Hae
My Project Is Me

Vannomatta paras..

Moi,
Pääsin eilen tapaamaan muutamia ihania ystäviäni ruokailun merkeissä. Yhteistuumin päädyimme Virgin Oiliin ja koska olen lähtökohtaisesti aivan mahdottoman huono päättämään mitä aion syödä, tutustuin ruokalistaan ennakkoon. Rajasin pääruokavaihtoehdot kahteen – Grillattuun kanaan paistetun vuohenjuuston sekä kasvisten kera taikka Salaattiin ilmakuivatun kinkun ja melonin kanssa. Pohdiskelin tätä pitkään vielä paikanpäällä kunnes tarjoilijan suosituksesta päädyin salaattiin.

Salaatti oli ok, joskin ylihintainen, kuten salaatit usein ravintoloissa ovat. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen ja vielä tyytyväisempi olin, etten koskenut tarjolla olleisiin leipiin ja gluteeniton elämäni sai jatkua.
Sitten tuli jälkiruoan vuoro. Painin oikeasti pitkään sokerittoman syyskuuni sekä jälkiruoan herkullisuuden (Ananascarpaccio pistaasipähkinöiden ja appelsiinisorbetin kanssa). Muun seurueen tilatessa omansa tilasin minäkin omani erilaisten tekosyiden siivittämänä:

1)      Syyskuuhan ei ole vielä alkanut ja päätöksen aikaistaminen oli vain omaa halukkuuttani (kuten koko idea yleensä, eli ei mikään oikea syy)


2)      Eihän tämä annos niin paha ole.. siinä on vain ananasta ja pähkinöitä (sekä sorbettia ja vaniljasiirappia eli se siitä)

3)      Minua muka vain harmittaa jos en pääse toteamaan millainen annos tämä on (tästä en osaa kyllä osaa sanoa olisiko näin ollut vai ei)


Kaikenmoisia selityksiä siis. Päädyin siis tilaamaan tuon jälkiruokani ja ihan yhtähyvin olisi voinut jättää tilaamatta. Ei se pahaa ollut muttei missään nimessä tämän moraalisen pohdinnan, ja ehkä jopa pitkästä aikaa huonon omantunnon, arvoista.
 

9 kommenttia

  1. Anonymous kirjoitti:

    Ole armollinen itsellesi. Elämäntaparemontti ei mielestäni tarkoita nollatoleranssia elämän mauissa, varsinkin jos on jotain spesiaalia kuten ystävien kanssa ravintolasyömistä. Tietenkin jos ravintolaillat olisi jokapäivisiä niin sitten ei joka kerta tarvitse ottaa jälkiruokaa. Muuten se menee vain nipottamiseksi, sillä faktahan on ettei yksi jälkiruoka silloin tällöin lihota käytännössä yhtään, arjen valinnat on ne mitkä näkyvät. Ja jos muutkin jälkkäriä ottavat niin jaettu nautinto on moninkertainen nautinto – ystävien kanssa on IHANA silloin tällöin herkutella! Tsemppiä syksyyn, tämä blogi on mahtava, kiitos siitä! -Minttu

  2. katja kirjoitti:

    Tiedän tunteen, kun pitkän kamppailun jälkeen päätyy syömään jotain herkkua vain todetakseen ettei se sitten kuitenkaan ollut sen arvoista. Näin käy itse asiassa lähes aina ”sortuessani”: mielikuva onkin herkullisempi kuin todellisuus! Mutta ei kannata jäädä sitä murehtimaan, vaan jatkaa sinnikkäästi eteenpäin. Opetteluahan tämä koko elämä on 🙂

  3. Jossu kirjoitti:

    Tuttu tunne: kun on pitkään ollut herkuitta ja sitten sallii itselleen jotakin, on pettymys aivan älytön kun/jos ”kielletty hedelmä” ei maistukaan niin hyvältä kuin odotti! Mutta hei, toivottavasti seuraavalla kerralla saat jonkun arvoisensa herkun ja unohdat tämän 😉

  4. Eli kirjoitti:

    Nuo ruoat kuulostavat ja näyttävät todella hyviltä! Makua en tietenkään osaa kommentoida ;)Minulle on käynyt monesti niin, että olen pyörtänyt jo aiemmin tehdyt päätökset ja se jälkeenpäin harmittaa. Mutta siksi en teekkään tuollaisia päätöksiä enää 🙂 Vaan syön herkkuja jos tekee mieli, se on auttanut niin himoihin, kun syyllisyyden ja katumuksen tunteisiinkin!

  5. Fight for fun kirjoitti:

    Nyt on pakko kommentoida, kun olen lukenut kesän aikana koko blogisi läpi. Mieletön muutos ja erittäin fiksusti toteutettu! Todella hieno saavutus siis, kun olet todellakin muuttanut elämäntapasi, Onnea! Ja tuosta herkuttelusta..on hyvä sallia itselleen herkutteluhetkiäkin, jottei homma menisi liian pikkutarkaksi. Olethan huomannut, että vaikka silloin tällöin sallitkin itsellesi herkkuja, niin pystyt säilyttämään sen minkä olet jo saavuttanut? Eli älä ihmeessä rajoita liiaksi. Katse ylös ja eteenpäin, ”repsahduksia” (joihin en kyllä itse laskisi tätä herkkuhetkeä) tulee tai on tulematta, mutta elämä jatkuu eikä niitä kannata jäädä huonolla omatunnolla murehtimaan. Tsemppiä! 🙂

  6. Anonymous kirjoitti:

    Komppaan edellisiä kirjoittajia :)On se kavereillekin vähän tylsää jos yksi on aina täysin salaatti-vesi-alkoholiton-jälkkäritön -linjalla… Ainakin omasta mielestäni hyvään elämään ja elämäntaparemonttiin kuuluu myös se, että sallii itselleen joustoa erityistilanteissa. Eri juttu jos on tiukalla, aikataulutetulla kisadieetillä.-Linda

  7. jennie kirjoitti:

    Vastaan aika yhteiskollektiivisti tänne kaikille. En tosiaan ollut pahoillani siitä että hieman herkuttelin, enemmän olin pahoillani siitä että sorruin päätöksessäni. Olen tosiaan itsekin sen linjan kannattaja että kun ei liikaa rajoita ei tule tällaisia syyllisyydentuntemuksia eikä niitä tosiaan ole ollutkaan, tätä lukuunottamatta. Mennyt on mennyttä ja jo ihan unohdettu juttu 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *