Mitä tahansa mutta ei herkkuja
0Olen pitkästä aikaa pitänyt ruokapäiväkirjaa ja kirjannut ylös jotakuinkin mitä syön ja mihin kellonaikaan. Ja jo heti toisena päivänä olin kirjannut ylös syöneeni jokusen karkin ja viikon edetessä herkuttelutahti vain kiihtyi. Loppujen lopuksi maanantai jäi siis viikosta ainoaksi päiväksi kun en syönyt karkkia tai pullaa tai suklaata tai sipsiä – tai peräti kaikkea näistä.
mitä tahansa mutta ei herkkuja
Kuten ystävälleni totesin tänään toisen keskustelun yhteydessä niin tein tälle viikolle päätöksen, että syön ihan mitä tahansa mutta ei herkkuja.
Oikeastaanhan tämän pitäisi olla lapsiperheessä ihan perusasia – siis sen, että joka päivä ei voi syödä herkkuja. Ja selvennöksenä, tarkoitan tässä yhteydessä nyt nimenomaan vaikka sitä karkkipussia tai suklaalevyä tai sipsipussia eli sellaista perinteistä herkuksi miellettävää asiaa. Täällä kuitenkin herkkukätkökaappi löytyy ja ei ole kauaakaan, kun eräs lastemme ystävä täällä kyläillessään totesi ääneen, että meiltä löytyy aina herkkuja ja kun asiaa oikein mietin niin tottahan se on. Meillä tosiaan on aina herkkuja, jos ei ihan tarjolla niin ainakin saatavilla. Ja kun ne ovat helposti saatavilla niin ne ovat helposti myös sieltä napsittavissa melkein mihin tahansa syyhyn.
Mennyt on kuitenkin mennyttä enkä sen enempää murehdi mitä tuli syötyä mutta aion jatkaa ruokapäiväkirjan pitämistä vielä hetken aikaa. En halua demonisoida herkuttelua mutta jos/kun tavoitteena on painonpudotus, ei sitä ihan joka päivä voi kuitenkaan suklaalevyä kaapista käsiinsä kaivella. Tai ainakaan minä en voi jotenkuten sanottu niin tällä viikolla keskityn syömään mitä tahansa mutta ei herkkuja.
Riittävän hyvä on parempi kuin täydellinen
”Nyt loppui herkuttelu. Lähden liikkeelle ja sanon sokerille heipat. Syön kasviksia ainakin sen vaaditun puoli kiloa päivässä ja katson että kaikki muukin on kuin oppikirjasta”. Tässä taas yksi karrikoitu esimerkki, mitä moni painonpudottaja kuitenkin tekee tai ainakin ajattelee tekevänsä.
Ja sitten kun tässä täydellisessä suunnitelmassa jokin meneekin pieleen, tulee pettymys. Kun torstaina kello 17.45 söikin sen pullan vaikka ei pitänyt. Ja kun on kerran syönyt sen pullan niin eihän sillä ole enää mitään merkitystä mitä tekee ja voi aivan hyvin hakea kaupasta vielä karkkipussin, suklaata ja vähän sipsiäkin kylkeen.
Jos puhelimeen tulee särö, mitä teet?
Jossain joskus näin vertauksen siitä että jos puhelin tippuu maahan, ja näyttöön tulee särö niin eihän kukaan rupea puhelintaan tahallaan hajottamaan enempää. Miksi siis painoa pudottaessa niin usein tehdään juuri niin; Syödään sen yhden pullan lisäksi kokonainen pellillinen kun ”millään ei ole enää mitään väliä”.
Näin aukikirjoitettuna tuo ajatusmalli tuntuu tavattoman tyhmältä, mutta näinhän se on. Ja minä ainakin joudun myöntämään, että olen itse toiminut joskus juuri tuolla tavalla.
Riittävän hyvä on parempi kuin täydellinen
Tämän tekstin tarkoitus ei ole suinkaan demonisoida herkuttelua, ehkä ennemmin päinvastoin. Ja tässä tullaankin päivän otsikkoon minkä pyydän lukemaan vielä kerran ajatuksella: riittävän hyvä on parempi kuin täydellinen.
Ja se on parempi kuin täydellinen sillä riittävän hyvä on joustava ja jokaiseen tilanteeseen sekä tilaisuuteen aina paras mahdollinen vaihtoehto. Se ei ole oppikirjamainen tai tarkkaan ohjeistettu, orjallisesti noudatettava tapa vaan sellainen mikä sopii omaan elämään ja elämäntilanteeseen sallien myös ne niin sanotut lipsumiset vaikka eiväthän ne sellaisia edes todellisuudessa ole.
Kun tekee riittävän hyvin, riittävän pitkään pääsee ihan yhtälailla maaliviivalle kuin valtavalla pikajuoksulla – ja matkakin on varmasti miellyttävämpi ja mikä parasta, samalla tahdilla voi jatkaa vielä eteenkinpäin.
Kurkkaa myös aihetta sivuavat postaukset