Hae
My Project Is Me

Miksi minä (vieläkin) laihdutan

Moikka,

Aina aika-ajoin, tai oikeammin melko usein, joku ihmettelee että miksi kummassa minä pyrin pudottamaan painoani. Viimeksi aihe nousi esiin maanantaina ja ajattelin nyt oikein uhrata tälle aiheelle kokonaisen postauksen verran.

muutama minuutti sitten

muutama minuutti sitten

Ihan ensimmäisenä tiedän varsin hyvin itsekin etten ole millään lailla pahassa kunnossa. Edustan hyvin pitkälti keskivertonaista oikeastaan kaikilla mahdollisilla kokomittareilla tarkasteltuna (rasvaprosentti n. 24%, BMI 22, vaatekoko S/M mallista ja merkistä riippuen jne). Entinen minä, siis ajanjaksolla ennen ensimmäistäkään raskautta olisi nyt tyytyväinen. Suurinpiirtein tämä kokoluokan edustaja olen ollut aina, paitsi silloin kun olen oikeasti ollut pulska. Ja silloin kun olen ollut pulska on tämä ollut se tila, jota olen tavoitellut. Näin oli myös ensimmäisen raskauden jälkeen kun aloitin blogin pitämisen ja tavoittelin raskautta edeltävää olemusta.

59996_434089078485_8014493_n

tavoitetila ensimmäisen raskauden jälkeen

Aikaa kului ja kiloja katosi. Jossain vaiheessa huomasin että kiloja oli kadonnut jopa liikaa ja oli aika tarkastaa suunnitelmaa uusiksi; Aloin tavoitella hoikkaa mutta lihaksikkaampaa vartaloa. Sainkin jokusen kilon lisää sitä toivomaani lihasmassaa ja tässä vaiheessa (kevät/kesä 2012) olin tähänastisen elämäni parhaassa kunnossa. Joskus tuolloin mietinkin että onko tämä kaikki ollut sen työn ja tavoittelemisen arvoista – ja siinä salille kävellessäni totesin että on se.

Snapshot_20120801_13IMG_8973

Jonkun mielestä olin tuolloin liian hoikka. Jonkun mielestä liian lihaksikas. Joku piti tuota kroppaa rumana ja joku kauniina. Minä itse kuulun jälkimmäiseen ihailijakuntaan (vaikka lihasta olisi voinut olla vielä toki enemmän). Yhtäkaikki tällä hetkellä tuo on se minun raskautta edeltävä olemus, jota tällä kertaa tavoittelen. Tiedän mitä on olla elämänsä kunnossa. Tiedän että minä pystyn siihen ja siksi minä sitä tavoittelen. Siksi minä laihdutan.

IMG_8788

Lyhyesti voisi siis sanoa että jollen tietäisi paremmasta, olisin tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen. Ja vaikka kyse ei kohdallani oikeasti ole kuin muutamasta hassusta kilosta niin voin sanoa että kahden ja kahdenkymmenen kilon pudotus on ihan yhtälaisen työn takana. Molemmat olen tehnyt (tai no ainakin melkein) joten tiedän mistä puhun. Ja tiedän myös että puhun laihtumisesta tai laihduttamisesta vaikka todellisuudessa tarkoitan kiinteämmän kropan hankkimista. Se kiinteämpi kroppa on vain tarpeeksi alhaisen rasvaprosentin ja tarpeeksi korkean lihasprosentin yhteinen tulos, joka vaatii minun tapauksessani ensisijaisesti rasvaprosentin alenemista eli laihduttamista.

On aikoja kun tällainen elämäntapaprojekti sujuu jouhevammin ja sitten on taas niitä toisenlaisia aikoja. Joskus hyvä kausi saattaa kestää useita kuukausia ja joskus taas viikkoja. Ja sama homma toisinpäin. Minulla itselläni on täm yksy ja talvi tuntunut kulkevan hyvin lyhyillä sykeillä mitä tulee hyvien ja huonojen kausien vaihteluihin.  Voisin olla jo tavoitteessani vaan en ole ja vielä siis jatketaan matkaa kohti niitä kuuluisia raskautta edeltäviä mittoja. Kroppahan ei varmasti ole koskaan valmis ja siksi kutsunkin tätä usein elämäntapaprojektiksi tai ikuisuusprojektiksi. Sanonnan mukaan nälkä kasvaa syödessä ja kun on saatu rasvaprosenttia tarpeeksi alas toteankin todennäköisesti että on aika pyrkiä kasvattamaan lihasmassaa. Ikuisuusprojekti.

4 kommenttia

  1. reija kirjoitti:

    Hyviä pointteja ja hyvin perusteltu tuo sinun ”ikuisuuslaihdutus” 🙂 olen itse vähän samassa tilanteessa nytte, että olen ”laihaläski”. Kiloja ei tavallaan tarviisi enää pudottaa (170cm/k59kg), mutta esimerkiksi mahani jää usein ”röllöksi” etenkin jos turpoaa jostain syystä… Tiedän että keino tähän olisi lisätä nyt painoharjoittelua, vaihtaa vaikka puolet aerobisesta (juoksen ja spinnailen) lihaskuntoon… mutta mielestäni se on vaan hemmetin tylsää! Toisaalta, sitä saa mitä tilaa 🙂 pitäisi vain kunnostautua tuossa lihaskuntopuolessa NYT. Tsemppiä, kyllä me tavoitteisiin päästään 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Voi tuo vatsan tavaton turpoaminen on niin tuttua 🙁 Itsellä aikanaan auttoi gluteeniton kokeilu, tämä ihan vain vinkkinä jos haluat kokeilla. Toki jos on satnnaisempaa turvottelua niin sittene i turhaan kannata alkaa kikkailemaan moisella.

  2. Hillasuo kirjoitti:

    Oli tosi kiva lukea perustelut, koska ei ne aina sieltä rivien välistä muutoin tule. Varsinkin kun tämän blogin sisältö on välillä edestakaisin sahausta onnistumisten ja epäonnistumisten välillä, se herättää itsessäni ihmettelyä siitä, miksi joku haluaa elää tämänkaltaisessa ikuisuusprojektissa. Omalle elämäntilanteelleni taas tällainen ei ole mitenkään ajankohtaista, ei siitäkään huolimatta, että en ole hoikka. On tosi kiinnostavaa lukea ne perustelut siitä, millä sanoin joku seisoo siellä sanojensa takana. Kiitos siis tästä.:)

    • jennie kirjoitti:

      Niin, itsehän sitä kuvittelee että nämä asiat ovat aina kaikille päivänselviä vaikkeivät tietenkään ole.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.