Helppo liikkuvuustesti
Nyt on myönnettävä että koin tässä männäpäivinä eräänlaisen järkytyksen salilla. Olen aina tiennyt olevani kankeahko – tai en ainakaan notkeudella luonnostaan siunattu – mutta siis perus liikkuvuustestit kuitenkin ihan kohtalaisesti läpäissyt.
Olen myös aina, kaikista puheistani huolimatta, laistanut venyttelyistä jos vain mahdollista. Venyttelyihin uhraan oikeasti ehkä minuutin treenin jälkeen – jos sitäkään. Ajatukseni, ja tekosyyni, on että venyttelen sitten vähän myöhemmin kotona. (Sitä kertaa ei ole muuten vielä koskaan tullut). Joskus, jos jotain paikkaa jomottaa, aktivoidun mutta siihen se sitten taas jää.
Ja se mistä järkytyin, oli etten enää, tuosta vaan, tavoittanut sormiani niin yrittäessäni. Olen aina onnistunut tässä ”tempussa” eikä se ole mielestäni ollut minkäänasteinen ihme mutta ei se näköjään niin itsestäänselvyys sitten ollutkaan. Nippanappa siis yletin sormenpäihini ”väärinpäin” tehtynä. Venyttelemättömyys alkaa siis kostautua ja liikkuvuus kärsiä entisestään.
Annan siis nyt jo tässä vaiheessa uuden vuoden lupaukseni: Aion venytellä enemmän. Jos se sen vaatii, voin myös asettaa itselleni tavoitteita liikkuvuuden suhteen. Minä alan pitämään kehostani huolta enemmän ja kokonaisvaltaisemmin.
Saatteko te kaikki kätenne yhteen molemminpäin?
Juuri samoin käy minulla tuon ”tempun” kanssa. On tosin käynyt koko aikuisikäni. 🙂
eli kyse on vain aikauistumisesta 😀
En saa, enkä oo koskaan saanu, edes lapsena. :/ aina ollut urheilullinen ja muuten venyn, mut tuo ei onnistu.
Tämä siis sittenkin on temppu 😉