Hae
My Project Is Me

Kaksi viikkoa dieettiä – Onko tapahtunut mitään?

Viimeisintä dieettipäätöstä on takana pian kaksi viikkoa. Tai oikeastaan on jo, sillä aloitin koko homman seuraavan maanantain sijaan välittömästi, kaksi viikkoa sitten lauantaina. Päätin alussa olla tiukka, sillä kaipasin jonkinlaista ”katkaisuhoitoa” turhasta sokerisnsyönnistä. En välttämättä syönyt päivittäin perinteisiä herkkuja, vaikka niitäkin kyllä upposi ihan riittävän usein, mutta söin paljon esimerkiksi tavallista valkoista paahtoleipää. Pidän leivästä, olen aina pitänyt, eikä rapekasi paahdettu valkoinen paahtis ole lainkaan pahanmakuinen voilla ja juustolla höystettynä. Muistan itseasiassa jo kuinka kahdeksan vuotiaana olen pystynyt vetämään pussillisen paahtoleipää kerralla – sitä en tosin enää muista että olinko kuinka nälkäinen tuolloin ja söinkö sen jälkeen koska seuaavan kerran. Tuo leipäepisodi on vain jäänyt vahvana mieleeni.

Ensimmäinen viikko oli haastava. Mietin aika pitkään mitä adjektiivia käyttäisin kuvaamaan ensimmäisen viikon ajatuksia, sillä vaikea olisi liian voimakas. Enkä ole ihan varma onko haastavakaan tarpeeksi kuvaavaa, sillä ensimmäiset päivät sujuivat innosta piukeana. Sitten iski nälkä ja tuntui että ruokailun jälkeen jäi vain oikeastaan odottava tunne koska saa taas syödä. Söinkö liian vähän tarpeisiini? Olinko tottunut liian suuriin annoksiin? Reagoiko kroppani luonnollisella tavalla vähentyneeseen hiilarimäärään? En tiedä. Erityisiä ruokahimoja tai muuta ikävää ei kuitenkaan esiintynyt ja päätin tosiaan olla tiukka  seä odottaa miltä alkaa tuntua niin nälkätasoissa kuin omassa olotilassa ylipäätään. Viikko ei varsinaisesti ollut haastava mutta todennäköisesti dieettimatkan haastavin, kuten yleensä aina ensimmäinen kerta kaikessa on.

Toisella viikolla olen ollut rennompi mitä ruokailuihin tulee. Alkuperäinen tiukka ohje on kuitenkin pysynyt karttana ja olen seurannut sille merkattua polkua mutten ole ollut niin tarkka siitä, sisältääkö ateriakertani ihan tarkalleen ohjeenmukaisen määrän kaikkia makroravinteita. Otetan esimerkiksi nälkäisenä kaupasta ostamani proteiinipatukka ja vihersmoothie: Ei ihan ohjeenmukainen annos mutta riittävästi sinnepäin. Soveltaminen on tärkeä taito elämässä ja myös jokaisen dieetin kantava voima jos siitä tahtoo tehdä elämäntapamuutoksen ja tuloksista pysyviä. Ja eiköhän jokainen nimenomaan sitä tahdo. Nälkää en enää aterioinnin jälkeen ole tuntenut mutta ruoka-ajan lähestyessä kyllä sitäkin enemmän.

Kuten tekstsitä huomaa, on muutokseni kahden viikon aikana näkynyt lähinnä ruokalautasella.  Treenimääräni olen pitänyt jokseenkin samassa eli siinä 3-4 x viikossa. Olen kyllä tehnyt vähän muutoksia ohjelmaanikin mutta koska olen liikkunut käytännössä saman verran jo koko kevään, voin tähänastisista tuloksistani kiittää nimenomaan ruokavaliomuutosta. Sitähän sanotaan että ruokavalio vaikuttaa muutokseen jopa 70%. Ei siis ole lainkaan se ja sama mitä suuhunsa laittaa, jos tulosta haluaa syntyvän. Ja ne tulokset? Oloni on keveämpi enkä malttanut olla käymättä vaa’alla, vaikken sen lukemaa varsinaisesti seuraakaan: 63,2kg. Lukema on siis parisen kiloa vähemmän kuin missä se on jo pidemmän aikaa ollut. Jes! Tästä on hyvä jatkaa.

7 kommenttia

  1. Leppis kirjoitti:

    Tästä saa tsemppiä itekin! Raskauskiloja vielä 6 jäljellä mutta aion ne kyllä karistaa vielä pikkuhiljaa???

    • jennie kirjoitti:

      Voi kiitos paljon, Kyllähän ne tulokset aina motivoi 😉 Tsemppiä myös sinulle – hitaasti muttavarmasti !

  2. Anna kirjoitti:

    Huomaa jo muutoksen hei! Tsemppiä!

  3. Elina kirjoitti:

    Mä käyn kanssa ilmoittautumassa, että lueskelen täältä tsemppiä omaan projektiini. Moni juttu kolahtaa kovin samanlaisena (mulla on ollut vähän hitaampi tahti lasten kanssa, kun eka aloittaa elokuussa koulun ja nuorin on 9kk, keskimmäiset sitten ovatkin melkein viikolleen samanikäisiä), ja nyökyttelen itsekseni. Toistaiseksi on mennyt vielä tää kesä motivaation keräämiseen, mutta pikkuhiljaa. Juoksulenkit ja jumppailun sentään oon saanut osaksi arkea, mutta syömisten kanssa on tekemistä.

    Sä oot muuten myös malliesimerkki siitä, miten oikeanlainen pukeutuminen ja asento tekee ihmeitä. Tuossa alimmassa kuvassa näytät hoikistuneen ihan hurjasti, paljon enemmän kuin ne pari kiloa.

    • jennie kirjoitti:

      Saa ilmottautua, kiva kun ilmottaudut 🙂 Ja aika hauska sattuma tosiaan että keskimmäiset ovat noinkin lähellä syntyneet. Vaikka nyt juuri lomamoodi onkin itsellä päällä niin ei tämä dieettaaminen ole ihan unholaan jäänyt. Joskaan etenemisillä ei voi varsinaisesti kehuskella 😉

      Ja juu, tuon kuvan ottohetkellä oma olo oli ehkä huipussaan ja sekin varmaan hyvän treenin oäätteeksi vähän välittyi kuvassa – kuten toki suotuisa kuvakulmakin.

    • jennie kirjoitti:

      Niin ja hei, tsemppiä sinullekin – motivaation hakeminen ja löytäminen on jo puoli voittoa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *