Hae
My Project Is Me

Lomaterveisiä

Moikka,

Ja terveisiä lomalta! Taitaa olla jonkinmoisia karman tekemiä temppuja kun menin vitsailemaan talvilomasta, niin samantien hellepäivät muuttuivat viileämmiksi. Aivan mahdotonta ei sentään ole ollut, mutten (vielä) ole uskaltautunut järveen uimaan.

Jokatpauksessa, kuten osa teistä lukijoista arvasikin niin alkumatkani sijoittui Kerimäen kuntaan, Saimaalle.

Todellisuudessa matkaa Kerimäen keskustaan on täältä syrjästä noin 40km. Mökkeilen, tai oikeammin asun, siis täällä oikeasti sivussa kaikesta koska lähmpään kauppaankin matkaa on paljon. Olen siis virallisesti maalla ja en voisi olla tyytyväisempi.

Omassa mummolassa on monta parasta asiaa mutta yksi niistä on oma ranta ja ranta-sauna sekä oma mansikkamaa. Kummastakaan ei tosin juuri tällä reissulla ollut erityisemmin iloa mutta mikään mansikka ei ole koskaan maistunut yhtä herkulle kuin omasta maasta poimittu.

Liikunta on painottunut lähinnä kävelyyn ja juoksuun sekä pikkutouhottajan kaitsemiseen ja hänen kanssaan peuhaamiseen. Lenkkeillyt olen jotakuinkin 6km matkoja kahdesti päivässä. Tai kahteen olen pyrkinyt, kaksi kertaa on jäänyt toinen lenkki tekemettä. Lenkillehän on lähdetty säästä huolimatta ja katsokaa nyt mitä kaupunkineitoselle kävi märällä hiekkatiellä. Kuvassa siis lenkkarit sekä housun lahkeet.

Ruokavalioni olen pyrkinyt pitämään asiallisena vaikka kaikkinainen herkkujen läsnäolo ja helppo saatavuus onkin toisinaan vienyt voiton ja  perinteisen aterianjälkeisen teen juonnin sijaan olen huomannut herkuttelevani muutamalla palalla suklaata tai keksillä. Lisäksi itsetehdyt karjalanpiirakat ovat maistuneet herkulle aamukahvin kera. Ehkä se kuitenkin on lomalla sallittua.

Löysin myös uudenlaista mökkiaktiviteettia ja päädyin kokeilemaan ampumista ilmakiväärin kanssa. Sanottakoon sen verta että minua ei kannata laittaa hirvijahtiin.. Niin ja varoituksen sana myös kaikille tyylitaitureille, näistä kuvista se on nimittäin kaukana 😀 Miten mökkeilessä näyttääkin niin mökkeiljältä..

Vaa’allakin kävin perinteiseen tapaan maanantaiaamusta ja tyytväisin mielin voin todeta hyviä lukemia, 54,2kg.

Viimeisenä mainittakoon vielä että kiitos kaikista toiveista ja ajatuksista blogin suhteen. Näillä on hyvä jatkaa lomanjälkeistä arkea. Ennen ensimmäisen etapin päätöstä aion vielä ehdotommasti pulahtaa järveen uimaan ja sitä seuraa toivottavasti myös kuvamateriaalia.

Seuraavaksi matka vie tosiaan kohti Heinolaa, jossa siis vietän Juhannuksen ja maanantaina paluu arkeen.

10 kommenttia

  1. Anonymous kirjoitti:

    Äkkiä nyt vaan sinne uimaan, ei se vesi oo kylmää! 😉 mukavaa lomanjatkoa!

  2. Anonymous kirjoitti:

    Oot sit melkein naapurikunnassa 😀 Hauskaa, kun alkaa lukea jonkun kaukana asuvan blogia, ja sitten jossain vaiheessa selviää, että sillä onkin jotain ”kytköksiä” tänne itäiseen suomeen 🙂

  3. Amanda kirjoitti:

    Huh tota sun habaa! Kyllä, ehdottomasti keksi lomalla on sallittua, jos käyt kuitenkin pari kertaa päivässä lenkilläkin, wau!

  4. Anonymous kirjoitti:

    Kaytko vain kerran viikossa vaa’alla!? Itse kayn lahes paivittain ja pettymys suuri jos paino ei paivittain putoa:/!!

    • jennie kirjoitti:

      Tällä hetkellähän, tai oikeastaan pitkään aikaan, tuo vaakalukema ei ole ollut se suurin kiinnostuksen kohde lainkaan. Aktiivilaihdutusvaiheessa saatoin kyllä käydä vaa’alla useamminkin vaikkakaan en huomioinut kuin maanantaipunnituksen. Liian tiuhaan tahtiin punnitsemisesta ei välttämättä oikeasti ole iloa sillä todella pienet nestemuutokset vaikuttavat yllättävän plajon ja saattavat juuri sen takia luoda pientä pettymystä. Eräällä lukijalla tosin oli minusta mieletön tapa mitata painonpudotustaan ja hän kävi vaalla päivittäin ja kerran viikossa laski vaakalukemien keskiarvon ja merkitsi tämän muistiin.

  5. Anonymous kirjoitti:

    lueskelin iltalehden innoittamana blogiasi ja tykästyin! onpas outoa nähdä tuo kerimäki city-graffiti, mökkimme on nimittäin Kerimäellä ja kukaan ei ikinä tiedä kyseistä paikkaa! heh 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.