka siis omien sanojeni mukaan laihdutan se ei varsinaisesti näy “laihduttamisena” ulospäin. Meillä ei siis ehkä syödä karkkia joka päivä mutten näe mitään syytä miksi näin ei tehtäisi “ei laihduttavassakaan perheessä”. Ne ovat ne valitsemani elintavat, jotka oikein tehtynä johtavat kiinteämpään kroppaan.

IMG_5412

Kuten huomattee, samaa ruokaa hieman eri tavoin koostettuna

 

10 kommenttia

  1. Emmi kirjoitti:

    Hyvä postaus 🙂 Olen samaa mieltä. Mielestäni sinulla on terve, fiksu asenne ruokaan ja liikuntaan, kyllä siitä luulisi jälkikasvulle jäävän hyvä esimerkki (vaikka laihdutus-sana esiintyy monessa postauksessa, blogisi yksi tärkeimmistä pointeista on kuitenkin selvä: haet kestävää, terveellistä elämäntapaa) Samanlaista mallia yritän minäkin omille lapsilleni näyttää.

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos 🙂 Vaikka en asiaa aina todellakaan tuo selkeästi ilmi niin sitä minä yritän siellä taustalla kuitekin toitottaa. Toisinaan mennään vähän vähemmän tyylipuhtaasti mutta mennään kuitenkin, ja sen jos minkä luulisi olevan tärkeintä.

  2. -E- kirjoitti:

    Aamen. Aivan samoilla linjoilla ja samoja asioita toivon voivani välittää mahdollisille lapsille tai ylipäänsä ympärillä oleville ihmisille.

  3. Kaisu kirjoitti:

    Samat ajatukset täällä. Laihdutus tai kiinteytys sanaa en kyllä käytä. Jos jollekin puhun niin silloin puhun elämäntaparempasta tai elämäntapamuutoksesta 🙂

  4. iive kirjoitti:

    Samat mietteet täälläkin, on kuin mun ajatuksista 😉
    Erityisen tarkka olen siitä millaiset eväät tyttäreni saa elämään. Jopa nyt Bikini Challenge-valmennuksessa pyrin syömään samankaltaisesti kuin muu perhe tai siis no joo… muu perhe syö samaa ruokaa kuin mä 😉 niille mä en vaan punnitse ruokia suhde suhteelta tarkasti ja taitaa vähän muitakin ”ylimääräisiä” ainesosia sujahtaa sekaan. Lapsihan sitä ei toki tiedä, sillä sen makaronilaatikko näyttää ihan samalta kuin munkin.

    iive
    http://voimaahoitsulle.blogspot.fi/

    • jennie kirjoitti:

      Tätä asiaa en edes viitsinyt enää ympätä tähän tekstiin; lapsihan ei nimittäin kyseenalaista asiaa että miksi sinulla (tai minulla) on suhteessa enemmän salaattia ja vähemmän vaikka sitä pastaa. Ruoka näyttää samalta ja periaatteessa samaa onkin – sillä pienellä erolla.

      Ja vaikka kirjoitinkin etten usko kuureihin niin esimerkiksi tällaisiin pieniin buustereihin, kuten vaikkapa bikini challenge, voi minusta ihan hyvin silti ottaa osaa. siinäkin kuitenkin on järkevästi koostettu ruokavalio ja liikunta. Tuota bikini chalengea minäkin olen itseasiassa vähän miettinyt kokeiltavaksi kunhan ensin saan draivin päälle muutoinkin (eli jos tämä nyt on se kuuluisa ”viimeinen kerta” niin saattaa olla että seuraavaan ryhmään hyökkään minäkin mukaan..

      • iive kirjoitti:

        Bikini Challenge on ollut kyllä tosi jees, ainakin tähän asti 🙂 Ja täähän ei ole sitä laihdutusta vaan kehonmuokkausta 😉
        Hyvät ohjeet ja hyvin saa tehtyä vaihtelevaa ruokaa joka on kuiteskin ihan normaalia esim. ihan perus makaronilaatikko, lasagne, kasvissosekeitto tulee noilla ohjeilla ihan helposti kun vähän käyttää päätään.
        Mä en niinkään tuon ruuan kanssa tarvinnut apua, mutta treenit piti saada uudelle tasolle ja siinä on kyllä tullut roppakaupalla apua ja ideoita. Ruokavalio on sit plussaa 🙂

        iive
        http://voimaahoitsulle.blogspot.fi/

        • jennie kirjoitti:

          aivan niin 😉 Olet kyllä tosi hyvin tehnyt työtä itsesi eteen ennen tuota lisäprokkistakin – täytyneekin jäädä seurailemaan millaista tulost tästä tulee jäämään käteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *