Hae
My Project Is Me

Motivaation puutetta

Moi,

Mennään suoraan asiaan – olen kärsinyt valtavasta motivaation puutteesta projektini suhteen koko tämän viikon. Se saa luvan loppua nyt tähän sunnuntaihin ja tulevaan perinteiseen Isänpäivän kiinalaiseen ravintolaruokaan. Ollaan tosiaan jo tiesmonetta vuotta käyty joka isänpäivä kiinalaisessa ravintolassa Isänpäiväaterialla.

Jokatapauksessa kadonnut motivaatio.. Enää tässä vaiheessa ei ole mikään salaisuus että  maanantai meni ihan reisilleen ja siitä se sitten lähti. Mitään niin pahoja repsahduksia ei onneksi  tapahtunut mutta lähes jokapäivä, erityisesti iltaisin aloin lähes huomaamattani syödä kaikenlaista.

Inhottavaa – toisaalta päässä takoi koko ajan ajatus että kun nyt on päästy näin pitkälle niin ei pidä luovuttaa, huomenna jatketaan taas siitä mihin jäätiin. Sama ajatus näytti toistuvan siis päivittäin ja nyt vihdoin huomenna jatketaan! Huomisesta on hyvä jatkaa sillä poikayystävänikin meinasi aoittaa jonkunmoisen terveysprojektin huomenna niin ei hänkään sitten kanna herkkuja kotiin.

Miten näin pääsi käymään? Minne se motivaatio katosi? Ihan varmuudella en tietenkään psyty sanomaan mutta keksin ainakin kolme tekijää taustavaikuttajiksi:

  1. Väsymys. Olen ollut viimeaikoina todella väsynyt johtuen siitä että en ole öisin saanut nukuttua kuin vain pieniä pätkiä, ehkä maksimissaan kaksi tuntia kerrallaan. Pikkukaveri on siis nukkunut todella huonosti yöt (ja päivätkin) ja valvottanut siinä samalla minuakin. Tätä on jatkunut jo reilu kuukauden päivät, joskin aivan mahdottomaksi se on mennyt viimeisimmän  parin viikon aikana. Muunmuassa uusimman Fit-lehden mukaan jatkuva väsymys aiheuttaa stressiä ja sitä kautta johtaa herkutteluun.
  2. Orastava flunssa. Koko viikon on vaivannut myös kurkkukipu ja mahdollinen orastava flunssa (osa väsymyksestä voi johtua siis tästäkin). Jonkun typerän itseluodun suggestion vuoksi olen kipeänä oppinut lohduttautumaan syömällä herkkuja. Tästä on muuten opittava pois! Lohtusyömistä siis..
  3. Huono ateriarytmi. Pääsääntöisesti niinä päivinä kun tuli syötyä enemmän kuin tarpeeksi, niin jotenkin päivällä ateriavälit venyivät mahdottoman pitkiksi syystä tai toisesta. Tästä myöskin oli juttua muunmuassa tuossa Fit-lehdessä että jos päivällä kituuttaa tai muutoin syö huonosti niin yleensä se kostautuu nimenomaan illalla.

 

kuva:

Onneksi sentään liikuin päivittäin! Ja itseasiassa jatkossa alan liikkumaan taas toisen lenkin myös iltaisin – näin sain ihan käskyn neuvolasta pikkukaverin univaikeuksien vuoksi. Elikkä nyt sitten tuo satunnainen iltalenkki tulee muuttumaan ihan säännölliseksi pelkän aamulenkin ja kotijumppien (Jillian+omat lihakset) sijaan.

Motivaatio kun ei ole ollut kohdillaan niin en tosiaan ole edes halunnut käydä vaa’alla tässä välillä. Hieman jännityksellä odottelen huomista, toivotaan että se vaaka ei ihan mahdottomia lukuja näytä. Olen kuitenkin keksinyt yhden hyvän puolen tästä koko viikosta. Nyt kun taas palaan takaisin ruotuun niin kahden viikon kuluttua risteilyllä on hoikka olo kun tällainen turvotusfiilis on tuoreessa muistissa.

kuva:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *