Hae
My Project Is Me

Kun muiden onnistuminen vit***aa

Pyrin usein suhtautumaan asioihin avoimen uteliaana ja suurella mielenkiinnolla. Näen ehdottomasti mieluummin mahdollisuuksia kuin esteitä ja jaksan esimerkiksi uskoa, että pienimmätkin paremmat valinnat elintavoissa tuovat mukanaan positiivisia muutoksia esimerkiksi painoa pudottaessa. Tässä postauksessa tuo positiivisuus on kuitenkin kaukana ja tilalla on turhautumista, ärsytystä ja jopa kateutta.

 

Parhaimmillaan muiden onnistuminen motivoi

Parhaimmillaan jonkun onnistunut elämänatapamuutos ja sen myötä usein hoikistunut ja elinvoimaisempi ulkomuoti motivoivat ja inspiroivat muita laihduttajia. Joskus näin ei kuitenkaan ole ja uskallan väittää, etten ole ainoa, jota erilaiset onnistumistarinat lannistavat. Vaikka olen lähtökohtaisesti ihan tyytyväinen siihen miltä näytän; Tiedän etten olisi sen onnellisempi tai onnettomampi vaikka vaatekokoni muuttuisi; Tiedän ettei se muuttaisi minua ihmisenäkään mihinkään suuntaan ja elämäni jatkuisi ihan samanlaisena, vaikka huomenna heräisin missin mitoissa. Toisaalta, toivoisin kuitenkin olevani vähän timmimpi; Toivoisin, että muutoin sopivankokoiset farkut eivät jäisi ostamatta tai käyttämättä koska nappi puristaa ikävästi navan kodalta; Toivoisin että rasvaprosenttini olisi vähän matalampi.

 

Mutta pahimmillaan se vain vit***aa

Ja juuri tänään, voin rehellisesti sanoa, että minua ihan todenteolla ärsytti lukea kuinka taas kerran joku, oli kuukauden aikana pudottanut painoa useita kiloka, vaatekoko oli pienentynyt ja elämänlaatu muutoinkin muuttunut moninkerroin paremmaksi vain jättämällä leivänsyönnin vähemmälle. Perkele! Minä olen vähentänyt leipää jo useamman kuukauden ajan; Olen käynyt salilla aktiivisesti treenaamassa 3-4x viikossa, hölkällä 2-3xvko ja ollut muutoinkin arkiaktiivinen; Olen vähentänyt selkeästi herkuttelua ja keskittynyt enemmän oikeaan ruokaan ja silti vaatekoossani, vaa’alla tai yhtään missään muussakaan ei näy minkäänlaista muutosta.

Ja ennen kuin joku lohduttaa, että ehkä olen saanut lihasmassaa niin ei se ole siitäkään kiinni. Minulle sattui tarjoutumaan mahdollisuus kehonkoostumusmittaukseen tänä aamuna, eikä lihasmassassa ole tapahtunut minkäänlaista muutosta sitten edelliskerran (noin 2kk sitten), enkä sitä kyllä odottanutkaan. Toivoin kuitenkin että rasvan määrä olisi laskenut mutta siinäkään ei ollut muutosta. Mittaustuloksiin ei tietenkään voi sokeana luottaa ja tässäkin voi varsin hyvin olla käynyt jonkinlainen mittausvirhe. Enkä sinänsä edes murehdi niistä tuloksista vaan enemmän siitä yleisestä epäreiluudesta, kuinka toisilla tuntuu kaikki käyvän niin helposti kun itsellä ei tapahdu yhtään mitään, vaikka tekisi lähtökohtaisesti mitä.

 

rehellisiä ajatuksia laihduttamisesta – kyllä, joskus vit***aa

Kunhan tästä turhautumisen tunnekuohusta selviän, niin tulen varmasti katumaan, että tämän tekstin ikinä julkaisin. Tiedän että minua tulee hävettämään se miten lapselliselta tämä kaikki kuulostaa, varsinkin kun mitään todellisia ongelmia esimerkiksi painon kanssa ei ole. Tulen varmasti myös ihmettelemään että miten se alussa kuvailemani peruspositiivinen minä, olen päästänyt suustani jotain näin kamalaa mutta kuten jo jossain vaiheessa kirjoitin, olen aivan sataprosenttisen varma että jokainen painonsa kanssa kamppaileva kokee näitä turhautumisen tunteita joskus.

Kysyinkin taannoin instagramin puolella että mikä minussa on se, mikä on saanut painamaan seuraa nappia niiden kaikkien tuhansien ja satojen tuhansien käyttäjien joukosta ja yksi toistuva elementti oli samaistuttavuus. Ja osittain myös tätä asiaa silmälläpitäen, halusin julkaista tämän tekstin vaikka muutamaan otteeseen mietinkin että hillitsenkö itseni jotta ei myöhemmin tarvitse katua. Tiedän että toistan itseäni jo kolmatta kertaa, kun kirjoitan että samaistuttavuuden nimissä, haluan tällä tekstillä osoittaa kaikille niille painokamppailunsa keskellä kanssaeläjille, että näitä turhautumisen tunteita tulee kaikille – myös minulle. Muiden onnistuminen ei missään nimessä ole itseltä pois, ja jossain vaiheessa voin taas olla ylpeä heidän kaikkien puolesta ja imeä niistä itseeni inspiraatiota mutta se päivä ei vain ole tänään kun rehellisesti sanottuna muiden onnistuminen vain vit****aa.

8 kommenttia

  1. Memmu kirjoitti:

    Samaistun täysin! Itse olin 2kk syönyt terveellisesti, vähentänyt herkkuja ja liikkunut hyvin. Painossa ei tapahtunut mitään, ja kyllä meinasin iskee hanskat tiskiin ja rynnätä ostaa ruuaks pelkkiä herkkuja. Kunnes…
    Muistin, että olisi pitänyt käydä verikokeissa kilpparin vajaatoiminnan vuoksi. Noh, arvot eivät olleet kohdillaan. Lisättiin lääkitystä ja kappas! Olo keventyi viikon-parin päästä ja paino lähti laskuun.

    Kyllä mä mietin, että perkules tavan ihminen ois jo laihtunut. Syy olikin aineenvaihdunnan hidastumisesta, koska lääkitys liian pieni.

    Tsemppiä sulle ☺️

    • myprojectisme kirjoitti:

      Kiitokset tsempeistä <3 Tämän kaiken ääneen sanominenkin auttoi kummasti, samoin kuin ehkä nukuttu yö, ja tänään on onneksi taas postiviisempi fiilis asian suhteen. Vaikka kyllähän sitä tietenkin olisi toivottavaa edelleen että hyvät teot myös näkyisivät jossain.

      Ihana kuulla että sinulla on ollut lääkityksestä apua ja syyt ovat olleet helposti(?) selvitettävissä. On tosiaan myös myönnettävä että ajatuksissa on toisinaan välähtänyt jonkinlainen terveydellinen selitys; Jätin tästä systä myös kirjoittamatta postaukseen mitään mainintaa asiasta. Uskon olevani terve aikuinen mutta todellisuudessahan en sitä tiedä sillä en muista milloin viimeksi olisin asiaa missään testannut tai tutkinut.

      Kuten kuitenkin sanottu, tänään aurinkoiseen aamuun herättyä on ollut jo huomattavasti eilistä positiivisempi mieli tämän kaiken suhteen 🙂

  2. krissstiina kirjoitti:

    Onko se sun painonpudotus-projekti loppunut vai etkö ole muuten vaan julkaissut enää siihen liittyviä postauksia? Oli kiva seurata sun matkaa.

    • myprojectisme kirjoitti:

      No eihän se varsinaisesti ole loppunut vaan kulkee vahvasti taustalla mukana 🙂 Blogissahan oli pitkäähkö taukokin tekstien osalta koska muutto, paluu lähitöihin ja kaikenmaailman harrastusten palaaminen arkeen veivät niin paljon aikaa että ei vain yksinkertaisesti ollut aikaa tai energiaa panostaa tännekin. Instan puolella olen kuitenkin ollut aktiivinen ja matkaa on ainakin rivien välistä voinut seurata. On kuitenkin totta etten erityisemmin ole aiheesta kirjoittanut, sillä viikot tuntuvat itselle olla niin samankaltaisia treeneineen sekä syömisineen ja sitten kun mitään muutostakaan ei tapahdu niin ei ole suoraan ollut mitään päiviteltävääkään 😀

  3. Minna kirjoitti:

    Oon lukenu sun blogia vuosia ja seuraan nykyisin myös instaa. Kirjotat tavallisesta elämästä jota mukava seurata. Samaistun tuohon, että välillä toisten onnistumiset turhauttaa, vaikka pääosin saan niistä onnistumistarinoista motivaatiota omaan painonpudotusprojektiini. Ehkä sun kannattais mennä lääkäriin otattamaan kilpirauhasarvot? Jos aineenvaihdunta on jostain syystä jumissa? Tai kun liikut runsaasti niin jos kuitenkin syöt huomaamatta kulutuksen mukaan? Toivottavasti syy jumitukseen selviää! Tsemppiä sulle painonpudotusprojektiisi ja mukavaa joulun odotusta?

    • myprojectisme kirjoitti:

      Kiitos kun seuraat <3 Näin kirjoittajana, on oikeasti merkityksellistä nähdä että joku jaksaa olla kiinnostunut ja se että jaksaa kommentoida (missä itsekin olen sysihuono)vasta merkityksellistä onkin. Erityiskiitos siitä.

      Kommenttisi jälkeen aloin ihan todenteolla miettiä kilpirauhasrvojen mittausta ja sitä, milloin ne on viimeksi mitattu jos koskaan. Vaikka en ehkä suoraan epäilekän sen olevan ongelman takana, niin mahdollistahan se on ja painonputoamisenhankaluuden lisäksi myös muita mahdollisia oireyhteyksiä on. Toki, sellaiset oireet kuten väsymys ja turvotus jaloissa voivat viitata niin moneen muuhunkin asiaan että en sen puolesta isosti epäile, mutta ainakin asia on helppo poissulkea testauksella.

  4. jaksaajaksaa kirjoitti:

    Löysin sattuimoisin blogisi ja pakko oli kommentoida, koska samaistun!! Tiedän niin tuon v*tutuksen tunteen 😀 Itsellä sama just nyt menossa. Herkut olen jättänyt vähemmälle, liikun paljon enemmän kuin vaikka muutama kuukausi sitten ja en käytä enää alkoholia, mutta silti paino ei ole tippunut yhtään. EI grammaakaan!! 🙁 Mutta tiedän, että kun vaan jaksan jatkaa samaan malliin niin kyllä se tippuu.. PAKKOHAN sen on tippua. Mutta silti… Se v*tuttaa just nyt. Tsemppiä sinulle ja tsemppiä minulle, ja kaikille niille joilla tämä sama v*tutus 🙂

    • myprojectisme kirjoitti:

      Suuret kiitokset sinulle kommentistasi, vertaistuesta ja tsempeistä. Niillä on iso, iso merkitys vaikka samaan hengenvetoon tietysti totean että olen myös pahoillani omasta tilanteestasi.

      Tosin nyt kun tekstin julkaisemisesta on jo aikaa, niin täytyy sanoa että siinä että kun vaan jaksaa (ja jaksaa ja jaksaa) on kuitenkin kauaskantoisia seurauksia. Ja vaikka tämä ei tässä yhteydessä sinua varmasti lohdutakaan niin tiedän että sinullakin sitä muutosta tapahtuu koko ajan vaikka se ei juuri nyt näykään vaa’alla tai välttämättä missään muuaallakaan. Ja kun oikein V*tuttaa niin sitten on ehkä hyvä ottaa pieni breikki ja jatkaa taas hetken päästä uudella höyryllä. Olet tehnyt loistavia ratkaisuja oman terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi <3 Isosti siis tsemppiä, kyllä se aivan varmasti siitä helpottaa ja alkaa myös näkyä vaikka ymmärrän todellakin tun turhautumisen paremmin kuin hyvin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *