Hae
My Project Is Me

Treeni-ikävä

Moikka,

Koti-ikävä ei ole iskenyt mutta treeni-ikävä kylläkin. En ole varma olenko maininnut , tai onko asia tullut muutoin selväksi ,mutta minä olen reissussa lasten kanssa yksin eli missä minä olen, ovat myös lapset. Aamut alkavat yhtäaikaisesti lasten kanssa (noin 6.30) ja illalla lastenn mentyä nukkumaan niin olen jo itsekin niin poikki että ei minusta enää ole esimerkiksi lenkille lähtijäksi (kello on vaihtelevasti tässä vaiheessa jotain 20.30-21 välillä). Jos reissua jatkuisi vielä pidempään kuin tulevan viikon verran,lähtisin varmaan lenkille päiväunien aikana, siinä toivossa että kukaan ei herää ennenaikaisesti – olettaen toki että lapset ensinnäkin nukkuisivat yhtäaikaisesti. Niinpä siis, treeni-ikävä on melkoinen ja toisinaan jopa ihmettelen miten kotona koskaan olen treenaamaan ehtinyt kun ei täälläkään tunnu olevan yhtään ylimääräistä aikaa (ja vastauksena tähän on lasten isä sekä salin lapsiparkki).

Kyllä, olen toki ”liikkunut” leikkipuistoissa ja olen kävellyt kilometritolkulla mutta se ei suinkaan ole tuonut sitä tunnetta, jota kroppani tuntuu kaipaavan. Ja vaikka tekisinkin ihan oikean treenin niin ei siihen silti pysty keskittymään ihan samalla tavalla kuin silloin kun on ”vain” treenaamassa. Vaikka toisinaan siis aina ajattelenkin että kotona treenaaminen voisi olla kohdallani ihan hyvä vaihtoehto niin alkaa vaikuttaa siltä ettei näin taida kuitenkaan olla. Tai ainakin minun kohdallani tahdon treenatessa keskittyä vain siihen mitä teen – ehkä tästä syystä käyn salillakin aina yksin. 

Hyppyhippaa, tehokasta muttei treeniä

Hyppyhippaa, tehokasta muttei treeniä

Kaikista parasta toki olisi jos treenaamiseen ei tarvitsisi keskittyä vaan kehitystä tapahtuisi itsestään. Tällainen ei tietenkään salilla voi olla mahdollista mutta aikanaan tankotanssia harrastaessani näin ihmeellisesti vain oli. Laji vei senverta hyvin mukanaan että kaikessa haasteellisuudessaan kehitystä tapahtui; lihakset vahvistuivat ja painoa putosi. Osa minusta haaveilee edelleen lajin pariin paluusta. Voin edelleen allekirjoittaa joskus toteamani tosiasian että tankotanssi on ainoa urheilulaji, joka ei ole tuntunut treenaamiselta. 

Mutta jos ennen tätä pääsisi edes salille. Tai vaikka jumpalle. Tai lenkille. Olen lähes kaihoisasti katsellut täkäläisiä juoksijoita ja haaveillut itse samasta, vaikken edes mikään varsinainen juoksuintoilija olekaan. Totean taas kerran asian että taidan olla koukussa urheiluun- ja hyvä niin. 

IMG_4021 IMG_4020

6 kommenttia

  1. Kaisu kirjoitti:

    Aika sissi kun yksin sinne asti olet lähtenyt ja vielä pitkäksi aikaa!!! Mun pää ei olisi varmaan kestänyt 😀 Treeni ja silloin yksin treenaaminen tai sillain että ei tarvi keskittyä muuhun kuin treenaamiseen on mulle ainakin sellainen pään nollaus. Varsinkin päivänä kun on ollut vaan kotona lasten kanssa ja pikkuväellä ei ole kaikki hyvin esim kun sairastavat. Silloin on niin ihana päästä käymään treenaamassa ja saada voimia seuraavaan päivään.
    Tsemppiä sulle sinne! Kohta olet taas salilla 😉

  2. merita kirjoitti:

    Oi kun odotan itsekin, että pääsen taas salille yksin hikoilemaan. Jaksaa paljon paremmin olla pienten lasten kanssa, kun saa edes pienen hetken olla rauhassa.

    Tsemppiä ja mukavia hetkiä sinne Skotlantiin. 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Näin sitä taas huomaa kuinka se oma aika, vaikkakin sitten salilla/jumpalla/lenkillä rehkien, on tärkeää.

  3. Hanna kirjoitti:

    Haaste blogissani!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *