Hae
My Project Is Me

Kuinka kaikki sai alkunsa

Moi,



Tämä teksti toteutetaan ihan täysin teidän mahtavien lukijoiden toiveiden ja pyyntöjen mukaisesti projektin alkumetreistä. Teksti toivottavasti tarjoaa jonkinmoisen käsityksen siitä miten kaikki sai alkunsa ja mistä sitä kuuluisaa motivaatiota saisi hieman itseensä. Puhun tässä tekstissä todella paljon itsestäni ja siitä miten tämä tapahtui nimenomaisesti omalla kohdallani mutta ehkä mukaan mahtuu myös joku muukin ajatus.

Valmistautuminen

Ennen varsinaista aloittamista olin päättänyt aloittaa. Tein itse asiassa tämän päätöksen vielä odotusaikana ja suunnittelin että viimeistään kuukausi synnytyksestä palataan takaisin terveellisen ruokavalion pariin. Kuten ehkä tuosta voi päätellä, niin olin siis ennen raskautta (ja onneksi vielä melko pitkälle raskaudessa) syönyt jotakuinkin kuten tälläkin hetkellä. Raskauden loppuvaiheessa oli vain helpompi antaa periksi kaikille herkutteluille kun eihän se missään kuitenkaan näkynyt 😀

Itsellä toimi ihan ensimmäisenä motivaattorina ulkonäölliset syyt. Uskon että näin on monella muullakin. Sitä saattaa mielessään ajatella että kaikkea pitäisi tehdä ja painoakin pitäisi hieman pudottaa. Vaikka näin ajattelisi, se ei silti tarkoita että saa mitään aikaiseksi. Itselläkin oli tuo vakaa päätös että kyllä minä sitten mutta eihän se ihan niin helposti sujunutkaan.  Jossain hetkessä kuitenkin havahduin paitsi ulkonäöllisiin asioihin myös siihen että se mitä minä teen, on tulevaisuuden toimintamalli pienelle lapselleni ja minähän haluan tarjota terveellisen, aktiivisen ja hyvän mallin.

Ihan yhtälailla tämä lopullinen herätys pitkille jossitteluille voi olla joku järkyttävä valokuva; joku tietty kerta vaatekaupassa kun edes se yhtä suurempi koko ei menekään kiinni; joku terveydellinen syy;  joku kommentti kuten se että on aika lopettaa valittaminen ja tehdä asialle jotain tai yksinkertaisesti vain lakata valittamasta (löyhästi lainattuna Ali Sweeneyn aviomiestä).  Syitä siis voi olla monia ja jos olet tosissasi ajatellut että jotain pitäisi tehdä, niin se kuuluisa alkusysäys voi tapahtua koska vain ja missä tilanteessa tahansa.

Tämä kuva oli se, joka minulla oli lopullisena tavoitteena – minä itse vartalossani raskauden vasta alettua

Aloittaminen

Kuten huomaat, ennen aloittamista tapahtuu jo paljon. Tässä ennakkovaiheessa asetetaan itselle jonkinmoisia tavoitteita ja suunnitellaan tulevaa. Sitten onkin jo aika herätä uuteen tulevaisuuteen ja tulevaan elämään. Jotta painoa saa putoamaan, niin jotain täytyy tehdä toisin kuin siinä elämässä joka lihotti. Tämän ei kuitenkaan tarvitse (eikä edes pidä!) olla kärvistelyä pelkällä greipillä ja kaalikeitolla. Tarkoituksena on luoda uusi parempi ja terveellisempi tapa olla ja elää, joten muutosten täytyy olla sellaisia että niihin on mahdollista sitoutua.

Itse aloitin niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin herkuttelun vähentäminen.  Ihan huomaamatta oli tullut tavaksi syödä muutama pala suklaata aina ruoan jälkeen ja ehkä napostella vähän väliä jotain pientä muttei kovin terveellistä.  Kun tämä asia oli opittu niin välittömästi uusia terveellisiä valintoja kohti: Jokaiselle aterialle jotain kasvikunnan tuotetta ja jotain proteiinipitoista. Hiljalleen lisättiin myös liikuntaa, joka pitkään oli pelkkää kävelyä. Avainasemassa siis oli tehdä pieniä ja helppoja muutoksia, joiden toteuttaminen oli paitsi mahdollista myös helppoa.

Alussa näihin muutoksiin joutuu oikeasti hieman keskittymään ja joistain asioista ehkä jopa kieltäytymään (niistä entisistä elintavoista siis). Jollekulle voi olla hyötyä ruokapäiväkirjan pitämisestä tai tarkasta suunnitelmallisuudesta. Alussa kaikki myös on aikalailla suunniteltua mutta ajan myötä nämä opeteltavat tavat muuttuvat arjeksi eikä niille oikeasti uhraa minkäänmoista ajatusta. Näin on käynyt minulle ja niin käy myös sinulle!

Ensimmäisiä lenkkikuvia vuodelta 2011

Myös ruokavaliossa oli paljon parannettavaa..

Ja vuotta myöhemmin lenkkeiltiin näin

Vaikka satunnaista herkuttelua tapahtuukin..

On ruokavalio pääosin muuttunut värikkääksi ja terveelliseksi

Sinnikkyys jatkaa

Suunnittelit, aloitit ja kaikki sujui hyvin kunnes.. Jokaisen elämässä varmasti tulee hetkiä jolloin omat suunnitelmat eivät enää toteudukaan. On juhlia ja kaikenmoisia tapahtumia ja lisäksi on repsahduksia. Repsahduksissa saattaa olla kyse liian tiukasta kurista ”kiellettyihin” ruokiin. Itse en ole missään vaiheessa pitänyt mitään kiellettynä mutta rajoittanut saantia huomattavasti. On ollut myös kokeiluja totaalilakoista ja ne ovat kyllä toimineetkin mutta olen tietoisesti pyrkinyt hallittuun herkutteluun. Joskus nämä harjoitukset sujuvat paremmin, joskus hieman heikommin.

Jos tuolta alusta asti lähtee lukemaan näitä tekstejä niin törmää tapauksiin, jolloin herkuttelu on sujunut äärettömän hallitusti. Lisäksi löytää tekstejä, joissa on ehkä herkuteltu yli oman tarpeen mutta silti hyvällä omalla tunnolla (useimmiten jonkinmoiset juhlat). Kahden edellä mainitun lisäksi on myös kertoja, joista on ehkä jäänyt jotain hampaankoloon kun tuntuu että kontrolli on pettänyt.

Mistään näistä tilanteista ei kuitenkaan pitäisi potea huonoa omatuntoa vaan nousta uuteen hetkeen entistä vahvempana ja aloittaa uudestaan. Vaikka matkani virallisesti alkoi kesäkuussa 2011, meni ensimmäinen kuukausi aika pitkälti aloittaessa uudestaan ja uudestaan.  Vertaan tätä tilannetta maailmankuuluun taiteilijaan Pablo Picassoon, joka työsti uransa aikana tuhansia teoksia. Hän itsekin totesi että jonain päivänä ei syntynyt kuin tuherroksia ja jonain päivänä syntyi Guernica (tai mikä tahansa muu teos). Oppina tässä siis se että vain yrittämällä onnistuu ja joskus näitä yrityksiä tarvitaan enemmän.

Muutos on mahdollinen ja sinnikkyys palkitaan!

Jos minulta nyt jälkikäteen joku kysyy että onko muutos ollut helppo niin vastaus on ehdottomasti kyllä! Vaikka mukaan on mahtunut joku enemmän herkuttelua sisältävä kausi niin olen ehdottomasti oppinut uuden tavan elää ja olla.

Tässä tätä tekstiä taas oli kerrakseen.  En ole kyllä ihan varma vastasiko tämä juuri siihen mitä tältä tekstiltä odotettiin mutta toivon että siitä on edes vähän iloa. Mikäli toiveena on tästä konkreettisempia ajatuksia niin kerrottehan, eiköhän sellaisiakin saada aikaan.

25 kommenttia

  1. nasba kirjoitti:

    Tämä oli hyvä teksti. Oisi voinut olla kuin suoraan mun kynästä. Ja tulikin niin sopivaan saumaan, kun eilen juuri kirjoitin blogiini repsahduksestani… Ei auta jäädä tänään makaamaan, vaikka vaaka näytti jäätelöiden jäljiltä taas paaaljon enemmän. 😉 Ja noinhan se menee. Jossain se raja tulee vastaan ja se päätös syntyy. Omalta osaltani voin myös sanoa, että laihduttaminen sinänsä on mun mielestä suhteellisen helppoa (kun vaan sen draivin saa päälle), mutta se saavutetun painon kanssa tasapanoilu on sitten sitä haastavampaa hommaa. Mä saan noista sun kuvista niin paljon pontta itselleni, koska olin lähtiessäni suht samoissa mitoissa tosiaan joten mullakin on toivoa! 😉

  2. Caisha kirjoitti:

    Hieno teksti. Itselle oli kova paikka painaa raskauden lopussa 22kg enemmän mitä ennen. Olin tosi lepsu herkuttelemaan synnytyksen jälkeen ja ihmettelin miksi kilot eivät lähde. Päätös muutokseen syntyi kun mietin millaisen kuvan annan lapselleni. Mättöä mättöä mättöä. Tammikuussa muutos tuli. Nyt 8kg kevyempänä ja 5kg entisiin mittoihin. Harmittaa etten ottanut lähtötilanteesta kuvaa, mutta joulukuvia katsellessa huomaan kyllä eron nykyiseen. Sanoin miehelleni raskausaikana että en halua olla sellainen äiti joka lösähtää raskauden jälkeen, sellainen kuitenkin olin. Toistamiseen sanon,että tämä blogi antaa motivaatiota huonoina hetkinä! Sen verran sokea olen itse etten peilistä juuri eroa huomaa, mutta vaaka tuskin valehtelee 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Ihan huikeaa Caisha! Se on muuten jännä miten peilikuvalleen muuttuu sokeaksi mutta onneksi on myös mujita mittareita kuten vaikkapa vaatekoko! Itse muistan että miten mahtava se tunne olikaan kun sai puettua päälleen ongelmitta oman kokoiset vaatteet – sitä ei ehkä korvaa mikään 😉

  3. Anonymous kirjoitti:

    Upeasti kirjoitettu teksti täynnä asiaa! Iseni täytyisi vielä löytää kultainen keskitie herkuttelun suhteen. Olen pudottanut painoa nyt 10kg vuodessa (normaalipainon sisällä) ja herkuttelun kanssa on ongelmia. Joko totaalinen kielto tai sitten täysi ahmiminen. Täytyy vain kehittää omaa luonnetta ja itseään valtavasti, että tyytyisi vain pariin herkkuun. Olisiko sinulla vinkkejä tähän? Tai ylipäätänsä siihen, että miten saada lopetettua herkuttelu ennen kuin koko karkkipussi on tyhjä? Naisena näitä kausia esiintyy etenkin kuukautisten yhteydessä. Suunta on vain ylös ja eteenpäin. :)Kiitos mahtavasta blogistasi, josta saa tsemppiä niin hyvinä kuin huonoina aikoina kohti terveellisempää elämää! Ja täytyy vielä sanoa, että on oikein mukavaa aamuvirkkuna, että postailet aikaisin aamulla.

  4. Maiju kirjoitti:

    mulle tuli ahaa elämys sillon, että jotain pitää tehdä, kun poika oli syntynyt. raskauskilot oli tiukasti minussa kiinni ja painoin enemmän kuin ikinä. poika söi korviketta yöllä kahden tunnin välein, ja jostain kumman syystä minun piti syödä samaan aikaan. Aina. Ja leipää. Kun tein rahkaa, söin kaiken kerrallaan. Muka niin terveelliset makaronisalaatitkin vedin kertaan tai kahteen. Päätin, etten voi jatkaa tuota linjaa, ja että kohta oon paljon isompi.. sitten eräs kerta kävelin kauppaan ja ostin terveellistä ruokaa. ekan kahden viikon aikana lähti 4 kg.

    • jennie kirjoitti:

      Ihana Maiju ja ihana tarina 🙂 Se motivaatiopiikki voi oikeasti yllättää milloin ja missä vain!

  5. Lintunen kirjoitti:

    Todella hyvä postaus ja saat kyllä olla ylpeä näin suuresta muutoksesta! <3Vaikkei minulla ole vielä lapsia, olen hakenut motivaatiota tulevaisuudesta. En halua, että lapset näkevät minun pahaa oloani joka tulee ahmimisesta. Haluan, että he oppivat säännöllisen ruokailurytmin ja liikunnan pienestä pitäen ja oppivat nauttimaan siitä.Ennen kaikkea haluan olla terve niin fyysisesti kuin psyykkisesti ja siihen vaikuttaa niin paljon syömiset ja liikkumiset.

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos sinulle jälleen kerran ihanasta viestistäsi <3 Juuri kertomasikaltaisesta on kyse kun puhutaan hyvästä ja terveestä elämästä kaikkine iloine ja suruineen sekä nautintoineen ja velvollisuuksineen 🙂

  6. Anonymous kirjoitti:

    Sulla on mielettömän hyvä blogi! Löysin tän iltalehden sivuilta ja oon jäänyt seuraamaan. Tästä saa tsemppiä omaan projektiin, joka koskee kans uutta, terveellistä ja kevyempää elämää! Paljon kaikkee hyviä vinkkejä ja mukavaa luettavaa. Kiitos tästä, jatka samaan malliin, jään ehdottomasti lukijaks 🙂 -Sini

  7. Anonymous kirjoitti:

    Kiitos innostavasta blogista! Noihin sun ennen ja jälkeen kuviin on hyvä palata aina, kun oma itsekuri meinaa pettää ja voimat läskitaistelussa loppua. Sitä oikein odottaa seuraavaa aamua, että saa taas lukea sun juttuja. 🙂

  8. Neiti Tekosyy kirjoitti:

    Sä olet niin motivoiva että oksat pois! Minulla on tällä hetkellä suurinpiirtein samanlainen maha kuin sinulla alussa, mutta toki raskausarvilla höystettynä. Olen tässä saanut pudoteltua painoa, mutta eilen postauksesi jälkeen jokin loksahti kohdilleen. En minäkään halua olla huonona esimerkkinä tyttärelleni, enkä halua voida huonosti kropassani, se kun on ainut kroppa joka minulle annetaan tässä elämässä. Ainut joka voi muutoksen tehdä, on minä. Ei kukaan muu. Haluan voida hyvin ja näyttää hyvältä! Minulla on ihan yhtä suuret mahdollisuudet saada yhtä hyvä kroppa kuin sinullakin, siihen ei tekosyitä ole 🙂 Kiitos blogistasi <3

  9. Anonymous kirjoitti:

    Hei,onko sinulla joku *sääntö* tai periaate tms. jonka mukaan koostat päivittäiset ruokasi?ja syötkö esim. jotain tiettyä ravintoainetta tiettyihin vuorokauden aikoihin(itse pyrin saamaan suurimman osan hiilareista aamupäivästä ja vähennän iltakohti)? Itse laihdun jos jaksan punnita ja syön tietynruokavalion mukaan, mutta heti jos poikean ja en grammalleen punnitse tunttuu paino jumittuvan tai jopa nousevan vaikka omasta mielestä söisin samoin kuin silloin kun punnitsen. En tiedä missä teen virhee :/ Jos viitsit kirjoittaa perus rungon ja sen miten määrät ja ruuanlaadun(ravintoarvojen)määrän lasket/määrittelet, niin olisin enemmän kuin kiitollinen! Itselläni on saman lainen projekti tässä vielä edessä,7kg jo saanut tammikuusta pois mutta nyt kun paino junnaa paikallaan on motivaation repimisessä aika työ! Kiitos plogistasi sitä on ollut kiva seurailla :)terv.heidi

    • jennie kirjoitti:

      Kiva kun käyt kurkkimassa. Tässä on nyt niin paljon kysymyskiä että en ehkä ihan kaikkiin saa kovin kattavaa vastausta tässä aikaiseksi mutta koskoa tuosta ruokavaliosta kysellään muutenkin niin paljon niin varmasti näihinkin tullan vielä palamaan. En oikeasti ole punninnut ruokiani kuin ihan alussa ja silloin kun haluan tarkastaa annoskokoja ja varmistua ettei silmä valehtele. Syön sen verta että tulen kylläiseksi, joskus se on enemmän ja joskus vähemmän. Käytän siis melkolailla silmää mittarina, joskin kasviksia vetelen ihan surutta. Sinäkin kun olet saanut jo niin hillittömästi painoa pudotettua niin jossain vaiheessa työ käy hitaammaksi ja ”tuskaisemmaksi”. Silloin sitä itsepintaisuutta tarvitaan ja ehkä jopa pieni rentoututuminen voi olla kohdallaan. punnitsemiseen on aina mahdollista palata.

    • Anonymous kirjoitti:

      Kiitos vastauksestasi :)ehkäpä tämä tästä taas lähtee rullaileen kun pääsee eroon kesäkiireistä ja ressitekiöistä..monille kesä on lempi aikaa itselleni se on syksy jolloin elämä on paljon rauhallisempaa 🙂 ehkä se syksy tuo taas lisäpontta tuohon laihdutukseenkin kun kerkeää taas vähän enempi keskittyyn kunnon reenailemiseen :)mukavaa kesänjatkoa sinulle..

    • jennie kirjoitti:

      No mutta kesällähän ”joutuu” hötkyilemään joka paikkaan vain sen vuoksi että on kesä, eli ihmekös tuo. Siltikin toivon että kesä ja lämpimät säät jatkuisivat vielä pitkälle syksyyn.

  10. Anonymous kirjoitti:

    Hei! Eksyin lukemaaan blogiasi iltalehden sivuilta ja täytyy sanoa, että onpas mukavaa ja todella motivoivaa luettavaa.Minulla myös eskoisen saaminen 8-vuotta sitten vaikutti päätökseeni tehdä elämästä terveellistä ja liikunnallista. Ja onnistunkin tavoitteessani. Mutta nyt, sain kolmannen lapseni vuosi sitten ja koko talven olen tuskaillut raskauskilojeni kanssa ja vaikka olen liikkunut niin motivaatiota painon pudotukseen ei kaiken kiireen keskellä ole ollut. Kunnes luettuani blogiasi sain juuri sen tarvittavan sysäyksen päättää ottaa itseäni niskasta kiinni nyt heti ja tehdä asialle jotain. Ostin myös nuo mainostamasi Jillianin dvd:t ja raahaudun salille entistä useammin, sekä pyöräilen ja juoksen lasten kanssa. Jo kuukauden aikana on tapahtunut paljon muutosta, painoa on pudonnut ja kiinteytymistä tapahtunut ja vaikka välillä olen vielä repsahtanut herkuttelemaan niin silti tästä on hyvä jatkaa. Tavoite on olla ensi kevään valmistujaisissani upeassa kunnossa 🙂 Ilman blogiasi tuskailisin vieläkin raskauskilojani tekemättä asialle yhtään mitään, joten mahtavaa, että olet jakanut oman projektisi ja saat näin moneen muuhunkin ihmiseen vauhtia ja motivaatiota muuttaa omaa elmäänsä 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Onnea sinulle tulevan valmistumisen johdosta jo näin etukäteen! Minusta on ihailtavaa jaksaa opiskella perhe-elämän ohella ja se mitä olet saanut aikaan itsesti kanssa on uskomatonta! Tsemppiä siis sinulle hurjasti näille loppumetreille!

  11. eeva eronen kirjoitti:

    HEi!Onnea sinulle kun olet noin hyvin jaksanut pysyä tavoitteissasi ja todella tehnyt töitä vartalosi eteen! nimimerkillä itsekkin raskaana ollut 😀 mullakin on tässä nyt tavoitteena kesäänmennessä tiputtaa noin 6kg ja mähän tiputan sen myös! 😀 tätä lukiessa vaan tuli vielä enemmän sellanen olo et jos sinäkin niin miksen minäkin vaikka välillä kuinka tuntuu toivottomalta! kiitti ku aloit kirjottaa näitä juttuja,aijon lukee sun koko blogin läpi ja katsoo vähän vinkkejä :)ps.oot muuten tosi kaunis 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *