Hae
My Project Is Me

Stripe a Pose

IMG_3928

IMG_3926

Tämä raitapaituli on lojunut kaapissani lähes käyttämättömänä ostohetkestään lähtien. Ilmeisesti vain ja ainoastaan koska ”vaakaraita leventää” – mantran vuoksi. Sitäpaitsi päälle heitetyllä bleiserillä sai mukavasti ryhdikkyyttä parjatulle leventävälle efektille.

IMG_3922

IMG_3916

 

Jerseybleisei @Seppälä

Raitapaituli @Newlook

Farkut @Vero Moda

Tennarit @SportsDirect

7 kommenttia

  1. Eve kirjoitti:

    Kiva asu! 🙂

  2. Sonja kirjoitti:

    Hyvältä näyttää 🙂 Olen myös itse tykästynyt asuu , jossa rennon paidan päälle heitän kotoa lähtiessäni bleiserin. Mukavan rento mutta kehtaa hyvillä mielin lähteä silti ihmisten ilmoille.

    • jennie kirjoitti:

      Bleiseri tekee todellakin paljon, asuun kuin asuun. Ihan liian harvoin vain on tullut itsellä nakattua sellaista päälle.

  3. Marika kirjoitti:

    Hei!

    Ensinnäkin; kiitos ihanasta ja ennenkaikkea AIDOSTA ja REHELLISESTÄ blogistasi! olen lukenut blogiasi jo usean vuoden ajan, ja sama tahti jatkuu 🙂

    Asiani ei liity yllä olevaan postaukseen juurikaan, mutta en osannut valita sopivaa postausta aiemmista, joten toivon ettei offtopic-kirjoitukseni haittaa! Tiedän, ettet ole ravinto- tai liikuntapuolen varsinainen ”ammattilainen”, mutta näen sinulla olevan sen verran kattava, itseopittu tieto näistä asioista, että rohkenen kysyä mielipidettäsi ikävään pulmaan =)

    Siispä: olin parisen vuotta sitten ns. ”elämäni kunnossa”; treenasin kuntosalilla/harrastin monipuolista aerobista liikuntaa. Olo oli hyvä, ja kroppa omaan silmään miellyttävässä kunnossa. Muutettuani ulkomaille töihin pariksi vuodeksi minulla ei kuitenkaan ollut aikaa liikkua yhtä paljon, ja myös syöminen alkoi lipsua enemmän herkuttelun puolelle. Nyt pari vuotta myöhemmin painoa on kertynyt minulle peräti 7 kiloa lisää (163 cm / nyt 67 kg), ja laihdutteluyrityksestä huolimatta tuntuu, ettei mitään tapahdu. Paino on junnannut paikoillaan ainakin viimeiset puoli vuotta. Harrastan samallalailla liikuntaa kuin pari vuotta sitten; 5-6 kertaa viikossa, sekä salia että monipuolista aerobista liikuntaa. Silti paino on ja pysyy – tämän kamppailun takia koen myös samaistuvani sinun tilanteeseesi =) Syön mielestäni perusterveellisesti, enkä keksi kilojen sitkeydelle muuta syytä kuin ravintopuolen. Pohdinkin, että olenkohan mahdollisesti päästänyt kehoni jylläämään säästöliekille.

    Mietin, olenko laskenut kalorit aivan liian vajaille. Teen arkisin kevyttä työtä, ja liikun yleensä tunnin treenipäivinäni. Energiantarvelaskureiden mukaan energiatarpeeni olisi tällöin peräti n. 2600 kcal? Jos vähennän tästä suositellun -500 kcal vajauksen laihtuakseni puoli kiloa viikossa, energiantarpeekseni tulisi 2000 kcal, olenko oikeassa?
    Ja vastaavasti lepopäivinä tulisi syödä 1500 kcal, jotta 0,5kg/vko laihdutustahti säilyisi?
    Olenko ymmärtänyt idean oikein, vai olenko aivan hakuteillä kalorilaskennan kanssa?
    Olen joinakin päivinä syönyt huomattavasti vähemmänkin kaloreita, n. 1000-1300 väliltä, toisina päivinä taas arviolta 1700-2000. Paino tosiaan junnaa vain paikoillaan, enkä tiedä mitä tehdä, siksi pelko myös säästöliekin jylläämisestä.

    Superiso kiitos, jos ehdit kertoa mietteitäsi!

    • jennie kirjoitti:

      Tottakait minä ehdon kertoa mietteitäni, vaikka tosiaan täysin amatööri (ja kaikenlisäksi samankaltaisessa suossa tarponut) olenkin. Tilanne on varmasti todella turhauttava eikä mitään yksiselitteistä ja varmaa vastausta voi edes antaa. Tämä menee siis täysin spekuloinnin puolelle, jonka pohjana käytän omia kokemuksiani ja kirjoittamaasi taustaan. Kilot eivät tunnu katoavat mutta entä sentit? Jos senttejä katoaa niin en olisi niinkään huolissani kiloista, vaikka vaikeaahan se on.

      Epäilemäsi säästöliekki on toki mahdollinen jos rajuilla miinuksilla on eletty jo pitkään. Viidensadan kalorin vajauksen ei kuitenkaan pitäisi johtaa kellään säästöliekkiin vaikka sekin saattaa olla liian suuri vajaus henkilöllä, jolla on vain hyvin vähän pudotettavaa. En siis kuitenkaan usko että kohdallasi välttämättä olisi täståä kyse, vaikka kerrotkin eläväsi suuremmassa kalorivajeessa kuin suositeltu -500kcal.

      Hormonitoimintaa ei pidä koskaan vähätellä ja stressi on usein huomaamaton paha monissa laihdutsponnisteluissa. Kun alkaa turhautua siihen että mitään ei tapahdu, alkaa stressata monista asioista ihan tiedostamattaan. Esimerkiksi itse en koksaan väitä stressaaneeni painostani mutta jos en stressaisi yhtään, niin en kai harmittelisi missään kun se ei putoa. Haluan kuitenkin vakaasti uskoa siihen että kun vain teke tarpeksi kauan työtä sen eteen että kroppa voi hyvin (järkevä ruokavalio yhdistettynä järkevään liikuntaan) niin jossain vaiheessa se palkitaan. Ihan varmasti. Samaa aihetta voidaan tarkastella toki myös siltä kantilta että ovathan olosuhteet painonpudtusprojektille oikeat. Ettei elämässä ole muita suuria stressiekijöitä, jotka vaikeuttaisivat projektia: Raskas työ/opiskelutilanne/Vaikeuksia parisuhteessa/suruja, murheita.. yms.

      Laihtuminen on tosiaan siinä mielessä jännä juttu että se on usein enemmän kuin pelkkää ”Syö vähemmän kuin kulutat”- mantraa. Toki, tähänhän kaikki perustuu ja on hyvä nostaa esin vielä itsensä huijaamisen jalo taito: Syökö sittenkään niin vähän kuin kuvittelee? tuleeko jokainen suupala varmasti huomoitua? Omakohtaisista kokemuksista voin ainakin rehellisesti myöntä että aina kun olen syönyt jollain tietylle ohjeella, niin on sitä tulostakin syntynyt eli todennäköisesti olen ilman ohjeita syönyt kuitenkin enemmän kuin kuvittelen. En tietenkään sano että näinon kohdallasi mutta sekin asia on hyvä nostaa esiin. Sama voi toki olla toisinpäin, kuvittelee syövänsä oikeasti enemmän kuin todellisuudessa syökään ja tällöin ollaan taas tuon mahdollisen säästöliekin kourissa.

      Oletko miettinyt itse mikä edelliskerralla oli toisin nykytilanteeseen verrattuna? Onko elämäntilanne ollut jollain tapaa suotuisampi? oletko suhtautunut projektiin jollain tapaa positiivisemmin? Muuta en tässä vaiheessa voi sanoa kuin tavattomasti tsemppiä tulevaan. Ymmärrän paremmin kuin hyvin turhautumisen tunteen, kun hommat ei etene siten kuin pitäisi mutta kuten sanoin jo aiemmin, haluan uskoa että lopussa kiitos seisoo.

      • Marika kirjoitti:

        Kiitos hirmuisen paljon ajatuksistasi!
        Olen itsekin koettanut miettiä mahdollisesti stressin vaikutusta tähän laihdutusprojektiin, sekä tämähetkistä elämäntilannettani, onko se kaikkein suotuisin laihduttelulle tällä hetkellä; painaako jokin mieltä/stressaako ym., onko suhtautumiseni tähän projektiin enemmän negatiivinen kuin positiivinen jne..
        Lainasin myös vastikään Kaisa Jaakolan teokset hormonitasapainosta, josko sieltä löytyisi myös vinkkejä ja mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä. Aion miettiä koko projektia ja mainitsimiasi seikkoja nyt tarkkaan, ja ehkä löysätä vähän ”pipoa”.
        Sait minut ymmärtämään jälleen korostamasi faktan: kunhan työtä tekee tarpeeksi pitkään ja luovuttamatta, palkitaan se varmasti! näillä (huomattavasti positiivisemmilla) fiiliksillä jatkan siis sisukkaasti eteenpäin! =)

        ihanaa loppukesää sinulle ja koko perheellesi, ja liikkumisen iloa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.