Hae
My Project Is Me

Mitä paino ja vaakalukema minulle merkitsevät

Ei ole mikään salaisuus että seuraan painoani tällä hetkellä melko intensiivisesti. Minulla on kuitenkin vaa’alla käymiseen ja painon tarkkailuun hieman ristiriitaiset tunteet ja ajatukset.

Jaoin alla olevan kuvaparin instatililläni lauantaina. Kuvien välillä on jotakuinkin seitsemän vuotta, kaksi lasta (ensimmäiseni olin saanut jo ennen ensimmäistä kuvaa) ja noin 15 kiloa. Ero voisi olla kiloissa paljon suurempikin, ellen olisi aloittanut matkaani kohti loppuelämän kestävää hyvää oloa viime tammikuussa.

Matkalla kohti ihannepainoa

Tammikuusta asti, olen siis kiinnittänyt huomiota painooni. Kun olen siihen kiinnittänyt huomiota, on se myös laskenut. Ja useinhan se näin menee – niitä asioita mihin huomiota kiinnittää, tapahtuu. Vaakalukema ei kuitenkaan ole pienentynyt tasaisesti joka viikko. Toisina viikkona lukema ei ole laskenut lainkaan. Ja jos vaakalukema olisi ainoa asia millä mittaisin onnistumistani, olisin todennäköisesti jossain vaiheessa luovuttanut kokonaan.

Vuosien ajan kuvittelin että minun tulisi saavuttaa “elämäni kunto” eli tuo kevyempi vartalonmalli. Nyt kun katson näitä kuvia, taidan melkein pitää nykytilasta enemmän – siitäkin huolimatta että painoa on nyt huomattavan paljon enemmän kuin tuolloin. En sano että painoni on ideaali vielä tälläkään hetkellä mutta ei se ole sitä tuossa toisessakaan kuvassa. Jos kuitenkin unohdetaan paino hetkeksi niin oloni on tällä hetkellä äärettömän hyvä. Viihdyn vartalossani; Tykkään ja jaksan treenata; Tykkään olla ja puuhastella lasten kanssa; Nukun hyvin; Voin hyvin ja olen onnellinen. Kaikki on siis kertakaikkisen hyvin ja olen onnellinen omissa nahoissani, vaikka vaaka olisikin asiasta eri mieltä. Sitäpaitsi kuka on oikeastu sanoman mikä on kenenkin ihannepaino?

Hyvä renki mutta huono isäntä

Toisaalta, jos en olisi itseäni punninnut näiden kuukausien aikana, olisinko saanut näitä tuloksia aikaiseksi? Mitä enemmän pudotettavaa on, sitä helpompi tapa se on varmistaa oikea suunta.  Ja parhaassa tapauksessa muuttuvat luvut motivoivat lisää. Mutta vaa’an tai vaakalukemien orjaksi ei pidä missään vaiheessa ryhtyä!

Minun matkani jatkuu vielä mutta en enää tosiaan tiedä, mikä minun ihannepainoni on. En rehellisesti olisi koskaan uskonut näyttäväni näin hyvältä yli 65-kiloisena. Tiedoksi kaikille että aikanaan 65 kiloa oli minulle se painoraja,minkä jälkeen en edes enää punninnut itseäni. Se oli mielestäni jotain aivan kamalaa ja anteeksiantamatonta vajaassa 162cm varressani.  Niin se vain ajatus muuttuu. Kaikki kilot eivät tosiaan aina ole pahasta. Kaikkia kiloja ei tarvitse pudottaa. Riittää että pudottaa ne itseän ja terveyttä häiritsevät rasvakilot.

Miksi kirjoitan tämän? Ehkä siksi että tiedän että on henkilöitä, jotka tuskailevat kun paino ei tunnu putoavan tai se tietty lukema ei vain tunnu tulevan yhtään lähemmäs. Usko pois, se kroppa kyllä seuraa perässä kun vaan tekee töitä tavoitteidensa eteen ❤️ se ei välttämättä näy heti vaa’alla mutta jossain muussa. Jossain merkityksellisemmässä.

Onko sinulla minkälainen suhtautuminen vaa’alla käymiseen tai vaakalukemien seuraamiseen? Seuraatko ylipäätään painoasi? Miksi?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.