Hae
My Project Is Me

Ajankäytöstä

Moikka,

En tiedä oletteko kukaan muu huomanneet mutta minä en ehdi mukamasti enää liikkua samalla lailla kuin ennen. Samalla hengenvedolla totean kuitenkin että tämähän on ihan silkaa höepötystä ja tekosyy. Olenhan tässä jo jonkinaikaa harmitellut että en iltaisin esimerkiksi pääse lenkille koska..
.. On niin pimeää ja myöhäistä
.. On niin kylmä (tai sääolot muuten epäsuotuiset)
.. On niin paljon muutakin tekemistä

Milloin mitäkin. Kaikki toki kelvannevat selityksinä silloin tällöin mutta se minkä tajusin eilen että olen vain talven myötä muuttunut huomattavasti mukavuudenhaluisemmaksi. Todellisuudessa ehdin vietttämään huomattavasti enemmän aikaa TV.n ääressä ihmetellen milloin mitäkin ohjelmaa, joten periaatteessa tämä ”kiire” on oikeasti vain tekosyy. Eikä se tämän helpommaksi muutu kun Tammikuussa alkaa taas Jutta ja Superdieetit, jonka esitysajan toivon osuvan vasta jonnekin ilta yhdeksän paikkeille niin ei vie aikaa muusta.

Kuva täältä

On toki olemassa myös ihan järkiselityksiä, kuten se että huonolla säällä en vain halua, eikä ole järkevääkään, raahata pikkuista kärsimään tuulesta ja tuiskusta. Vauva-aikana hänen suojaamisensa omaan koppaan oli mahdollista toisin kuin nykyään. Lisäksi vaunujen tai pulkankaan kanssa kovassa myräkässä matkaaminen ei kyllä onnistu mitenkään päin. Toisekseen, kasavavalle lapselle on toki mielekästä ja tärkeää tarjota seuraa ja leikkikaveria, joka taas kerran järkiselityksenä vie tehokasta iltaulkoiluaikaa. Liikunnan sijaan olemmekin pyrkineet muutoin viihtymään iltaisin ulkona päiväkodista haun jälkeen edes hetken ihan vain raittiin sään vuoksi.

Ehkä sitä tosiaan on hyväksyttävä se tosiasia että tilanteet omassa elämässä muuttuvat ja juuri nyt tilanne on tämä. Jonkun vuoden päästä tilanne on taas tyystin toinen kun pikkuviikari ajelee polkupyörällään pitin lenkkipolkuja ja silloin varmaan saa lenkkeillä enemmän kuin edes kaipaisi. Talvea seuraa aina kevät ja uloslähteminen on ympäristönkin vuoksi helpompaa. Sitäpaitsi, onhan se muistettava että en minä kuitenkaan ihan liikkumatta ole sillä erittäin aktiivisesti nousen (lähes) joka-aamu sängystä ylös niin aikaisin että ehdin salille ennen työpäivää. Ja kyllä, useana aamuna toivon että voisin nukkua hieman pidempään. Aamuliikunnassa, heräämisen jälkeen, ei mielestäni kuitenkaan ole kuin postiivisia puolia mutta se herääminen, ja varsinkin näin talviaikaan 😀

Kuva täältä

Se ettei siis ole aikaa liikkua, on omasta päästä kiinni. Aina löytyy tapa järjestää aikaa, joskaan ei välttämättä ehkä niin paljon kuin itse aina haluaisi.

14 kommenttia

  1. Anonymous kirjoitti:

    Huomaan välillä saman itsekin, minun on vain ”pakko” lähteä sinne pahimpaankin lumimyräkkään, sillä meillä on koira, sen kuitenkin tarvitsee päästä tarpeilleen. Eipä se koirakaan siellä viihdy, joten ei tarvitse kamalan pitkälle lähteä.. Mutta samaistuin tähän tekstiin, täytyy vain muistaa, ettei saa potea omantunnontuskia asiasta! T, Tiia

  2. Anonymous kirjoitti:

    Hyvä huomio Jennie! Turhaa tuosta on suurempaa stressiä ottaa, elämäsi aikana ehdit kyllä vielä treenailemaan enemmänkin! Nauti vaan nyt poikasi pikkulapsivaiheesta, se menee nopeasti ohi. Hyvää joulua koko perheelle!annina

    • jennie kirjoitti:

      Kuten todettu, aika tosiaan menee eteenpäin hurjaa vauhtia ja pienet kasvavat vielä sitäkin nopeammin.

  3. Madde kirjoitti:

    Eri elämäntilanteet aiheuttaa kyllä aivan erilaiset raskaudet. Ensimmäistä odottaessa lenkkeilin joka päivä aamuin illoin loppuun saakka, kun väsytti, niin lepäsin työpäivän jälkeen tai vloppuna ja voimia riitti. Toisen raskauden aikaan esikoinen oli 3,5 -vuotta ja hän toimi mamman PT:nä pitäen huolta, että pääsee lapsiparkkiin leikkimään, joten äitihän kävi salilla usein 🙂 Nukkumaan ei kuitenkaan päässyt, koska työpäivien jälkeen oli kuitenkin aina pikkukaveri hoidettavana. Nyt kolmatta odottaessa esikoinen on 6-vuotta ja kuopus 2-vuotta. Hän on liian nuori menemään paikalliseen lapsiparkkiin ja 8h hoitopäivän jälkeen on sekä äitillä että pojalla kova ikävä toisiamme. Liikunta on siis vähäistä, koska työpäivän jälkeen en henno joka päivä lähteä lenkille/salille tms. Tämä on minun valintani, koska kohta minun 2-veeni ei voi enää olla perheen vauva, sillä toinen vie sen paikan. Siksi minun liikuntani saa olla nyt vähäisempää, kyllä sitä taas ehtii 🙂

    • Madde kirjoitti:

      Ja vielä lisäyksenä, että nyt väsymys on kova, koska vloppuisin pienemmän ottaessa päikkäreitä on vuorostaan aika antaa sitä äiti-poika -aikaa esikoiselle…

    • jennie kirjoitti:

      Ehdottomasti ehtii. Ja onneksi, eivät ne päivät vielä tässä ole. Teidän perheelle oikein ihanaa ja rauhallista joulua.

  4. Eikku kirjoitti:

    Nyt on kyllä ollut todella paljon tuiskupäiviä. Minullakin koirat pakottavat lähtemään ulos, ja sinne kun lähtee, niin siellä kyllä sitten tulee oltuakin vähintään tunnin verran. Mutta ilman niitä sohva veisi väistämättä voiton ulkoilusta. Tänä talvena olen ensimmäisen kerran vakavissani miettinyt kuntopyörän tms. hommaamista kotiin, mutta sille varmaan olisi käyttöä vain juurikin talven pahimpina sääpäivinä, joten koen, että olisi liian suuri investointi. Sitä paitsi kuntosalini on 3-4 minuutin kävelymatkan päässä, joten siinä mielessä on turhaa tänne kotiin mitään laitteita hankkia. Kotona vaan voisi tehdä salin aukioloaikojen ulkopuolellakin treenin näpsäkästi.

    • jennie kirjoitti:

      Joo, tämä talvi on ollut jotenkin mahdoton. tai sitten sitä ehti tottumaan näihin leudompiin versioihin muutaman viime vuoden takana..

  5. Cathy kirjoitti:

    Mäki ajattelen samoin et ”tää on vain väliaikaista” = vauva/taapero-aika.. Se vaan tuppaa venymään pitkäksi, jos useamman ipanan tekee. Saa nähä miten meillä sitten kun ollaan molemmat töissä = maaliskuussa. Nythän mies on kotona ja mä töissä, helmikuu toisin päin.. sitte alkaa se kunnon arki ja ipana hoitoon… saa nähä miten käy liikuntojen.

    • Puuha-Pete kirjoitti:

      Ennen hoitoon viemistä salille ja kesällä jätkä pyöränkyytiin. Ryhmäliikunnat kyllä saattaa jäädä vähemmälle. -Pimeään auttaa taskulamppu tai isokokoinen mies/nainen turvaksi.-Kylmyyteen nykyajan vaatteet (toista se oli kun minä olin pieni)Viimeinen väite on kyllä vähän ongelma, mut hommatkaa koiria tai muita petoeläimiä, niin on vaan pakko lähteä ulos.

    • jennie kirjoitti:

      Hyvät välineet kunniaan! Haluaisin ostaa kommandopipon mutten taitaisi sen kanssa kuitenkaan viitsiä lähteä tuonne kylille huitelemaan 😀

  6. iinapauliina kirjoitti:

    Hei!Netissä luetuista kommenteista syntyy helposti väärinymmärryksiä, joten sanon heti alkuun, että tuleva kommenttini on positiivinen ja hyvillä ajatuksilla kyllästetty :)Lopetin blogisi seuraamisen pari-muutama kuukausi sitten, koska ajatuksesi liikkumistesi suhteen alkoivat olla negatiivisia. Tarkoitan tällä sitä, että usein koit huonoa omaa tuntoa, vieläpä vaikka tuntimäärät liikunnalle olivat peruspirkkoon verrattuna suht suuria. Blogin seuraamisen lopettamisella varmistin tuolloin, etteivät sen tyyliset kirjoitukset vaikuta itseeni. Itselläni nimittäin vanha ikävä tuttu: kateus, nosti päätään kun luin noita tekstejä ja vertasin sinua itseeni ja pidin itseäni laiskana. Ymmärtänet siis, että suojelin itseäni olemalla lukematta juttujasi :)Nyt muistin blogisi ja tulin pitkästä aikaa katsomaan mitä kuuluu. Onnittelut raskauden johdosta! <3 Mukavaa huomata, että pohdintasi ajankäyttösi suhteen on selvästi syvemmällä tasolla etkä enää näytä ruoskivan itseäsi siitä, jos jotain ei tehdä. Itse uskon, että juurikin Suomen kaltaisissa maissa (joissa on pitkä talvi), ovat ihmiset ennen nykyisen kaltaista yhteiskuntaa pystyneet talvella nukkumaan paaaljon enemmän, elämään hiljaisesti, ns. talvehtimaan 🙂 Olen miettinyt itsekin viime päivinä samaa teemaa, kun minulla ei ole nyt työtä tai koulua, vaan teen opinnäytetyötä ja aamuisin nukuttaa vaan väkisin klo 9 saakka (olen mennyt jo klo 22.30 nukkumaan). Kun sallin itseni nukkua pitempään, huomaan että päivä ja opparin tekeminen sujuu paljon jouhevammin :)Tällaista siis 🙂 Toivottavasti osasin ilmaista itseäni selkeästi. Kiitos vielä ihanasta blogistasi, jossa puhut asioista ihanan avoimesti, sen vuoksi me lukijatkin voimme avautua täällä kommenteissa 🙂 Hyvää ja rauhallista joulua! <3

    • jennie kirjoitti:

      Ymmärrän varsin hyvin mitä tarkoitat ja kiitänkin rehellisestä ajatuksestasi. Hurjasti tsemppiä myös opparin tekoon ja sitä myötä valmistumisellesi! Ja omalta osaltani haluan vielä kerran kiittää ajatusten jaostasi sekä tietysti onnitteluista. Oikein mukavaa ja rentouttavaa joulunaikaa sinullekin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.