Hae
My Project Is Me

Täällä taas

Hihhei se olisi jouluviikko!

Sen kunniaksi saatiin konekin toimintakykyiseksi – tai no ei nyt varsinaisesti. Kirjoittelen tällä hetkellä meidän upouudella läppärillä. Läppäri on kyllä ihan muita juttuja varten kuin minun blogipäivityksiäni, joten toivottavasti saan tuon pöytäkoneen piakkoin toimintaan.

Palataan taas ajassa taaksepäin ja tarkastellaan hieman edellisviikkoa oikein suurennuslasin avulla. En tiedä johtuiko se siitä että kirjoitin paljon herkuttelusta (herkuttelemattomuudesta), vai siitä että herkkuja oli koko ajan ympärillä, näin joulun allahan ruokakaupassa vähintään yksi hylly on suklaalle omistettu, ja kotikin on täyttynyt kaikenmoisesta herkusta.. No, niin tai näin niin itsellä meni viikonloppu syödessä.  Ajattelin omien ”oppieni” mukaisesti rykäistä kerralla sitten kunnolla siinä toivossa että se vaikka auttaisi tähän joka päiväiseen ”jotain tekee mieli”-olotilaan. Ehkäpä se auttoikin, ainakin nyt on niin turvonnut ja ikävä olo että oivoi.. Voi hyvällä omalla tunnolla syödä vasta jouluna (jos silloinkaan :D).

Mietin myös erästä toista syytä mikä tähän herkutteluhalukkuuteen osallani vaikutti ja se on ehdottomasti rutiinien rikkoutuminen. Lähtökohtaisestihan jokaisella meistä on jonkinasteiset rutiinit elämässä miten päivät muodostuvat. Yleensä viikonloppu rikkoo tuon rutiinin ja viikonloppuisin herkutteluhalut kasvavat. Tämän rutiineihin nojaamisen tärkeyden vuoksi monilla vuorotyötä tekevillä on osoitettu olevan enemmän haastetta painonhallinnassa kuin normi päivätyöläisillä. Vaikka mitään erikoista ei sinänsä tapahtunut viikon aikana, niin ihan se, että poikaystäväni vietti lomaviikkoa ja että kyläilimme tavanomaista enemmän, riitti sotkemaan omat kuvioni niin että herkkuhylly kutsui kiitettävästi.

Koska viikonlopun ruokavalio näytti jotakuinkin seuraavanlaiselta, oli onni että liikuin kuitenkin ihan kohtuullisesti:

Kana-Caesar-salaattia
Herkkumunkkeja
Pizzaa

Pipareita

(En tiedä olenko se vain minä vai eikö näistä rasvaruoista saa edes kaunista kuvaa?)

Jokatapauksessa, kuten siis kehuttu niin keskiviikkona kävin bodypumpissa ja vasta lauantaina reidet olivat palautuneet rääkistä siten että pystyi juoksemaan – tiesipä ainakin treenanneensa.  Lisäksi kävelylenkit tehtiin säästä riippumatta päivittäin. Omien lihaksien kanssa laiskottelin myös jonkin verran ja lauantaina jäi Jillian välistä, mutta muutoin treenasin kuten asiaan kuuluu. Tein muuten perjantaina viimeistä kertaa tuon Sixpackin ykköstasoa ja tässä viikkojen kuluessa tuntuu kuin tempo olisi puolittunut. Kylläkait siitä jotain iloa on ollut koska aloitin treenin helpolla tasolla ja loppuvaiheessa olen tehnyt rankemmalla tasolla ilman sen suurempia ongelmia. Tänään kuitenkin tason kaksi pariin.. Innolla ja jännityksellä odottaen 🙂

Kaiken innostamattomuuden ja motivaatiopulan, jota tuossa viikonloppuna (ja ehkä hieman hiipien jo viimeiset pari viikkoa) esiintyi, sijaan nyt ollaan taas uudella innolla menossa kohti tavoitteita. Tässä vaiheessa tietenkin harmittaa menetetty viikko sekä se olotila, joka siitä aiheutui. Toisaalta, jokainen kaipaa joskus lomaa ja omalla tavallaan tämä tuli nyt ihan tarpeeseen.  Aloitamme viikon lukemin 53,1kg eli yllättäen noususuhdanteessa +1,6kg. Tällä kertaa hieman epäilen ettäkö kaikki olisi vain turvotusta.. sen verta monta viikkoa on syöty jo vähän sitä sun tätä. Toivoisin toki osan lähtevän itsestään kun nyt taas ruotuun palataan mutta vaikka paino jämähtäisi tähän 53-kiloon on se minulle ihan ok. Uskaltaisinko tehdä lupauksen että ensi maanantaina paino ei ainakaan enempää ole? Kuulostaa aika paljon luvatulta varsinkin kun joulu jää siihen väliin.. No, se nähdään viikon päästä.

Kyllä on mukava päästä takaisin blogin pariin 🙂

2 kommenttia

  1. Hannavee kirjoitti:

    Viikonloput on sinänsä syvältä kun tulee syötyä justiinsa niin epäsäännöllisesti & -tervellisesti kuin vaan on mahdollista – näin ainakin omalla kohallani. Sitten näin alkuviikosta ketuttaa ja sanoo taas ”mitäs tuli taas syötyä”…Ei kiva tämä ://- Hannaveehttp://likoorikahvi.blogspot.com

  2. jennie kirjoitti:

    Kiitokset ymmärryksestä Hannavee – ehkä sitä joskus vielä oppii (ainakin toivottavasti)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *