Hae
My Project Is Me

Salipohdintoja (ja ihan vähän muutakin)

Moi,

Eilen tosiaan oli joku yleinen katastrofiperjantai sillä koneen lisäksi tempppuili Tv. Kone tosiaan jonkin ohjelmistopäivityksen jälkeen käynnistyi normaalisti kuten pitikin mutta minulla ei ollut sitä aikaa odotella. Sensijaan poikaystäväni ilmoitti että pari vuotta sitten hankkimamme (no voi siitä kyllä olla kolme tai jopa neljä..) TV on lakannut toimimasta. Täytynee odotella maanantaihin, jotta voi tiedustella huoltomahdollisuuksia.

Tietokonetta en siis ehtinyt odotella käynnistyväksi sillä arkiaamujen tapaan, sali kutsui. Vaikka olinkin sitä mieltä että onneksi on perjantai päätin salille lähteä huonosti nukutusta yöstä huolimatta. Mielessäni siinti vielä edellispäivän treeni, josta jäi äärettömän hyvä olo (ja kipeä peppu!). Jostain syystä tämä treenikerta ei kuitenkaan tuottanut samanlaista tunnetta ja syykin selvisi tänä aamuna  – kipeä kurkku ja nuhainen nenä. Kun en eilen vielä ihan tarkalleen tiennyt mistä heikko esitys salilla johtui niin mietin hieman tehokkaan saliharjoittelun (tai miksei harjoittelun yleensä) kulmakiviä.

Valittu treenijako. Itsehän aloitin selkeällä kaksijakoisella ohjelmalla, jossa toistin kahdesti viikossa saman ohjelman. Yhteensä treenikertoja kertyi viikosta neljä. Aloitin melko nollasta, vaikka omasta mielestäni kohTuu kunnossa jo olinkin. Taustalta löytyi kuukausien jumppailut JM:n dvd:iden parissa maksimissaan kolmen kilon käsipainoja apuna käyttäen. Noh, kehitystä kuitenkin tapahtui hurjaa vauhtia ja jo muuutaman kuukauden jälkeen voimatasot olivat selvästi nousseet niin kehonkoostumusmittauksen kuin oman tuntemuksenkin mukaan. Rehellinen kaksijakoinen ohjelma siis toimi kohdallani.

helmikuu 2012

 

kesäkuu 2012

Sittemmin vaihdoin ohjelman siten että jokainen harjoittelukerta oli erilainen mutta edelleen kaksijakoinen. Ylä- ja alakroppa treenattiin siis kahdesti viikossa vaikkakin kahdella erilaisella harjoittelutavalla. Jossain vaiheessa sekoitin ohjelmaa enemmän kolmijakoiseksi ja kokeilin jopa nelijakoista. Tällä hetkellä harjoittelen jälleen kolmijakoisesti (jalat-peppu-alaselkä/ hauis-ojentaja x2/ rinta-hartia-yläselkä). Lisäksi vatsat kuuluvat ohjelmaan joka toisella harjoittelukerralla, siinä missä ne ennen olivat päivittäiset.

Oma kehitykseni tuntuu kuitenkin olevan hiipunut ja eilen mietin voiko se johtua tiettyjen lihasryhmien vähäisestä harjoittelusta (kerran viikossa) vai harjoittelun tehottomuudesta. Epäilen jälkimmäistä mutta silti mietin pitäisikö palata alkuperäiseen suunnitelmaan. Pelkään tosin ohjelmaan kyllästymistä nopeamman syklin vuoksi.

No entäpä sitten se tehoton harjoittelu? Mikäli tulosta haluaa todella syntyvän on pakko ylittää oma itsensä ja mentävä mukavuusalueensa ulkopuolelle. Kuten kehuttu, on minulla tällä hetkellä hurja into harjoittelua kohtaan vaikka varsinainen kehittyminen kait täytyy unohtaa. Joku pieni osa minusta kuitenkin haluaa uskoa että myös raskauden aikana olisi mahdollista kehittää lihaksistoaan (ehkei sillä optimaalisimmalla tasolla) vaikka muuta väitetään. Onhan totta että osa liikkeistä on mahdottomia tai epäsuositeltavia (kuten maastavedot maksimipainoilla) mutta uskottelen itselleni että esimerkiksi tosiaan hauiksen/ojentajankehittävä harjoittelu onnistuisi edelleen pienehköjen vastuksien vuoksi. Mutta siis, jotta harjoittelu tuottaisi tulosta on painoja uskallettava lisätä lähestulkoon kerta toisensa jälkeen. Itse en ole tainnut näin tehdä (huomaan siis suurimassa osassa liikkeitä tekeväni edelleen samoilla vastuksilla kuin kesällä), joten eiköhän tässä ole syy kehityksen pysähtymiselle.

Kuvat täältä ja täältä

 

Olisin kovasti halunnut ylläolevan tekstin tähän kuvaan mutta jostain syystä kuva ei latautunut Picasaan..

Tässä vaiheessa tämä teksti kait toimii muistutuksena itselle tulevaa varten vai mitä mieltä olette, voiko raskauden aikana harjoitella kehitysjohteisesti? Minkälainen treenijako teillä on tuottanut tulosta?

ps. En ottanut tässä kantaa ruokavalioon, vaikka harjoittelun ohella sen merkitys on tavattoman suuri.

12 kommenttia

  1. Ninni kirjoitti:

    Moi! En ole itse ollut raskaana koskaan 😀 mutta muistelen muutaman tutun kohdalla, että raskausaikanaan he tekivät parhaita suorituksiaan mm. suunnistuksessa ja maastohiihdossa. Tosin kyse on kestävyyslajeista, mutta kuitenkin. Myös äitini sanoi, että hän oli uransa huipulla (maastohiihto) heti raskauden jälkeen :)Joten uskon, että kyllä sitä aikamoisiin suorituksiin ja kehittymiseen pystyy.Onnea ja tsemppiä treeneihin!ps. oon lukenut sun blogia jo jonkin aikaa, mutta en muista kommentoineeni aikaisemmin. Enivei, tää on ollut todella tärkeä blogi mulle, olen saanut täältä voimaa ja inspiraatiota omaan treeniin!!

  2. Anonymous kirjoitti:

    Ikävä kyllä telkkareita ei ole nykyään melkein koskaan järkevää huoltaa. Se on helposti yhtä kallista tai kalliimpaakin kuin uuden telkkarin ostaminen. Kertakäyttötavaraa…

  3. Cocoilija kirjoitti:

    Ainakin yksi urheilijakaverini naureskeli neuvolan kauhistuneille ilmeille, kun kuulivat mitä lajia treenattiin ja kuinka usein. Luulen, että jos on urheilija / tottunut kuntoilija, niin tuntee oman kroppansa niin hyvin, että tietää miten lujaa pystyy treenaamaan ja kuinka pitkään. Jotkuthan lähtevät tyyliin salilta synnyttämään. Ja jokainen raskaushan on tietty omanlaisensa.En ole itse ollut raskaana, mutta epäilen harvan pystyvän treenaamaan nousujohteisesti. Ainakin jos käy töissä ja on muutakin elämässä, on vaikea löytää aikaa ja resursseja riittävään lepoon sekä palautumiseen, joiden tarpeen luulisin kasvavan raskauden aikana. Mutta sen sijaan se oman kunnon säilyttäminen on varmasti mahdollista todella monelle. Ymmärrän kyllä senkin, että se raskausaika varmasti useinon sellainen, että muut asiat täyttävät mielen liikkumisen sijaan. Ja kyllähän sitä sitten ehtii rutistaa itsestä enemmän irti joskus myöhemminkin. 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Voi vihtahousu, nämä oli jotenkin unohtuneet tänne vastaamatta.. Mutta siis, tässä sairastaessa olen koko ajan ollut enemmän ja enemmän sitä mieltä että ehkä se vain on niin että ne itsensä haastamiset, ainakin tietyllä tapaa, ovat osa tulevaa ja nyt keskitytään tähän. Vaikka siltikin se mieleen silloin tällöin hiipii että jos kuitenkin vähän.. 🙂

  4. Anonymous kirjoitti:

    Hei! Minun mielipide on, että nousujohteisen treenaamisen sijaan kannattaa raskauden aikana ylläpitää kuntoa. Ja sitten synnytyksestä toipumisen jälkeen nousujohteista treenaamista. Omalla kohdalla raskauden puolen välin jälkeen tuli väsymys ja liitoskivut, jotka vain loppua kohden lisääntyi, ja nuo johtivat siihen että pienikin liikunta oli suuri saavutus.

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos, tähän ajatukseen olen itsekin koko ajane enemmissä määrin toki päätynyt – onhan niitä tärkeämpi’kin asioita tällä hetkellä kuin hauiksen koko 😀

  5. Jemi kirjoitti:

    Mulla hajos tässä hetki sitten pari viikkoa vanhasta kosketusnäyttöpuhelimesta näyttö… Samana päivänä kun sain sen huollosta, hajosi kahvinkeitin. Muutama päivä sen jälkeen hajos lukot autosta. Sit luulin että pesukonekin hajos mutta se korjaantui sitten aika helposti onneks. Tuntuu että nykyään mikään ei kestä, ja sit kun yks asia hajoaa niin kaikki muutkin toki samaa aikaa.Varmaan riippuu aika paljon raskaudesta että miten voi treenata… Jos ei oo hirveesti mitään rajoittavia vaivoja ja muutenkin ihan normaali raskaus niin mikäs siinä 🙂

    • jennie kirjoitti:

      voi apua 🙁 Täällä on nyt reilu viikko eletty ilman telkkaria ja oikeastaan tähän alkaa tottua. Paitsi tietty sairastaessa olisi ollut kiva JOS tv olisi toiminut.. Onneksi on kone 🙂

  6. Anonymous kirjoitti:

    Luin joskus jostain hyvän vinkin nousujohteiseen treenaamiseen ja olen sitä itse käyttänyt. Uskoisin toimivan 😀 Joka kerta pitäisi pystyä hieman parempaan, mutta sitä on välillä vaikea tulkita tai seurata. Niinpä pyrin jokaisella treenikerralla tekemään yhden toiston enemmän kuin edellisellä tai tietyissä liikkeissä lisäämään yhden kilon painoa. Esimerkiksi askelkyykkyjä teen aina saman määrän, mutta pyrin ottamaan aina kiloa suuremmat käsipainot mukaan. Yksi toisto ei ole paljoa, mutta sillä tavalla suunta on koko ajan eteenpäin. Jos ei kertakaikkiaan saa tehtyä extra toisto, tietää ainakin antaneensa kaiken. Treenipäiväkirjasta on helppo ja kiva seurata nousevia lukuja. -E-

    • jennie kirjoitti:

      kunhan raskaus on ohi niin ehdottomasti hankin treenivihon. Sitä luulee muistavansa mitä on tehnyt ja miten mutta eipä sitä vain muista ei. Aion kyllä hankkia vihon jo nyt ja kirjata ylös millä painoilla nyt teen niin onpahan sitten aloituspainot kunnossa raskauden jälkeen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *