Hae
My Project Is Me

Rutiineja rikkomassa

Moi,

 

 

J

os nyt vihdoin pääsisin tähän kymmenenteen kesähaasteeseen. Kuten ennenkin niin myös tämä juontaa juurensa omista oivalluksistani sekä kokemuksistani ja tällä kertaa keskitytään liikkumisiin. Oikeastaan yhdistän muutamankin treeniin liittyvän asian. 

 

Ensinnäkin täytyy muistaa treenata tarpeeksi kovaa. Tästä ehkä mainitsinkin jo aikaisemmin kun puhuin itsensä ylittämisestä. Kovaa treenatessa paitsi toki pääsee kokemaan onnistumisen iloja ja saa aikaan kehitystä niin pääsee myös vaikuttamaan omiin syömisiinsä melko helposti. En tiedä onko kukaan muu huomannut että silloin kuin oikeasti saa sykkeet koholle ja treeni on astetta rankempi, niin ruokahalu hieman pienenee.  Treenin jälkeen kuitenkin täytyy muistaa palautuminen ja energiatasojen tankkaaminen takaisin normaaliin.  Jos siis et vielä ole tässä haastanut itseäsi niin kokeileppa vaikka hölkätä sen ensimmäisen luovutushetken ohi. 

 

Toisekseen ruutinien rikkominen kannattaa aina. Pääsin tällä viikolla yhdelle ylimääräiselle arkitreenille, jonka johdosta sain arkeen ujutettua myös yhden aerobisen aamuharjoitteen. Päädyin intervallitreeniin juoksumatolla. Olen jo useampaan otteeseen maininnutkin että olen päässyt viikoittain juoksemaan noin 10km lenkin. Sunnuntaina huomasin loppuvaiheessa että en olekaan antanut ihan kaikkeani ja kiristin hieman tahtia ja johan sai tuntumaa.  Itsestäänhän on yksin vaikea saada ihan kaikkea irti ja tämän vuoksi esimerkiksi ohjatut tunnit ja personl tarinerit ovat oiva vaihtoehto itsensä ylittämiseksi. Jos kuitenkin ohjatut tunnit eivät ole vaihtoehto ovat juoksumattojen ja crosstrainereiden valmiit intervalliohjelmat ihan oiva vaihtoehto.  Ensimmäisen kymmenen intervallijuoksuminuutin jälkeen alkoi tuntua hienoista epämukavuutta (jos näin sallitte sanoa) mutta ei muutakuin hieman parempaa musiikkia soittimesta ja johan taas jaksoi.  Itse pidin vauhdin samana riippumatta juoksukulmasta mutta sanomattakin varmaan on selvää että ylämäessä 10km/h vauhti on huomattavasti hurjempi kuin tasaisella maastolla. Kun jäähdyttelyn aika tuli, en ehkä olisi voinut olla onnellisempi siitä että nyt se on ohi 🙂 Päälle vielä keskivartalon lihakset ja aamutreeni oli tehty eikä olo olisi voinut olla tyytyväisempi.

 

Menisikö siis sinullakin vielä yksi treenikerta hieman oman mukavuusalueen ulkopuolella? Hieman erilailla kuin yleensä?
Kuva täältä
ps. Vaikka kyse oli kymmenestä viikosta niin saattaapa olla että näitä tulee vielä jatkossa 🙂

2 kommenttia

  1. Marja kirjoitti:

    Naulan kantaan. Olen itse sitä sorttia, että jonkun täytyy oikeasti tulla niskaan karjumaan että jaksaa jaksaa (Sami Hedbergiä lainataen: No ei vittu välttämättä jaksa! :D) .. Teininä harrastin taekwondoa ja ai että kun treeneistä lähdettäessä oli usein jalat kuin keitettyä spagettia. Pari kertaa olen lähtenyt salilta samoissa tunnelmissa, mutta siitä tulee niin järkyttävät kivut seuraaville päiville, että on ollut pakko hellittää hieman, muuten tulee pitkä tauko treenistä. :DMulle passaa ainakin mainiosti, että tämä projekti jatkuu, tulokset eivät vielä ole sitä mitä haettiin (no olihan tuossa melkein kokonainen kuukausi taukoa kunnollisesta treenistä erinäisten syiden takia) mutta seuraava tavoite onkin jo kesän lopulle kun palaan Suomeen. 😀

  2. jennie kirjoitti:

    Muistankin kun mainitsit ”pakkotauostasi” lihaskireyden vuoksi 🙂 Eikä sitä aina tarvitsekaan toki täysillä mennä sillä onhan kaikki luukkuminen hyvästä. Joskus vain kannattaa kokeilla uusia liikkeitä, liikeratooja tai ihan tosiaan vaikka intervallimäkijuoksua tasaisen taustan sijaan. Itse pidän kesälomaa myös vasta elokuussa, joten hyvinhän tässä vielä on aikaa kaikenmoisille ihmeille – kuten sille kuuluisalle sixpäkille, joka näköjään aina vain odottelee ilemstymistään kulman takana 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *