Hae
My Project Is Me

Ulkopuolista motivaatiota

Moikka,

 

 

Koska haluan edes yhden päivän tällä viikolla puhua muustakin kuin itsestäni, niin kirjoitan Suurimmasta pudottajasta. Maanantainahan alkoi telkkarista uusi kausi Amerikan Suurimmasta pudottajasta. Vaikka ohjelmaa olenkin satunnaisesti myös aiemmin seurannut, niin viime kesänä koukutuin ohjelmaan ihan tosissani. Ehkä sarja sattui sopivaan saumaan kun oma painonpudotusprojektinikin sattui olemaan käynnissä. Yhtäkaikki päivääkään ei mennyt etten olisi ohjelmaa seurannut.

 

Vaikka ohjelmassa onkin kyse oikeasti sairaalloisen lihavien ihmistenuskomattomasta matkasta kohti normaalipainoa, tarjosi sarja ainakin itselle uskomattoman paljon ulkopuolista tsemppiä. Mielestäni sillä ei oikeasti ole merkitystä pudotetaanko kymmeniä kiloja vai vain sitä kuuluisaa muutamaa. Jokaisen on tehtävä menetettävien kilojen eteen työtä, työtä ja työtä ja siitä tämä ohjelma muistuttaa jokainen päivä.

Yhtälailla ohjelma tarjoaa motivaatiota liikkumisiin. On aivan käsittämätöntä miten nämä kisaajat ylittävät itsensä uudestaan ja uudestaan. Kyllä ohjelman intensiivinen harjoittelu sekä kaikkensa antaminen tuovat myös itselle lisämotivaatiota ja voimia treenailuun. Paitsi kilpailijat niin myös valmentajien rautainen ote ja kyky vaatia kisaajilta enemmän antavat ajattelemisen aihetta. Jilliania lainatakseni ”Jos 120 kiloinen henkilö pystyy tekemään haarahyppyjä, niin kuka tahansa pystyy”.

Kuva täältä
Kuva täältä

Ohjelman juontaja, Ali Sweeney, on itsessään myös ihailtavana esimerkkinä pudottanut raskaudenjälkeiset kilonsa pois. Uusimassa Shape-lehdessä (Amerikan versio) olikin hänen haastattelunsa ja mieleeni jäi lause, joka sai hänet itsensä ryhtymään projektiin. Tarina meni jotakuinkin näin että hänen miehensä oli kyllästynyt naisen päivittäiseen harmitteluun oman kroppansa kanssa ja todennut että ”Kulta, sinä olet kaunis mutta turha vartaloharmittelu ei tee sinulle oikeutta. Nyt joko lopetat turhan valittamisen tai ryhdyt töihin”. Näin pienestä se oli hänellä kiinni ja ihan yhtä pienestä se on meillä kaikilla. Kenellä tämän heräämisen tuo joku yksittäinen kuva, ajatus tai lause – yhtäkaikki ne ovat pieniä yksittäisiä asioita, jotka aikaansaavata halun muutokseen.

Kuva täältä

Pieni päivittäinen motivaatiopiikki täytyy vain yrittää mahduttaa vuorokausiohjelmaani. Telkkaristahan en tätä pääse katosmaan mutta onneksi on Katsomo. Vasta kaksi jaksoa on takana ja en malta odottaa lisää.

16 kommenttia

  1. Eve kirjoitti:

    Täällä kanssa yksi, joka viime kesänä koukuttui tuohon täysin. Nyt on kaksi jaksoa nauhalla kun en ole ehtinyt vielä katsoa niitä, mutta taatusti tulee taas koko kausi katsottua 🙂 Se todellakin motivoi itseäkin jatkamaan ja ajattelen myös monesti ihan treenatessa jos jotain epämiellyttävää ”pitää” tehdä, että jos nekin pystyi, pystyn minäkin.

  2. Anonymous kirjoitti:

    Moikka,kommentti ei liity tähän postaukseen, mutta laitan sen tähän kuitenkin :)Saanko kysyä, aiotteko hankkia lisää lapsia? Kysyn siksi, että itsekin olen äiti ja minulla meni monta vuotta siihen, että olen taas saanut aikaa ja energiaa huolehtia itsestäni. Olenkin laihduttanut aika paljon ja saanut itseni taas kuosiin, vatsalihaksetkin näkyvät 😉 Mutta, mielessä on toinen lapsi, mutta niin turhamaista kuin se onkin, pelkään sitä, että levähdän ja väsähdän taas moneksi vuodeksi ja kaikki tämä tehty työ valuu hukkaan vuosiksi. Mitä itse ajattelet, oletko huolissasi kropastasi, jos vielä lapsia tekisit? Vaikka kuinka sitä ajattelee nyt, että kyllähän sitten käyn salilla raskausaikana ja lenkeillä synnytyksen jälkeen, totuus voi hyvinkin olla se, että mitään ei pysty ja jaksa tehdä. Näin kävi minulle. Ja tosiaan, meni monta vuotta ennen kuin sain vanhan, urheilullisen kroppani takaisin (tosin komeilla raskausarvilla varustettuna :D)

    • jennie kirjoitti:

      Kyllä minä voisin kuvitella myös perheenlisäystä vaikka uskonkin että toisella kerralla painonpudotusprojekti tulee olemaan haastavampi kun omaa aikaa on entistä vähemmän. Tähän on kuitenkin moni pystynyt niin varmasti siihen pystyy vielä yksi lisää 🙂

  3. bonnie kirjoitti:

    Joo, mä katselin tän kanssa eilen ekaa kertaa elämässäni, ja täytyy myöntää: aikamoisia ajatuksia heräsi oman laiskuuden ja saamattomuuden suhteen, kun näki sairaalloisen lihavia ihmisiä tosissaan tekemässä. Niinpä vetäisin lenkkarit jalkaan ja lähdin juoksemaan. JES! Kattoiskohan tänäänkin…

    • jennie kirjoitti:

      On ihan uskomatonta miten yksi tv-ohjelma voi aikaansaada moisen liikkumisvimman. Juttelin tänään asiasta oikein työpaikallakin etkä todellakaan ollut siis ainoa joka oli ampaissut lenkille ohjelman jälkeen..

  4. Paulina kirjoitti:

    toi on oikeesti tosi koukuttava ohjelma, ja siinä kun ne kerto niiden tarinoita, tuli oikeesti tosi paha olo. Se nainen jonka perhe oli kuollu autoonnettomuudessa ja joka sano jotenki että ”mun on vaa uskottava et oon jonku paljon suuremman takii täällä”. Jotenki siit vaa tuli sellai fiilis että ihan mistä vaan voi selvitä ku ajattelee vaan positiivisesti. Se nainen oli kokenu oikeesti kovia ja silti se jakso yrittää jotain noin suurta!(:

    • jennie kirjoitti:

      Siis minähän itkin täällä kun katsoin ensimmäistä jaksoa.. Mahtoi poikaystävällä olla ihmettelemistä kun istun tietokoneella kuulokkeet korvilla ja niiskutan tunnin ajan 🙂

  5. Lintunen kirjoitti:

    Mulle kävi samalla tavalla viime kesänä – koukutuin sarjaan täysin. Ehkä syynä oli se, että sarja tuli päivittäin ja kaksi tuotantokautta tuli lähes putkeen. Poikaystävä kyllä tokaisi eilen osuvasti, että hän ei ymmärrä miksi katson sarjaa ja häntä ei ainakaan se kiinnosta. Hänen mielestään sen ajan voisi käyttää urheiluun, eikä istua sohvalla ja katsoa kun muut liikkuvat :DTuo Ali Sweeneyn miehen sanoma on kyllä hyvä. Omakin poikaystävä sanoi minulle samoja asioita ja kannusti minua tekemään töitä muutoksen eteen, koska se on mahdollista. En olekaan pitkään aikaan valitellut itsestäni ja olen tehnyt paljon töitä sen eteen, että osaan ottaa kehuja vastaan ja kiittää niistä sen sijaan että alkaisin vähätellä itseäni.

  6. Aino kirjoitti:

    Jännä että minäki juuri viime kesänä koukutuin sarjaan ja sillon syötiin aina sitä katsoessa karkkia, mutta nyt ku sitä taas innolla seuraan niin aina käyn eka lenkilä tms.. ja sitten vasta kattomaan suurin pudottaja :DHyvä motivaatio, koska ohjelma on niin hyvä ni kiire sitä kattomaan 😉

    • jennie kirjoitti:

      Itsehän aloin juuri miettimään että pitäisikö sitä sittenkin käydä iltalenkillä vasta ohjelman jälkeen.. Nythän lenkkeilen tosiaan sen aikana ja tyydyn katsomaan sarjaa jälkikäteen Katosomosta.

  7. Elina kirjoitti:

    Ihan mahtava sarja, jota itsekin aion kyllä seurata aktiivisesti joka jakson verran! Motivoi ja tsemppaa hirveästi itseäänkin, jos nekin ihmiset pystyvät niin tottakai minäkin 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Juuri näin – ja parasta (tai ainakin yksi parhaista asioista) on se että ohjelma tulee niin usein. Muutoksen näkee itse siinä hetkessä ja joka päivä on joku muistuttamassa että kuinka pienillä päätöksillä on merkitystä.

  8. Anna kirjoitti:

    Suurin pudottaja on ollut oma all time suosikki jo vaikka kuinka kauan! Tosi hienoja tuloksia ja ihan asiaakin, vaikka mukaan mahtuu tietystikin myös paljon sitä jenkkihömppää 🙂 Blogistasi sen verran, että olet tosi motivoiva kirjoittaja/bloggaaja, eikä voi kun ihmetellä saavutustesi määrää! Tosi hienoa 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Ihan juurikin näin – hyvässä tasapainossa kuitenkin kulkevat ja ehkäpä juuri siksi sarja on mielenkiintoinen ja innostava. Kiitokset sinulle myös blogia koskevasta kommentoinnista ja tervetuloa mukaan seuraleimaan melkolailla samanlaista projektia kuin itselläsi 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.