Hae
My Project Is Me

Kehopositiivisuus puhuttaa jälleen

Kehopositiivisuus on jälleen pinnalla, kun Martina Aitolehden haastattelu julkaistiin eilen Ilta-Sanomissa. Haastattelussa puhutaan liikunnallisuudesta, Martinan omista tavoitteista ja elämästä sekä myös kehopositiivisuudesta.

 

Kehopositiivisuus: Meillä kaikilla on siihen oikeus

Kehopositiivisuusaatteen tausta on hyvä: Hyväksyä jokainen sellaisena kuin on. Tällä hyväksynnällä tarkoitetaan hyväksymistä ikään, sukupuoleen, kokoon, ulkonäköön tai mihinkään muuhun erottavaan piirteeseen katsomatta. Aatteen perimmäinen ajatus on, että meistä jokainen on hyvä ja hyväksyttävä juuri sellaisena kuin on; Jokaisella meistä on oikeus olla sellainen kuin on ja se ei kuulu kenellekään muulle eikä sen pidä vaikuttaa siihen, miten meitä kohdellaan. (Ja minut saa korjata, jos tulkintani on harhaanjohtavaa, sillä myönnän etten ole erityisen vihkiytynyt aatteeseen vaan siltä pohjalta mitä olen tutustunut, tulkitsen ydinajatuksen näin). Kehopositiivisuus on siis paitsi itsensä, myös muiden hyväksymistä.

Lue myös aiemmin julkaistu postaukseni itsensä hyväksymisestä

kehopositiivisuus

Lihavuuden ihannointiako?

Hyvin usein kehopositiivisuus kuitenkin rajataan koskemaan vain (yli)painoa ja sen vaikutusta ulkonäköön. Ja hyvin usein kehopositiivisuudesta puhutteassa, sitä kuvataan ylipainoisella, hyvinvoivalla ihmisellä. Ja ehkä juuri siksi väärinymmärryksen mahdollisuus on niin suuri. Kehopositiivisuus mielletäänkin usein lihavuuden ihannoinniksi tai jos ei suoraan ihannoinniksi niin hyväksymiseksi.  Aitolehti summaa haastattelussa kehopositiivisuudesta seuraavaa: ”Mielestäni se, että sanotaan, että on ok olla lihava, niin se ei ole ok. Tuossa kohtaa kehopositiivisuusviesti on mennyt metsään”. Tässäkin, aihealue on supistettu kehon kokoon ja ymmärrän hyvin mikä Aitolehden kommentissa ärsyttää tai aiheuttaa mielipahaa, vaikka uskon myös ymmärtäväni mitä hän toteamuksellaan haluaa sanoa.

Lue myös mietteitäni siitä, onko laihduttajalla oikeus kirjoittaa kehopositiivisuudesta

 

Yritämmekö ymmärtää vai ymmärrämmekö tahallamme väärin

Nykyään on todella vaikeaa sanoa mitään, ilman että joku asiasta pahastuu tai loukkaantuu. Itsekin välillä puntaroin sanamuotoja pitkään ja silti tulen kirjoittaessa väärinymmärretyksi. Toisinaan myös ihan keskustellessa, mutta keskustellessa on se ero, että toisen reaktioon pystyy reagoimaan vastavuoroisesti. Kirjoittaessa tätä mahdollisuutta ei ole ja joissain tapauksissa selittely jälkikäteen voi vain pahentaa asiaa. Oma lukunsa ovat tietenkin he, jotka tahallisesti haluavat ymmärtää asiat väärin ja provosoitua asioista, teoista tai sanoista.

 

En usko, että Aitolehti on tarkoittanut kommentillaan pahaa. Tai ainakin toivon niin. Totuus on kuitenkin se, että runsas ylipaino, ihan kuten runsas alipaino, ovat terveydelle riskitekijöitä. Ihan yhtä lailla kuin esimerkiksi korkea ikä, lisää tiettyjä riskejä kun keho ei enää aivan samalla tavalla toimi ja toivu kuin nuorempana. Se ei kuitenkaan tarkoita ettäkö henkilö ei voisi olla hyvinvoiva, onnellinen ja terve. Joten ei tehdä oletuksia vaan annetaan kaikille kehonraha paitsi teoissa myös sanoissa ja ajatuksissa.

Loppuun vielä vinkkaus että blogikollega Gaalanainen kirjoittikin sopivasti eilen aihetta hyvin sivuavan postauksen, Olen lievästi ylipainoinen, mutta se ei tarkoita että olisin huonompi työntekijä! Päinvastoin!, minkä suosittelen lukemaan.

4 kommenttia

  1. Jenna kirjoitti:

    Hyvä kommentti. Itsestä vaikuttaa että osa ihan tahalleen haluaa ymmärtää väärin tai tarkoituksella etsii mitä tästä voisi nyt väärin ymmärtää ihan yleisellä tasolla.

    Kehopositiivisuus kuuluu kaikille. Itselleni se eniten tarkoittaa sitä että näen positiivisuutta kehossani, vaikka en olisikaan terveimillään. Samaten se ettei minulla ole oikeutta arvostella muiden kehoja.

    Suomen mediassa en varsinaisesti ole nähnyt mainitsemaasi lihavuuden ihannointia, mutta ulkomaiden mediassa kylläkin aika paljonkin. Otsikoissa on varsinkin tekstejä että tämä on tervettä jne. vaikka ei mitään sairauksia olisikaan juuri nyt niin ne todennäköisesti tulevat näkymään sitä mukaan kun ikä lisääntyy. Se nyt on vaan faktaa että ylipaino lisää terveysriskejä huomattavasti. Samaten alipaino lisää niitä. Sanon tämän itse ylipainoisena ja painoani pudottavana, ihan vaan oman terveyteni vuoksi. BMI ei ole täysin luotettava mittari vaan enemminkin suuntaa antava, koska se ei ota huomioon mahdollista lihasmassaa. Se ei myöskään kerro viskeraalisenrasvan määrästä.

    • myprojectisme kirjoitti:

      Suuri kiitos sinulle kattavasta kommentistasi.

      Ja mitä kirjoitat tuosta lihavuuden ihannoinnista niin myönnän että oioin ehkä hieman kulmia tässä: En itsekään ole tähän ilmiöön Suomessa törmännyt muuta kuin senverta että usein mediassa kehopositiivisuudesta puhuttaessa, mallina tai artikkelikuvana käytetään nimenomaan ylipainoista hymyilevää henkilöä. Se ei kuitenkaan tee tästä ihannointia mutta rajaa tosiaan herkästi mielleyhtymän koskemaan vain ylipainoa ja siten sekoittaa mielleyhtymiä – ainakin mitä olen asiasta keskustelua toisinaan seurannut.

      Tsemppiä sinulle oman paremman olon ja pitkäkestoisen terveyden tavoittelemiseen. Kuulostaa siltä että teet sitä hyvällä mielellä, ns. oikeista syistä ja järki päässä. Ihailtavaa!

  2. villananna kirjoitti:

    Aitolehti ei tosiaan taida ihan ymmärtää mistä on kyse tai sitten ei halua ymmärtää. Hyvä kannanotto aiheeseen. Itse olen ollut hyvin hoikka, painoin ennen sairastumistani 32 vuotiaana 38kg, se oli yksi syy, joka johti minun sairastumiseen. Nyt olen +30kg painavampi ja kärsin edelleen monesta alipainoon liittyvästä ongelmasta. Mutta oli minkä kokoinen ja mallinen tahansa, on kehorauha oltava!

    https://villananna.vaikuttajamedia.fi

    • myprojectisme kirjoitti:

      Kiitos kun kommentoit ja jaoit myös henkilökohtaisen kokemuksesi ja palan sinua itsesäsi meille muille. Arvostan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.