Kesäkuntoon (2015): Lomamuistoja

Yksi asia on varma, lomasta jäi muistoja vaikka ensi alkuun luulin, ettei niin olisi ollut. Onnistuin nimittäin kadottamaan jokaisen kameran muistikortin kuvan, viimeistä päivää lukuun ottamatta. Nyt puhun kuitenkin hieman erilaisista muistoista – sellaisista jotka toivottavasti katoavat. Lomakilot. Minun lomakiloni, kuten kaikki muutkin kilot, kertyvät aina keskivartaloon ja niin myös tällä kertaa. Vaikka lomailin mummolassa, tutuissa ympyröissä, niin siltikin ruokavalioni asettui lomamoodiin jo alkumetreillä. Aamulla kaikki näytti vielä järkevältä

Mutta lounas korvaantui usein jollain tämännäköisellä

Päivällinen nautittiin usein kotona jokseenkin järkevällä kokoonpanolla mutta annoskoko oli usein suuri

Enkä kiellä, etteikö paikallinen juoma- ja jälkiruokakulttuuri olisi näkynyt myös omalla kohdallani

Ja Once in Britain.. niin tietenkin Fish&Chips tuli nautittua sekä vihdoinkin se surullisen kuuluisa friteerattu Mars-patukka, jonka luulin tähän saakka olevan vain urbaani legenda

Kun brittiläinen ruokavalio yhdistetään treenitaukoon (kävelyä ja sitä kertaluontoista treeni-ihmettä ei lasketa) niin lopputuloksena ovat vyötärölle asettuneet lomakilot. En siis ihmettele, en hämmästele enkä, harvinaista kyllä, edes harmittele asiaa. Ihan yhtä mukavaa minulla varmasti olisi ollut ilmankin kaikkea tätä turhaa mutta minusta lomalla on lupa elää poikkeuksellisesti jos haluaa. Kaikki eivät suinkaan halua ja se on ihan yhtä hyvä valinta kuin poikkeuskin. Joku voisi olla sitä mieltä että jopa parempi mutta minusta oikeasti ihan yhtä hyvä sillä pienet poikkeavuudet, hemmotteluhetket, auttavat jaksamaan arjessa. Lomanjälkeinen kaurapuuro maistui erityisen hyvältä.

Ja miten ne kilot? Tulihan niitä (+3,2kg edellismittaukseen) mutta kyllä ne tässä vielä ehtivät katoamaan.