Hae
My Project Is Me

Fiksumpaa leivänkäyttöä

Moi,

Kuten varmasti moni teistä tietääkin, on tuore rapeakuorinen leipä minun suurimpia paheitani. Sinällään leivänsyönnissä ei varmasti olisi mitään vikaa mutta minä en vain hallitse sen kohtuukäyttöä. Ilman leipääkin elämä onnistuu (vaivoin  mutta onnistuu) ja onhan se vain helppo välipala tai lisä esimerkiksi keittoruokaan. Loppujen lopuksi itse tuota leipääkin pahempi on leivän lisukkeet, eli omalla kohdallani se tavaton kasa oivariinia ja mielellään vielä vähän juustoa ja jotain leikkelettäkin. Olen kuitenkin oppinut kohtuullisemmaksi käyttäjäksi terveellisemmällä ja ravinnerikkaammalla tavalla ja ohessa minun lempparileipävinkit.

 

(Paahdettu) Real, avokadolla ja munakokkelilla/raejuustolla tai vaihtoehtoisesti suolalla, sipulilla ja tomaatilla

Olen siis leivänsyönnissä korvannut margariinin/voin pääsääntöisesti avokadolla. Maku on hyvä ja se koukuttava oivariiniin ja leivän yhdistelmä jää pois. Onhan tämä myös terveellisempi vaihtoehto sillä rasvat tulevat luonnillisesta lähteestä ja kun päälle lisää proteiininlähteen on mukavan täyttävä ja ravintoarvoiltaan hyvä välipala kasassa. Jos Lidlin tuoretiskin luomuruisneliöt eivät ole tuttuja niin suosittelen kokeilmaan (ja koukuttumaan). Ne on muuten namia!

IMG_2632

IMG_2631

 

Lähes mustaksi paahdettu ruisleipä, chilikastiketta ja raejuustoa

Tämä ei ole ravintoarvoiltaan yhtä täydellinen vaihtoehto kuin edellinen mutta herkullinen. Vinkki on itse asiassa tuttu muutaman vuoden takaa mutta koska lukijakunta on varmasti osittain uudistunut, niin mainitsen sen vielä tässä erikseen. Olen itse käyttänyt alun perin ihan vain tavallista Sweet Chili-kastiketta mutta jos sokeria haluaa vältellä niin kuka estää laittamasta vaikkapa Sambal Oelek-tahnaa (jos suu vain kestää poltteen).

rusileipä_2

 

Samaan matkaan voisin vinkata myös että rahkasta saa ihan kelvollista ”tuorejuustoa” leivälle levitteeksi. Ja toki ihan oikeitakin tuorejuustoja saa melko kevyenä vaihtoehtona kaupasta.

IMG_2412-1024x682

Ja herkullinen leipävinkki ovat tietysti leipätikkkuset, jotka kotona valmistettuna taitavat olla parhaimmillaan valkosipulisina. Hiven öljyä ja rutkasti valkosipulia sekä suolaa sekaisin ja tässä pyöritellään viipaloidut ruisleivän palaset. Paahdetaan uunissa 200c 2-5min. Tämä vinkki ei ehkä varsinaisesti vähennä leivänkäyttöä mutta tarjonnee paremman vaihtoehdon kaupan valmisversioille..

ruisleipä_3

Jos kuitenkin halutaan jokin kuningasajatus leivänkäytöstä ja sen määrien vähentämisestä niin sanoisin että leivän päälle kannattaa kasata tarpeeksi (eli PALJON) kaikkea. Tehdä leivästä tarpeeksi täyttävä, proteiinia unohtamatta. Leivän ei ole tarkoitus olla nopeasti ja huomaamatta suuhun pistelty sivupala, oikeaa ruokaa odottaessa.

 

4 kommenttia

  1. elisa kirjoitti:

    Voi leipä, täällä toinen addikti! Mulla ei toimi leivän vähentäminen vaan ainoa keino on totaalikieltäytyminen. Mun ongelma ei oo koskaan ollut liika makean tai karkin syöminen vaan leipä. Tuore ruisleipä voilla ja kermajuustolla, en ehkä tiedä parempaa! Mutta kun sitä leipää sitten menee paketillinen päivässä ja maha on aivan solmussa sen jäljiltä niin on ollut pakko katkaista tämä suhde 😀 Toisaalta silloin harvoin kun esim. Juhlissa tulee syötyä vaikka saaristolaisleipää tain patonkia niin kyllähän se maistuu vielä paremmalta:)

    • jennie kirjoitti:

      Heh, mielikuvissani ajattelen turmiollista rakkaussuhdetta leipään sekä sitä, kuinka näin katsojana vain ajattelee että heivaa se menemään kerta ei osaa kohdella oikein. Parastakin saippuaoopperaa 😀 😀 Mutta ei se niin helppoa aina ole.

      Hienoa että olet päässyt totaalikieltäytymisellä eroon ongelmasta, joka itsellekin on tavattoman tuttu. Muistan itseasiassa lapsuudestani kerran kun vedin koko paketillisen paahtoleipää yhdeltä istumalta. Olin tuolloin kahdeksan että ei tässä kovin paljoa ole opittu näiden vuosien aikana 😉

  2. Tuuli kirjoitti:

    Minäkin olin aiemmin leipäaddikti. Tuore ruisleipä oivariinilla oli vain liian hyvää. Sen seurauksena olinkin pitemmän aikaa lähes täysin syömättä leipää kotioloissa, kunnes pikkuhiljaa viime vuoden aikana palauttelin leivän ruokavalioon. Nykyään en syö leipää läheskään päivittän, mutta toisinaan se toimii helppona aamupalana, välipalana tai joskun jopa lämpimän ruoan korvikkeena.
    Panostan siihen, että ostan laadukasta ja oikeasti hyvää leipää, täysjyväistä ja mielellään juureen levottua, viipaloin sen (tarvittaessa) valmiiksi ja pakastan. Pakastus toimii sekä siksi, että mikrossa tai paahtimessa sulatettuna se on käytännössä lähes tuoretta vastaavaa että siksi, että eipähän tule mitään tekosyytä siitä, että hyvä leipä pitää syödä pois ennen kuin kuivuu tai homehtuu.

    Nykyään ei kyllä itselleni enää leipähimoja tai övereitä tule, vaan voin syödä palan tai pari kunnon päällisillä ateriana/välipalana ja lopettaa siihen ilman mitään ogelmia tai mielitekoja. Itse olen päätellyt, että ongelma on poistunut, kun olen saanut muun ruokavalioni tasapainoiseksi, riittäväksi ja tarpeeksi hiilihydraattejakin sisältäväksi. Eipä ole muitakaan mielitekoja enää varsinaisesti tullut, ja silloin harvoin, kun tulee, siihen löytyy aina syy – ja yleensä se syy on juurikin liian vähäinen syöminen/jonkin aterian välistä jääminen muka kiireen vuoksi tai se, että ruoasta on saanut liian vähän proteiinia/rasvaa/hiilihydraattia (yleensä himo kohdistuu siihen, minkä saannissa on ollut pitempään vajetta).

    • jennie kirjoitti:

      Oi mahtavuutta, kiitos tästä kannustavasta viestistä jonka perusteella voin siis todeta että toivoa on. Tuo pitänee varsin hyvin paikkansa että jos/kun syö riittävästi ja tasapainoisesti niin erinäiset ruokahimot poistuvat. Ehkä se oma optimaalinen jakauma on vielä hakusessa mutta suurkiitos sinulle tästä. Olen ihan varma että se auttaa paitsi minua myös muita leipäilijöitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *