Hae
My Project Is Me

Lyhyt blogihistoria

Olen pitänyt blogiani jo pitkään, kesästä 2011 saakka. Kaikki alkoi siitä että halusin pudottaa kertyneet raskauskiloni ja ajattelin julkisen blogin tuovan positiivista painetta projektiini. Minulle oli aivan päivänselvää että haluaisin jakaa kehitystäni kokovartalokuvin, pelkkiin bikineihin sonnustautuneena. Tuohon aikaan, se oli harvinaista tai ainakin itsestä tuntui että suurin osa laihdutusblogeista tarjosi vain numeerista dataa ja hyvin vähän kuvia. Toinen mikä oli harvinaista niin lähtötilanteeni eli en ollut merkittävän ylipainoinen laihduttaja mutten myöskään vielä tuolloin vahvasti valloillaan olevan luurangonlaihan kropan metsästäjä. Hain vain tervettä, hoikempaa vartaloa ja matkan varrella tavoitteet konkretisoituivat milloin treenattuihin käsivarsiin, milloin tiukkaakin tiukempaan keskivartaloon.

Loppuvuotta 2011, kun olin jo pudottanut painoani menestyksekkäästi

Loppuvuotta 2011, kun olin jo pudottanut painoani menestyksekkäästi

tässä vaiheessa olin löytänyt kuntosalin

tässä vaiheessa olin löytänyt kuntosalin

Lukijoita ei luonnollisesti ollut yhtäkään. En edes kertonut ystävillenikään, muutamaa harvaa lukuun ottamatta, että olin aloittanut bloggaamisen. Muistan vieläkin kun katsoin joistain bloggerin tilastoista että sivuillani oli ollut yksi kävijä. Se oli mahtava tunne, aivan kuten sekin kun sain ensimmäisen lukijani. Yksi heistä taitaa seurata matkaani edelleen. Etenemisen myötä myös lukijoita tuli enemmän ja jossain vaiheessa olin erään listauksen mukaan Suomen luetuin laihdutukseen keskittyvä blogi. Huipulla jopa haaveilin pystyväni hyödyntämään blogitunnettuuttani ja ujuttautumaan terveyden ja hyvinvoinnin pariin myös ammatillisessa elämässä mutta näinhän ei koskaan käynyt.

Oman bloggaajaurani aikana on ollut mielenkiintoista seurata muutamien blogien kasvamista pienistä aloittelijoista yhdeksi Suomen suurimpia ja tunnetuimpia. Inhottaa myöntää mutta omalla kohdallanihan tätä kehityskaarta ei ole tapahtunut. Blogeilta ja bloggaajilta vaaditaan koko ajan enemmän ja pysyäkseen pinnalla vaatii bloggaaminen todellista panostusta. Kaikkein suosituimmilla kirjoittajilla blogin ylläpitäminen onkin muuttunut pelkästä harrastuksesta työksi tai ainakin se on osa toimenkuvaa. Kaikilla ei tähän tietenkään ole mahdollisuutta, eikä välttämättä haluakaan mutta itse myönnän toivovani pystyväni panostamaan blogiini enemmän kuin tällä hetkellä pystyn tai teen.

kunto, jossa pysyin pitkään lähes itsestään vuonna 2012

kunto, jossa pysyin pitkään lähes itsestään vuonna 2012

Ja kunto, joka sitä seurasi

Ja kunto, joka sitä seurasi

Siinä missä alkuaikoina minulla oli selkeä visio siitä millaisen blogin haluaisin perustaa, on blogini tulevaisuus huomattavasti sumeammalla pohjalla. Toki painonpudotus ja sen omaan silmään täydellisen vartalon metsästys on vahvasti mukana mutta elämäni sen suhteen on viimeaikoina elänyt melkoista vuoristorataa eikä ehkä sinällään tarjoa kovinkaan suurta motivaatiota kellekään. Haluaisin panostaa blogiin myös laadukkailla teksteillä mutta kaikki se tuntuu tällä hetkellä aivan liian irralliselta omaan blogiajan ulkopuoliseen elämääni – elämään jossa ei tapahdu kauheasti mitään mutta kuitenkin niin paljon. Blogi on aina heijastanut kulloistakin elämäntilannettani hyvin vahvasti ja niin se tekee tälläkin hetkellä ja niinpä moni oivaltava ja/tai informoiva teksti on viimeaikoina löytynyt usein jostain muualta kuin täältä. Se mihin voin kuitenkin panostaa, ovat laadukkaat valokuvat. Käytöstänihän löytyy järkkäri ja jopa jonkin verran kuvauskokemusta mutta vasta nyt olen ihan tosissani ajatellut ottaa osaa osaa valokuvauskurssille. Olen tosin tätäkin ajatellut jo niin pitkään että melkein kokisin osallistumiseni pienimuotoiseksi ihmeeksi.

vuoden 2013 iloja ja onnistumisia

vuoden 2013 iloja ja onnistumisia

Kaikesta tästä huolimatta en suostu vielä myöntymään siihen että parhaimmat aikani olisivat takanapäin. Valehtelisin jos väittäisin, etten olisi joskus harkinnut jopa blogini lopettamista, mutten kuitenkaan ole ollut siihen valmis. Usein sitä pahinta pohjallepainumista seuraa kuitenkin ajanjakso, jolloin kaikki sujuu helposti: Juttuideoita syntyy kuin itsestään ja kirjoittaminen on helppoa. Ja näinä hetkinä tiedän että olen tehnyt oikean päätöksen olla lopettamatta. Vaikka tämä harrastus toisinaan ottaa enemmän kuin antaa niin suurimman osan ajasta tilanne on kuitenkin onneksi toisinpäin. Eikait tätä muutoin kukaan tekisikään, tai en ainakaan minä. Siinä, missä ensimmäinen blogini vierailija oli minulle iso juttu, niin ihan yhtälailla on edelleen jokainen kävijä, joka blogissani vierailee. Jokainen kommentti jonka saan, on minulle arvokas vaikka toisinaan vastaamiseen meneekin turhan kauan. Kiitos siis sitä että olette edelleen matkassani mukana ja jaksatte uskoa siihen parempaan huomiseen.

Viimeviikkoiselta salilta

Viimeviikkoiselta salilta

20 kommenttia

  1. Pauliina kirjoitti:

    Mukana ollaan – ja pysytään ! ? kovasti toivottelen tsemppejä sulle arjen haasteisiin ja siihen unelmakropan saavuttamiseen. Luulen, että itseni ja monien muidenkin lukijoiden puolesta voin sanoa, että me uskotaan suhun ja ollaan täällä henkisesti sun tukena. ❤

  2. Eve kirjoitti:

    Ooo.. Kivoja kuvia. 🙂 Mukava vaikka toisaalta vähän haikeakin postaus.
    Täällä silti ollaan! Mukavaa viikonloppua. 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos Eve – bloggaaminen, niin mukavaa kuin se pääosin onkaan, niin aiheuttaa toisinaan myös omanlaisiaan paineita ja erityisesti silloin kun tuntuuu ettei mitään kirjoitettavaa ole. Niin, tai minkäänlaista etenemistä tapahdu.

  3. Sannukka kirjoitti:

    Moi! Täällä on kanssa yksi joka on laihtunut ja lihonnut sun mukana lähes alusta asti. Blogeilla on elinkaari, mutta edelleen blogisi on lempparini monestakin syystä. Blogisi on pysynyt tyylillensä uskollisena, sisältö on tärkeämpää kuin liiat selfiet ja vartalokuvat, et ikinä rehentele tulotasollasi, et esitä kaikkitietävää, et vedä hernettä nokkaan kritiikistä, vastaat kommentteihin eli jatka samaa rataa!! Oot ihana!

    • jennie kirjoitti:

      Oi apua, nyt tuli paineita pysyä ruodussa ettei enää muiden tarvitse lihoa mun esimerkistä 😀 😀 No ei, kiitos ihanasta kommentista jonka jokaisen kohdan voin kyllä omalta osaltani täysin allekirjoittaa.

  4. Ilona kirjoitti:

    Olen seurannut sun blogia melkein alusta asti enkä koskaan ole kommenttia jättänyt. Sun blogi on just hyvän tyylinen ja sä olet ihanan aito ihminen! Tykkään! ?

  5. Anni kirjoitti:

    Minä, blogisi vanha fani oikein hätkähdin että eihän tämä teksti nyt vaan pääty siihen että ”kiitos teille lukijat ja morjensta iäksi.” Onneksi ei! Pohjalla saa käydä mutta sieltä pitää nousta. Ei tarvitse olla Se Kaikkein Pinnallisin tai mikäikinä blogi, tärkeintä on että jatkat.
    Täällä myö ollaan ja sinua luetaan!

  6. Linda kirjoitti:

    Olen samaa mieltä kuin edelliset! Kuulumisiasi on ihana seurata kun olet niin aito ja rehellinen ja kirjoitat fiksusti. Olet myös inspiroiva, kun pyörität kiireistä arkea, ja samalla kuitenkin jaksat panostaa ruokailuihin ja liikkumiseen. Myös ne suvantovaiheet on inspiroivia, kun näkee ettei muutkaan vedä aina täysillä ja silti ne näyttää hiton hyvältä ja onnelliselta 🙂

    Neljä vuotta on pitkä aika! Varmasti jotkut on sinä aikana tehneet blogistaan (sivu)työn, mutta monikertainen määrä on aloittanut ja lopettanut bloggaamisen kaikessa hiljaisuudessa.

    Jatka bloggaamista jos se tuntuu hyvältä, vaikka sitä selkeää punaista lankaa ei aina olisikaan. Toivottavasti jatkat!

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos sinulle, jälleen kerran. Jotenkin osaat aina löytää oikeat sanat ja laittaa ne vielä täydelliseen järjestykseen <3

  7. sari kirjoitti:

    Minäkin olen lukenu sun blogia jo useemmaan vuoden ja tykkään. Elä muuta mitään ja pysy sellaisena kuin olet 😉

    • jennie kirjoitti:

      keneksikään muuksi ei oikein voi muuttuakaan eli tällaisena tämä tulee pysymään myös jatkossa 🙂

  8. Salla kirjoitti:

    Mä löysin sun blogin joskus 2012 alussa ja luin sen silloin alusta loppuun. Tekstisi oli mielettömän inspiroivia ja tää on ollut siitä asti mun lempiblogeja. 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Eli niinä kuuluisina ”huippuaikoinani”. On suunnaton ilo kuulla että olet pysynyt matkassa siitä saakka, vaikka kaikenmoista tähän väliin mahtunut onkin. Kiitos siis siitä.

  9. Laura kirjoitti:

    Olen seurannut sun blogia alusta asti ja toivon ettet ole sitä lopettamassa. 🙂 olet motivoinut minua hyvin paljon kaikkien näitten vuosien aikana ja juttujasi on ihana lukea kun olet niin aito ja hyvä kirjoittamaan. Oikein hyvää syksyä sinulle <3

  10. hippaliinu kirjoitti:

    Kilpailu blogimaailmassa on varmasti kovaa, joku kampeaa etusivulle ja somen tähtihetkiin milloin milläkin kohukuvalla tai -otsikolla, mutta tasaisen laadukas blogi kestää aikaa ja trendejä!
    Luota siihen, että juuri sinun blogisi on hyvä sellaisena, kuin se on! 🙂 Se ei tarkoita sitä, etteikö muutoksia voisi tapahtua, sitähän se ihmisen elämänkulku on. Blogi heijastaa sitä enemmän tai vähemmän- ihmisen kasvua- mitään enempää ei tarvita.

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos, en minä mitään ole muuttamassaakaan – tai haihattelemssa susoituimman bloggaajan paikkaa vaikka kieltämättä sitä olisi mukava monellakin tapaa kehittyä kirjoittelun ohella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *