Riittävän hyvä on parempi kuin täydellinen
0”Nyt loppui herkuttelu. Lähden liikkeelle ja sanon sokerille heipat. Syön kasviksia ainakin sen vaaditun puoli kiloa päivässä ja katson että kaikki muukin on kuin oppikirjasta”. Tässä taas yksi karrikoitu esimerkki, mitä moni painonpudottaja kuitenkin tekee tai ainakin ajattelee tekevänsä.
Ja sitten kun tässä täydellisessä suunnitelmassa jokin meneekin pieleen, tulee pettymys. Kun torstaina kello 17.45 söikin sen pullan vaikka ei pitänyt. Ja kun on kerran syönyt sen pullan niin eihän sillä ole enää mitään merkitystä mitä tekee ja voi aivan hyvin hakea kaupasta vielä karkkipussin, suklaata ja vähän sipsiäkin kylkeen.
Jos puhelimeen tulee särö, mitä teet?
Jossain joskus näin vertauksen siitä että jos puhelin tippuu maahan, ja näyttöön tulee särö niin eihän kukaan rupea puhelintaan tahallaan hajottamaan enempää. Miksi siis painoa pudottaessa niin usein tehdään juuri niin; Syödään sen yhden pullan lisäksi kokonainen pellillinen kun ”millään ei ole enää mitään väliä”.
Näin aukikirjoitettuna tuo ajatusmalli tuntuu tavattoman tyhmältä, mutta näinhän se on. Ja minä ainakin joudun myöntämään, että olen itse toiminut joskus juuri tuolla tavalla.
Riittävän hyvä on parempi kuin täydellinen
Tämän tekstin tarkoitus ei ole suinkaan demonisoida herkuttelua, ehkä ennemmin päinvastoin. Ja tässä tullaankin päivän otsikkoon minkä pyydän lukemaan vielä kerran ajatuksella: riittävän hyvä on parempi kuin täydellinen.
Ja se on parempi kuin täydellinen sillä riittävän hyvä on joustava ja jokaiseen tilanteeseen sekä tilaisuuteen aina paras mahdollinen vaihtoehto. Se ei ole oppikirjamainen tai tarkkaan ohjeistettu, orjallisesti noudatettava tapa vaan sellainen mikä sopii omaan elämään ja elämäntilanteeseen sallien myös ne niin sanotut lipsumiset vaikka eiväthän ne sellaisia edes todellisuudessa ole.
Kun tekee riittävän hyvin, riittävän pitkään pääsee ihan yhtälailla maaliviivalle kuin valtavalla pikajuoksulla – ja matkakin on varmasti miellyttävämpi ja mikä parasta, samalla tahdilla voi jatkaa vielä eteenkinpäin.
Kurkkaa myös aihetta sivuavat postaukset
Maanantaista perjantaihin laivalla
Olin viime viikolla maanantaista perjantaihin laivalla. Ja jotenkin ihmeellisesti ehdin siinä välissä olla myös kaksi päivää töissä. Näin aukikirjoitettuna tämä kuulostaa ehkä hivenen rankemmalta kuin totuus on. On totta, että olen ollut viisi päivää laivalla – ensin Tukholman risteilyllä koko perheen kesken ja tämän jälkeen vielä Tallinnassa.
Tukholmassa olen viimeksi käynyt silloin kauan sitten, aikana ennen koronaa. Itseasiassa se viimeisin Tukholman reissu on ollut melko lailla viimeisiä matkoja, mitä tuolloin tehtiin ja vain muutamaa viikkoa myöhemmin matkat jo peruttiin. Tavallaan tuntuu että tuosta ajasta on jo iäisyys mutta todellisuudessahan vuosia ei kuitenkaan ole kuin muutamia. Eräällä Tukholman risteilyllä kävimme kyllä myös tässä välissä, mutta emme maissa. Se oli sellaista aikaa kun matkustaminen oli jo sallittua mutta maissakävijät joutuivat käymään ylimääräisissä koronatesteissä ja olisiko ollut että töihinkään ei ollut asiaa, en enää ihan tarkkaan muista. Sen kuitenkin muistan että maissa emme käyneet ja laivallakaan ei ollut esimeriksi pallomeri tai osa leluista käytössä tartuntojen ehkäisemiseksi. Ne olivat erilaisia aikoja ne. Nyt kuitenkin vuosien taon jälkeen Tukholmassa on taas käyty.
Tallinnassa on tullut sensijaan käytyä useamminkin, viimeksi joululomalla. Tallinnaan lähtiessä laivamatka on olut useimmiten ”pakollinen paha” mutta tällä kertaa laivallaolo oli matkan tarkoitus. Eräs tubettajakaksikko oli kyllä saanut seuraajansa hyvin liikkeelle – meidän porukan siis mukaan lukien. Itse Tallinna jäi tällä reissulla vain sivujuonteeksi vaikka ei kuitenkaan turhaksi, sillä siinä muutamassa tunnissa löysimme kuitenkin 10-vuotiaan kanssa hänen huoneeseensa päiväpeiton.
