Hae
My Project Is Me

Juhlinnan jälkimainingit

Moi,

Olen tässä viimeaikoina, siis viimeisen kolmen viikon aikana törmännyt mielenkiintoiseen tilanteeseen, jossa juhlaa seuraavana päivänä olo on vähintäänkin nuutunut. Ja jotta asia oikeasti olisi edes vähän erikoista, eivät nämä juhlinnat ole sisältäneet tippakaan alkoholia. Sensijaan rasva-sokeripainotteinen herkuttelu tai muutoin erittäin runsashiilihyraattinen ateriointi on saanut seuraavalle aamulle aikaiseksi vähintäänkin nuutunen, ellei jopa hieman huonovointisen, olotilan.

Tämä toistuu nyt lähiaikoina kolmatta, tai oikeastaan neljättä kertaa. Jokaista viikottaista herkuttelua kuluneen kolmen viikon jaksolla (ystävien kanssa syömässä, mummolassa syömässä sekä 1-vuotissyntymäpäivät) on seurannut tämä herkkukrapula ja samoin kävi jo aikaa sitten ennen lomamatkaa käydessämme syömässä turkkilaisravintola-Atanissa. Lomamatkalla tältä oloilalta vältyttiin, johtuen varmaan päivittäisestä herkuttelusta, jonka jälkeen olo olikin jo itsessään niin tukala että arkeen siirtyminen oli ihan vaivatonta.

Mitä myöhäisempänä ajankohtana herkuttelu on lopetettu (mitä lähempänä nukkumaanmenoa) sitä heikompi olo tuntuu olevan seuraavan seuravana päivänä. Ja jos tähän kaikkeen liittyy vielä valvomista tavanomaista pidempään, verottaa väsymyskin osansa. Aamulla mieli on maassa, väsyttää, turvottaa, tahtoisi vain maata ja olla – sekä ehkä hieman syödä sitä samaa, jolla olonsa on alunperinkin aiheuttanut.

Juuri nyt, väsyttää ja voisin ehkä kaivaa palan suklaata aamukahvini kanssa vaan en aio. Olo ei ole onneksi läheskään niin tokkurainen kuin vaikka viikko sitten mummolareissun jälkeen. Eilen illalla nimittäin olin kotiin tullessa fiksu ja nautin proteiini- ja kuitupainotteisen iltapalan kaiken herkuttelun vastapainoksi. Oletteko te muut huomanneet samaa? Onko herkuttelua seurannut muutakin kuin mielialamorkkis? Äkkiseltään kun netistä kaivelin tietoa niin ainakin karppaajille tunne taitaa olla tuttu jos/kun hiilareita on rajoitettu roimasti.

Snapshot_20130929_1

24 kommenttia

  1. Nimetön kirjoitti:

    Siis kyllä! Mulla tuo herkkukrapula on jopa epämielyttävämpi kuin normaali krapula (tosin juon niin vähän ja harvoin, etten osaa kunnon krapulasta sanoa mitään).

    Sipsikrapula on pahin. Aamulla on jano ja suussa maistuu inhottavalle. Ja se olo, että aamulla ei ole nälkä, yäks! Kärsin juuri tälähetkellä lievästä herkkukrapulasta, kun illalla tuli syötyä 2 pientä kourallista sipsejä, 1,5 riviä suklaata ja 4 salmiakkikarkkia. Nykyään se tuntuu tulevan jo noinkin kohtuullisesta määrästä (vs. mun ennen syömät pussillinen sipsejä, karkkia ja jäätelöä..). Ennen tätä krapulaongelmaa ei ollut, mutta uskon, että keho on jotenkin nyt tajunnut mikä sille on hyväksi ja protestoi näiden jälkeen.

    Sinänsä tämä asia on minulle hyvä, sillä nykyään jätän syömättä iltaisin herkut juurikin tuon seuraavan päivän olon vuoksi..

    • jennie kirjoitti:

      noniin, sinä olet vielä astetta edempänä kun olet oppinut erittelemään enemmän ja vähemmän pahaa oloa aiheuttavat ainesosat 😀 Mutta se mitä sanoit on varmaan ihan totta että kun opettelee syömään puhtaammin/paremmin niin kroppa alkaa reagoimaan näihin heikompilaatuisiin aineisiin eritavalla kuin silloin jos ne kuuluisivat jokapäiväiseen ruokavalioon.

  2. Tea kirjoitti:

    Mä olen tietoisesti yrittänyt vältellä herkkuja juurikin sen huonon olon takia. Sokeri koukuttaa mut todella nopeasti ja huomaan et perus energisestä ihmisestä se imee energiat pois ja sit makaan vaan sohvalla ja tekis mieli kaikkea makeaa.

    Kesäloman jälkeen olin niin nuutunut ja vierotusoireissa sokerista et se olotila oli ihan kamala kun energiat riitti just ja just siihen et jaksoin käydä töissä.

    Oon alkanut nauttimaan enemmänkin ihan ruoasta, joka on vähän erilaista kuin normi arkiruoka (siis viikonloppuisin). Viime viikonloppuna poikaystäväni teki mulle uuniperunoita valkosipuli & ruohisipuli creme bonjour täytteellä, uunikasviksia & porsaan kyljyksiä, ai että! Niin ja puoli lasia valkkaria kruunas tämän!

    • jennie kirjoitti:

      Oi, kuulostaa ihanalta viikonloppuruoalta – ihan nälkä heräsi 🙂 Mutta tuo on tosiaan ihan btotta mitä mainitsit itse että liika herkuttelu vetää energiatasot ihan nolliin, vaikka toisin voisi kuvitella. Siinähän sitten yrittää saada itsensä liikkeelle ja syömään fiksummin.

  3. Suvi kirjoitti:

    Olen huomannut ihan saman jo vuosia sitten. Olo on niin väsynyt ja ruokahalua ei ole ollenkaan aamulla. Saatan herätä aamuyöllä jopa migreeniin. ”Herkkuja” on nykyään tosi helppo vältellä, kun tietää millainen olo seuraa 🙂 Kun haluan herkutella leivon itse jotain oikein hyvää. Mielessäni yhdistän tuon huonon olon turhiin lisä-aineisiin, väriaineisiin ja muuhun teolliseen (kuin pelkkään sokeriin).

    • jennie kirjoitti:

      Tässäkin varmasti on perää, sillä monastihan nämä herkut (tai ”herkut”) ovat valmiina ostettuja lisäainepommeja. Olisiko tässä osaselitys miksi eilinen ei niin paha ollutkaan – lauantaikun sisälsi pääosin itsetehtyä herkkua?

  4. P kirjoitti:

    Allekirjoitan! Poden juuri nyt juuri tuota oloa eli sokerikrapulaa. Omalla kohdallani yksi erittäin epämiellyttävä lisä on alavatsan turpoaminen todella pinkeäksi, joka saa minut näyttämään odottavalta äidiltä… Ongelmani on vain se, että olen todella huono vastustamaan herkkuja, jos niitä on tarjolla. Harvemmin himoan sokeria, jos tiedän, ettei sitä ole saatavilla, mutta ootappas, kun edessä on karkkia ja suklaata. En ole vielä(kään) päässyt siihen zen-tilaan, jossa pystyisin välttämään herkuttelun ajattelemalla tätä seuraavaa päivää. Onneksi päiviä sattuu enimmillään kerran viikossa, yleensä harvemmin, muuten olisin todennäköisesti satakiloinen. Arkena hyvä ruokavalio toteutuu suhteellisen vaivattomasti. Voin vain kuvitella kuinka vaivatonta painonhallinta olisi ilman tätä huonoa tapaa.

  5. M kirjoitti:

    You read my mind 🙂

  6. Sanna kirjoitti:

    Tuttu tunne! Hiilarit tuntuvat tekevän sen olon. Joskus kun olen illalla syönnyt pitsaa leffaa katsellessa, olen herännyt yöllä tosi huonoon oloon! Aivan kuin olisi krapula.

  7. Maritsu kirjoitti:

    Juu, tuttu juttu täälläkin, ja ymmärtääkseni ihan tieteellisestikin todistettu juttu että näin se kroppa reagoi useilla. Varmaankin vielä herkemmin, kun on totutellut pikkuhiljaa pois isoista herkutteluista — itse söin eilen pitkästä aikaa iiiiison annoksen jäätelöä, ja tänään on ollut ihan hirveä olo, sekä henkisesti että fyysisesti. Se ei vaan ole sen arvoista enää….mieluummin kevyt herkuttelu, kyllähän se kohtuus siinäkin riittää — ja hyvä olo seuraavana päivänä on paljon mukavampi palkkio 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Ehkä siinä on perää että kerää lautaselle kerralla kaiken sen mitä meinaa syödä, herkkujenkin suhteen. Tässä voisikin olla itselle se seuraava tavoite kun vaikkapa jonnekin jälkiruokabuffaan itseni taas yllätän änkemästä 😀

  8. Nelli kirjoitti:

    Minulla on aivan sama ongelma! Aamulla olo hirveän täysi, nuutunut ja väsynyt. Tekisi mieli jäädä vaan sänkyyn makaamaan ja hakea lisää suklaata tai karkkia. En ole vielä löytänyt mitään ratkaisua tähän, joten vinkkejä otetaan vastaan! 6 viikkoa ollaan tosin herkkulakossa oltu ja olo mitä parhain, mutta tulevaisuudessa en haluaisi tätä ihme ”herkkukrapulaa” kokea enään :/ Luin muuten ensimmäisen kerran blogiasi ja kivalta vaikuttaa 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Mukava saaa uusia kasvoja tänne vierailemaan 🙂 Herkkuövereihin ei varmaan auta mikään mutta tosiaan jos on ollut edes jokseenkin kohtuullinen herkuttelun suhteen niin itsellä ainakin toimi tuo proteiini- ja kuitupainotteinen iltapala ennen nukkumaan menoa. Ja paljon vettä. Aamulla kevyttä ulkoilua piristämään mieltä (jos vain mahdollista). Ja hatunnostoni herkkulakolle! W-A-U!!

      • Nimetön kirjoitti:

        Kiitos vinkistäsi! Täytyy kokeilla ja tuo on kyllä totta, että jos pääsee vähän ulkoilemaan tai liikkumaan niin heti ainakin mieli piristyy 🙂

  9. Ansku kirjoitti:

    Heippa, täällä uusi lukijasi! 🙂 Heräsin itsekin tähän herkkukrapula-ilmiöön muutama viikko sitten, kun aloin ihmetellä, miksi monena lauantain vastaisena aamuyönä kärsin unettomuudesta. Sitten tajusin sen johtuvan perjantai-illan karkkimätöistä. Nyt kun olen taas vähentänyt, ongelmaa ei ole. Jännä juttu.

    Välillä tuntuu kyllä tylsältä, että millä sitä voi sitten herkutella (rakastan karkkia!!)… Mutta kyllä arkiruokaa parempi iltapala tai pikkupussi pähkinöitä on niin paljon parempi vaihtoehto eikä aiheuta unettomuutta. Yhden oluenkin voi ottaa silloin kyytipojaksi 😉

    Ja kiitos blogistasi! Olen myös kesäkilojen karistaja ja suunnilleen samoissa lukemissa mennään 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Mukava saada uusia lukijoita eli tervetuloa mukaan 🙂 Minäkin olen todellinen karkkihiiri, joten samaistun ajatuksiis ihan täysin mutta yhtälailla myös siihen että herkuttelua voi onneksi tehdä monella tapaa järkevämminkin kuin kilon irttaripussin kanssa 😀

      Tsemppiä sinulle myös puodotukseen, tässä syksynaikana tätä painonpudotusta käsitellään blogissa varmasti enemmän kuin tarpeeksi 😀

  10. eofeden kirjoitti:

    Tiedän niin ton olotilan mitä kuvailet! Eilen viikonloppureissulta kotiuduttua ei jaksanut alkaa kokkaillemaan, ja vedettiin 21 kieppeillä pizzat naamaan (koko päivän autossa istumisen päälle). Ois voinut jäädä saikulle aamulla, oli sen verran tukkonen olo HUH HUH. Tuota virhettä ei kyllä toista heti perään 😀

  11. sokerihiiri kirjoitti:

    ”Pistän paremmaksi” kuin kaikki aiemmat kirjoittajat. 200 gramman suklaalevyn seurauksena tuntuu jo samana päivänä, että taju meinaa jatkuvasti lähetä, päässä heittää, hyperventilaatiota, nopeaa sydämensykettä, mitä enemmän on syönyt, sitä nopeampaa, joskus harvoin myös epätasaista. Pahempi on, että syön välillä myös hieman suurempiakin määriä, kuten nyt kun oli nää joulusuklaat.

    Vuosia sitten huomasin, kun pidin suklaasta pitkään taukoa, että eräänä iltana syötyäni levyn, oli seuraavana päivänä krapulainen olo. Olin järkyttynyt, että tällaisessa kunnossa olen työpaikalla ja että tätä suklaata olen vedellyt päivittäin. Itse ajattelin, että elimistö ilmoitti, että tätä ainetta on tullut liikaa, ei enää. Puhuin asiasta lääkärissä, eivät noteeranneet.

    Tämän ensimmäisessä kappaleessa mainitun huomasin syötyäni kerran puolikiloa irtokarkkeja illassa. Tuolloin hyperventilaatio kumppaneineen tuli seuraavana iltana. Mutta nykyään siis tulee jo samana päivänä. En normaalisti syö koskaan 500 grammaa, mutta valitettavasti luettuani täältä, että joillain voi mennä 700 grammaa, huomasin sen pari kertaa itsekin tällaiseen pystyväni.

    Syynä tähän oli, että makeiset maksaa hirveästi ja jos on alennus, se on tyylii puolen kilon pussi kaksi euroa. Lopputulos on, että syödyt määrät suurenee. Lisäksi esimerkiksi Helsingin rautatieaseman karkkikaupassa ei ole enää pieniä pusseja, joihin karkkia latoa, vaan Amerikan tyylii alkaa olla, ihan tajuttoman kokoisia säkkejä, joihin varmasti tulee lastattua karkkia liikaa. Ei vain enää osaa mitata pussiin muutamaa karkkia, kun itseasiassa pussi tyhjänäkin varmaa maksaa painonsa vuoksi tyyliin 30 senttiä. Olen meinannut sanoa myyjälle, että voisiko täällä olla pienempiä pusseja, (koska tarvitseeko karkkikauppojenkin osallistua ihmisten lihottamiseen ja sairastuttamiseen,) mutta olen aatellu, että pussien koon vuoksi hiljaisuus ja täydellinen boikotti on varmasti parempi vaihtoehto.

    Joulusuklaat on nyt onneksi.. syöty ja ajattelin aloittaa sellaisen, että vuoden vaihduttua joka toinen eli parillinen viikonloppu saan syödä makeisia lauantaina ja sunnuntaina, kumpanakin vain pienen suklaapatukan tai esim. pullan, koska niitä mulla sattuu olemaan tällä hetkellä pakasteessa. Leivoksia en tee. Lisäksi synttäreillä saa syödä kakkua ym tarjoiluja ja synttäreitä on harvoin. Alkoholia pääsääntöisesti max. kerran kuukaudessa 1 annos ja sipesejä tuolloin pieni purkki. Saa nähdä onnistuuko, kun olen kerran aiemminkin yrittänyt ja on makeisten suhteen kaatunut. Jos olisi jokaviikkoinen, homma lähtee lipsumaan ja sitten kaatuu. Siksi jokatoinen viikko. Mutta jos nyt saisi vuoden vaihduttua uutta vauhtia tähän ja onnistuisi.

    Olen lukenut blogeista, että fitnessammattilaisilla, joilla on karkinsyönnin suhteen tiukka rajoitus, tulee herkkuövereitä ja musta se ei vaan ole tervettä, vaikka sanotaan, että boostaa aineenvaihduntaa. Saa sitten nähdä, onko tämä pieni suklaa-annos itsensä kiusaamista ja miten sen kanssa käy. Yleensäkin olen sitä mieltä, että toisin kuin suklaalevyissä, suklaapatukoissa on liian isot suklaapalat minun suuhuni ja joudun sitten kokeilemaan, saisiko niistä veitsellä leikaten oikean kokoisia. Suklaalevythän sinänsä on myös suurentunut, joskus parikymmentä vuotta sitten olivat hieman pienempiä.

    Kärsin myös jatkuvasta nälästä, mistä olen täällä blogissakin lukenut. Mulla tulee kyllä sitten muutkin verensokerin laskun oireet, joten ei ole ihan pikkujuttu. Olen aatellut, kun sulla toi nälkätilanne muuttui, että toisessa raskaudessa hormonitoiminnassa jokin muuttui, koska käsitykseni mukaan söit ensimmäisen raskauden jälkeen vähemmän kuin toisen raskauden jälkeen, mutta en tiedä. En tiedä, mikä tilanteesi nyt on, mutta uskon, että se kuntosali saa sitten projektiisi hyvin vauhtia.

  12. sokerihiiri kirjoitti:

    Lisään vielä, että yritän tossa tulevassa suklaa”lakossani” pitää mielessä, kun entisaikana syötiin vain juhlapäivinä makeaa, ei sitä joka päivä osteltu. Ehkä valikoimakin oli huomattavasti pienempi. Suklaata syövänä tiedän, että nykyaikana jokaisella on varaa ostaa suklaata, vaikka vero hilattaisiin kuinka ylös. Ehkä sitten tingitään muista menoista. Vasta terveyden reistailu saa miettimään omia kulutustottumuksiaan, mutta suklaan hinta saattaa ajaa ihmisen ostamaan isomman pakkauksen, jos kilohinta on pienempi, koska tarjolla on aivan iian isoja tai liian pieniä pakkauksia, ainakin minun mielestä.

    • jennie kirjoitti:

      Todella paljon fiksua pohdintaa ja sai minutkin taas ajattelemaan asioita ihan uudelta kantilta. Tuo on niin totta että makeasta on tullut helppo, jokapäiväinen HALPA herkku verrattuna siihen mitä se joskus ennen on ollut. Ja minä itse olen tähän järjettömyyteen myös lähtenyt mukaan. En itsekään usko pidemmän päälle tarkoitettuihin totaalistoppeihin vaikka meinaankin sellaisen nyt tammikuussa pitää. Sanon jo nyt etten aio kokeiluani kauempaa pitkittää vaan haen rehellisesti irrottautumista tästä sokerimakeanpyörästä. Tässä aiheesta innostuttuani luin melko monestakin paikasta että muillakin (mukaanluettuna minä itse) on vastaavanlaisia kokemuksia siitä että joskus totaalistoppi tekee hyvää ja opettaa mieliteot taas astetta yksinkertaisempaan suuntaan. Sitä minä haluan, olla tyytyväinen siihen pieneen suklaaherkkuun kokonaisen levyn sijaan. Uskon että jatkossa voisin itsekin tuota kahdesti kuussa kaavaa ajatella toteuttavani. Tsemppiä siis sinulle tuohon koettelumukseen, joka ei varmasti ole helppo.

      Ja vielä tuosta ikuisesta nälästä, niin ihan loistava huomio, jota en ollut istekään koskaan tajunnut. Minähän todella tulin paljon vähemmällä toimeen ja tilanne oli jotenkin vakaampi ensimmäisellä kerralla. Hurjaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.