Hae
My Project Is Me

What happens in Vegas..

Moi,

 

 

Eilisen tekstini pohjalta jäin miettimään elämäntapamuutosprojekteja sekä sitä, miksi osa projekteista epäonnistuu. Oikeastaan lähinnä minun pohdintani liittyivät painonpudotukseen mutta yhtälailla samaa ajatusmallia voi varmasti soveltaa muuhunkin muutokseen. Tässä siis minun mielestäni TOP3-virheet, jotka voit tehdä elämäntapaprojektisi kanssa 

 

Itsensä huijaaminen 

 

Ehkä hölmöin juttu mitä voi tehdä on itsensä huijaaminen: ”Eihän kukaan tiedä että söin tänään tämän suklaan” ; ”Jos minä vain tämän kerran”; ”Mutta enhän minä ole syönyt koko päivänä juuri mitään (paitsi sen pizzabuffetin lounaan)” ; ”Minä nyt vain olen tällainen etten laihdu vaikka tekisin mitä”. 

 

Se että joku ei näe sitä yhtä syötyä suklaata, tai että sitä ei kirjata ruokapäiväkirjaan, ei tarkoita ettei sitä olisi tapahtunut. Totuus on että useimmiten tämäntapaiset salasyöpöttelyt jäävät pikkuhiljaa huomioimatta kokonaan ja tekeminen alkaa muuttua tavaksi eikä tätä oikeastaan huomaa enää edes itsekään. 

 

Ihan yhtä suuri valhe on myös se, ettei ole syönyt mitään koko päivänä. Joskus on toki kiire tilanteita ja syöminen saattaa jäädä vähäiseksi mutta pääsääntöisesti kyse on siitä että syö huomaamatta. Siinä ruokaa laittaessa tulee maisteltua vähän ja syötyä leipä pahimpaan nälkään. Työpaikalla jostain syystä ohimennen ottaa aina konvehdin kahvin kanssa. Tenttiin lukiessa kokonainen pussillinen kuivattuja hedelmiä on vain kadonnut jonnekin. Onko ihme ettei kunnon ruokaa tule syötyä kun koko päivän puputtaa jotain eikä ehkä edes huomaa syövänsä jatkuvasti?
Kuva täältä

Tiukat kuurit tai yleensäkään minkäänlaiset kuurit 

 

Kuurihan on vain joku lyhytaikainen tila, jossa on vain tavoite saada homma maaliin, yleensä mahdollisimman nopeasti.  Tie maaliin on suora, nopea ja äärettömän raskas! Kun kalorit ovat minimissään hiipuvat energiatasot kummasti. Mitään ei ehdi tällaisessa hujauksessa oppia ja kun maaliin on päässyt niin kyllä, olo on varmasti upea, mutta paluu todellisuuteen koittaa melko pian.  Tällä tarkoitan sitä että vanhat tottumukset palaavat helposti ja paino ja ulkomuoto palaavat takaisin lähtöpisteeseen. Yleensähän tällaisessa kuuriluontoisessa käy vielä niin ikävästi että painon myötä katoaa paljon lihasta ja takaisin tullut paino on rasvaa. Peruskulutus laskee ja seuraavalla kierroksella pudottaminen  on  edelliskertaa vaikeampaa. 

 

Kuva täältä

 

Kehän kiertäminen 

 

Tuosta kituuttelusta päästiinkin tosiaan Top3:n viimeiseen, muttei missään nimessä muita vähäisempään, aiheeseen, eli jojoiluun. Jojoilu on monesti seurausta liian tiukoista tavoitteista tai turhaan yksittäisten lukujen tuijottamisesta. Kun jossain kerran repsahtaa, on kiusaus itsensä ruotuun piiskaamiseen tavattoman suuri ja helposti päädytään kituuttelemaan aivan liian niukoilla energiamäärillä ja hirveillä liikuntasuorituksilla. Pahimmassa tapauksessa tästä tehokkuudesta innostutaan niin että sitä jatketaan kunnes repsahdetaan seuraavan kerran. Ja taas aloitetaan alusta. Se mikä on toiselle liikaa, voi kuitenkin olla toiselle ihan sopivasti joten aukottomia totuuksia määriin ei ole olemassakaan. Ja sama toimii toki toisinpäin. Jos, ja kun, joku ei joskus mene ihan suunnitelmien mukaan, niin tärkeintä on jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja oppia tapahtuneesta jotain.  Ei yhden herkkulauantain jälkeen tarvitse kolmen tunnin hikilenkkiä, se yksi perinteinen tunti riittää kyllä 😉 Mukavammalla, vaikkakin ehkä hieman pidemmällä, matkalla on mahdollisuus saavuttaa pysyviä tuloksia suoran ja nopean sijaan. 

Kuva täältä

 

 

Loppuun haluan vielä sanoa että nämä edellä mainitut ovat siis minun itseni mielestä niitä pahimpia ansoja kun puhutaan projektista, jonka tavoitteena on terve loppuelämä terveessä ruumissa ja mielessä. Erilaiset kisadieetit ovat erikseen (vaikkei minulla niistä kokemusta olekaan) eivätkä edellä mainitut suinkaan ole niitä ainoita totuuksia tai puhtaita kannanottoja mihinkään. Ehkä vain jälleen jotain, mitä voi joskus hieman ajatella.

Onko teistä jollakulla jotain sellaista, jota olette oppineet oman projektinne aikana ja haluaisitte ehkä jakaa meidän muiden kanssa?

28 kommenttia

  1. Maiju kirjoitti:

    Menee ehkä vähän tuonne itsensä huijaamisen osastolle, mutta yksi iso kompastuskivi monella on varmasti tekosyyt. Ja se, että asioita ei osata laittaa tärkeysjärjestykseen.

    • jennie kirjoitti:

      Hyvä huomio, aina on sitä ”jotain” ja ”Juuri nyt ei pysty koska..”. Niin totta, kiitos.

  2. Anna kirjoitti:

    Omalta osaltani terveellisessä elämäntavassa tärkeää on, että se ei ole asia, jota miettii koko ajan, eli koko ajan ei ole mielessä ”nyt syön terveellisesti” tai ”tänään urheilin niin ja näin”. Terveellinen elämä, joka siis ei ole liian kurinalainen ja tiukka, on sitä normaalielämää, terveelliset ruokavalinnat ja sopiva liikunta ovat osa sitä eikä sitä tarvitse sen enempää miettiä.Itse olen ainakin huomannut sen, että mitä vähemmän ajattelen hoikistumista/kunnon kohotusta/tietyn minuuttimäärän juoksemista per lenkki jne., sitä vaikeampaa se on. Jos vain annan olla ja en stressaa asiasta ja nautin terveellisestä elämästä, niin heti tulee tuloksia kuin yllättäen! Tämä kuitenkin kokonaisuutena edellyttää sitä, ettei huijaa itseänsä juuri noilla pala täällä pala siellä-suklailla yms., vaan motivoivanan tekijänä on oma hyvinvointi.

  3. Elämänlanka kirjoitti:

    Mun kompastuskiveni on ehdottomasti liian kovat tavoitteet! Olen kolmesti laihduttanut 20-25kg liikunnan ja ravinnon avulla, mutta tehnyt sen liian ”fanaattisesti”. Vaikka olenkin suonut itselleni tiettyjä herkkuja & juhliakin ja yrittänyt tehdä elämäntavasta sellaisen, että se voisi realistisesti kestää vaikka loppuiän. Viime syksynä 4kk sairastelu (liikkumattomuus) ja iso vastoinkäyminen(lohtusyöminen) saivat opit karisemaan mielestä ja jouluun mennessä oli puntariin kilahtanut +8kg! Nyt raskaana en puntaria tuijota, mutta iso työ on syksyllä edessä. Onneksi tiedän, mitä tehdä. Temppu onkin siinä, että tällä kertaa kykenen ylläpitämään painon halutuissa lukemissa, tuli sitten elämässä vastaan mitä tahansa! Ps. Innoittamanasi hyllystä löytyvät nyt syksyä varten Jillian Michaelsin (fanitan Jilliania muutenkin) kokoelmasetti sekä Tracy Andersonin paketti!

    • Ansku kirjoitti:

      Myös minulla lähti sinun innoittamanasi tilaukseen tuo Jillian Michaelsin kokoelma! Sitä odotellaan nyt innolla postiluukusta 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Elämänlanka: Ihan parasta on kun itse oppii omista tekemisistään ja ehkä jopa rehellisesti sanottuna virheistään. Nauti viielä viimeieistä hetkistä ja kerrothan syksyllä miten Jillianit ja Tracyt suijuivat :)Ansku: SInulta toivon ehkä kuulevani kokemukisa jo hieman aiemmin 😉

  4. Anonymous kirjoitti:

    Katsoin kerran ohjelman missä tutkittiin paljonko ihmiset huijaavat ruokapäiväkirjoissaan. Naisesta otettiin jotain näytteitä mistä pystyttiin katsotaan paljonko kaloreita oikeasti kehoon oli laitettu ja muistaakseni luku lähenteli 20%, eli viidennes syömisestä jätetään laittamatta?!Itselläni vastaavanlainen projekti menossa kuin sulla, ja oma kompastuskiveni on kyllä tulosten näkymättömyys, jolloin saatan alkaa rankaisemaan itseäni karkilla,”syö nyt sitten kun ei susta muuhun ole”- tyyliin. Palaan aina ruotuun, koska liikunta antaa niin paljon.Olen kesällä juossut 5km ensimmäistä kertaa elämässäni. Olin treenannut sitä kuukauden:) Mieheni kommentti siihen, joo mäkin ajoin just autolla 65km, eli toinen on totaalinen tuen puute tähän kehon kiinteytymiseen ja lihasten kasvattamiseen.Kiitos hyvästä plogista, luen sitä joka aamu:)

    • jennie kirjoitti:

      Miehet! Mitä muutakaan tähän voi todeta 😉 Ei mutta oikeasti, tuen saaminen omaan tekemiseen ja muutokseen on iso osa tällaiselle sosiaaliselle tapaukselle kuten ihminen on. On ihan huippusaavutus juosta 5km, aivan huikeaa! Toivottavasti saadaan sateet vielä kuriin niin pääset jatkamaan juoksuharrastustasi kuivin jaloin 🙂

  5. Anonymous kirjoitti:

    En ole koskaan laskenut kaloreitani ja olen aina ollut melko hoikka. Olen viimeisen vuoden aikana yrittänyt ruveta kasvattamaan lihasmassa ja tiennyt että hitaasti tulee tuloksia. Jossain vaiheessa rupesin miettimään (poikaystävän huomautuksesta) että syön ehkä liian vähän. Tätien ja mummojen huomatuksia ”syötkö sinä tarpeeksi” ei jotenkin noteeraa. Kirjasin huvikseni http://kalorilaskuri.fi/ravintosisalto yhden päivän syömiseni ja tulos oli ja lopputulos oli n 1400 kcal. Käsitykseni mukaan sen pitäisi olla jopa lähempänä 2000 jos haluaa lihasten kasvavan. Olinkin kyllä huomannut, että jos en herkuttele yleensä paino lähtee putoamaan. Pitääkin nyt siis tietoisesti ruveta syömään enemmän oikeaa ruokaa!

    • Anonymous kirjoitti:

      Oon tosiaan 175cm ja 57kg. Liikun n.10h /viikko.

    • jennie kirjoitti:

      Mitäpä tähän enään toteamaan kuin että kiitokset seuraavan päivän postaukseen painostaneesta vietsitsä 🙂

  6. Anonymous kirjoitti:

    Nuo kaikki kolme ovat Jennie minullekin enemmän kuin tuttuja. Yleensä kuitenkin normaali arki sujuu ongelmitta ja energisestä elämäntavasta nauttiessa.Ongelmat syntyvät siitä, että kuitenkin tykkään myös sosiaalisesta elämästä, kyläilyistä, matkoista ja joskus bilettämisestäkin. Jos laihduttaa normaalipainon sisällä, mun kokemuksen mukaan keskimäärin yksi rentoilupäivä jo melkein aiheuttaa sen, että paino ei putoa.Toinen ongelma on se, että vaikka yleensä painelen aina hymyssä suin, varmaan muutaman viikon välein tulee hiukan alavireisimpiä päiviä. Ne kuuluvat elämään eivätkä kaada maata, mutta kaatavat kuitenkin hoikistumista. Koska silloin usein palaan vanhaan elämäntapaan ja ”lohdutan” itseäni (huonolla menestyksellä) syömällä liikaa.Lopputulos on kohdallani ollut hyvin, hyvin hidas suunta hoikemmaksi. Täytyy melkein ajatella enemmänkin vuosi kerrallaan kuin viikko kerrallaan.Tsemppiä kohtalotovereille, ja kertokaahan, jos olette keksineet ratkaisuja noihin minun ongelmatilanteisiini. 🙂

    • Cocoilija kirjoitti:

      Mulla on ihan sama homma! Mutta toisaalta olen todennut tämän hitaan muutoksen itselleni sopivaksi ja kun nyt pidän blogia, se tsemppaa mua jatkamaan kummasti hommassa eteen päin. Uuden elämäntavan opettelu ei ole helppoa, mutta mielekiintoista se todellakin on. Tsemppiä myös sulle!

    • jennie kirjoitti:

      Mieluummin hidas kuin ei muutosta lainkaan! Tunnesyöminen on kyllä yksi ketku. Koska itse kuulun tähän samanlaiseen kastiin että helposti lohduttaudun ruualla, niin ei siihen oikeastaan muuta keinoa ole ollut kuin opetella ja opetella vähän lisää toimimaan jotenkin toisin. Tie todellakin on pitkä ja kivinen mutta se palkinto on todellakin sen arvoinen.

  7. Anonymous kirjoitti:

    Minulle ei ole mitään painonpudotus projektia takana, mutta ehkä ajatuksistani voi olla hyötyä painoa pudottaville. Olen aina ollut hoikka ja painan saman verran nyt 30+ vuotiaana kun lukiossa. Joskus paino saattaa heitellä pari kiloa, mutta ikinä en ole painanut 60kg vaan aina sen alle, pituus on 168cm. Miten tämä on sitten mahdollista? Hyvät geenit – ei todellakaan!! Yksi asia on se, että olen aina tykännyt liikkua ja se on ollut aina osa elämääni. Kun liikun tekee mieleni myös syödä terveellisesti ja antaa keholle sen tarvitsemaa ravintoa. Liikun täysin oman olon ja fiiliksen mukaan, enkä noudata mitään ohjelmia tai suunnitelmia. Kunto on hyvä, mieli virkeä ja mielummin menen lenkille kun istun syömään suklaata sohvalle. Mutta ei pelkkä liikunta minua pidä hoikkana vaan JOKAPÄIVÄISET ruokavalinnat. Syön normaalia ruokaa, kohtuullisa määriä, niin että nälkä lähtee. En kiellä itseltäni mitään, mutta jos olen pari päivää syönyt reilummin ja/tai enemmän herkkuja (tyhjiä kaloreita) pistän stopin ja rupean taas syömään normaalisti. En koe jääväni mistään paitsi ja kaikissa sosiaalissa tilanteissa olen aina löytänyt jotain syötävää. Lähipiirini tietää, ettei minulle kannata tarjota makeaa eikä se heitä haittaa. Minusta on tärkeää ennaltaehkäistä lihomista ja ylläpitää terveyttä antamalle keholle RAVINTEIKASTA ruokaa ja monipuolista liikuntaa. Suomessa monet ihmisistä saavat liikaa energiaa ruuasta, mutta ovat aliravittuja (eli eivät saa kaikkia tarvittavia ravintoaineita). En usko mihinkään karppaukseen tai kieltolistoihin, jokainen tuntee mikä itselle sopii jos osaa kuunnella kehoaan ja uskaltaa syödä normaalisti. Peppi

    • jennie kirjoitti:

      Tässähän se tosiaan on tiivistettynä – normaalipainon salaisuudet. Kiitos Peppi sinulle tästä(kin) mahtavasta kommentista.

  8. EtsiResepti kirjoitti:

    Hei!Olemme hiljattain lanseeranneet sivun Etsiresepti.fi, jossa käyttäjät voivat etsiä reseptejä satojentuhansien ruokasivujen ja ruokablogien joukosta.Olemme huomanneet, että sinun blogissasi on monta hyvää reseptiä ja haluaisimme ehdottaa sinulle, että käyt katsomassa ruokablogilistamme kärkeä tästä: http://www.etsiresepti.fi/ruokablogienk%C3%A4rki Meidät löydät myös Facebookista https://www.facebook.com/Etsiresepti. Jos haluat lisätä oman ruokablogisi listaan ja listata reseptisi Etsiresepti.fi hakemistoon (ilmaiseksi) sinun täytyy vain seurata ohjeita tästä: http://www.etsiresepti.fi/mene-mukaan-ruokablogien-k%C3%A4rkeenKonsepti on jo olemassa Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa. Meidän kauttamme blogit saavat päivittäin tuhansia vierailijoita, ja suosituimmat saavat viikoittain jopa yli 20 000 kävijää.Toivottavasti oma blogisi on pian listan kärjessä!Ystävällisin terveisin,Ann-Sofi Etsiresepti.fi, Hittarecept.se,Findeopskrifter.dk, Alleoppskrifter.no

  9. Anonymous kirjoitti:

    Mitä mieltä sä oot GFG-dieetistä?

    • jennie kirjoitti:

      En siihen dieettiin koskaan tutustunut kokeilemalla mutta perusideahan siinä on hyvä. Pitkällä tähtäimellä jos rukavalioon lisää vielä hieman enemmän marjoja ja hedelmiä sekä mahdollisesti täysjyväviljoja niin se muistuttaa jo melkopitkälti omaani. Ei nyt tietenkään ihan mutta perusperiaate on sama; Paljon proteiinia, kiitettävästi kasviksia sekä sopivasti viljaa ja rasvaa. Tärkeää on muistaa että tämäkin on tällaisenaan tarkoitettu vain tietylle ajalle ja loppuelämäksi tähtäävässä ruokavaliossa tiettyjä ravintoaineita tosiaan varmasti kannattaa lisätä. Tärkeää on myös muistaa oikeasti vaihdella syötäviä kasviksia ja proteiininlähteitä.

  10. Anonymous kirjoitti:

    Onko sun elämässä muuta kuin laihdutuksen, urheilun ja ruoan miettiminen?

    • jennie kirjoitti:

      On toki – ja paljon onkin. kuten joku muukin tähän loppujen lopuksi kommentoi niin tosiaan tämän blogin pääasiallinen tarkoitus on keskittyä nimenomaan tämän aihealueen asioihin ja siitä syystä niitä täällä jauhankin päivästä toiseen.

  11. Anonymous kirjoitti:

    Joo ei varmaan jenniellä muuta mielessä ;D ei hitto mitä säälittävyyksiä täällä käy aina länkyttämässä. Pakko kritisoida muita kun ei saa itsestään irti tehdä itselleen mitään. 😀

    • Anonymous kirjoitti:

      Ihan sillä vaan kyselin, kun itselläni vastaava johti lopulta anoreksiaan ja masennukseen. En tarkoittanut mitään pahaa, mutta olen pahoillani, jos joku pahoitti mielensä. :/

  12. Anonymous kirjoitti:

    Eikös Jennie ole kertonut juuri vähän aikaa sitten, että hänellä on muutakin elämää; perhe, pienilapsi, täyspäivätyö yms.. Olen parisen viikkoa lukenut tätä blogia ja lukenut kaikki kuukaudet, aivan upea elämäntaparemontti, joka on lähes jokaiselle mahdollista. Väitän, että jokainen meistä saa itselleen johonkin vuorokauden tunteihin edes parisenkymmentäminuuttia aikaa, jolloin voi punnertaa, tehdä vatsoja ja täällähän niitä ohjeitakin on :). Se, miten sen oman ajan käyttää on toinen..Itse liikun myös päivittäin kerran pari (toki lepopäivät) ja olen huomannut, vaikka töistä lähtiessäni olisin väsynyt, mutta salin tai jumpan jälkeen on virtaa…. ja silloin, kun liikkuu ei tarvitse syödäkään koko aikaa ts ei tarvitse ravata jääkaapille vaan silloin syö myös säännöllisesti ja aikalailla samalla tavalla olen syönyt viime syksystä lähtien kuin Jennie, tosin en ole tuommoisiin tuloksiin päässyt, jotain teen väärin/tai voisin tehdä erilailla vaikkakin mulla on ollut PT:n kanssa säännölliset tapaamiset, ruokavalio ja vaihtuvat treeniohjelmat. Tästä blokista kyllä tullut motivaattoria, kiitos, että jaksat mukavalla tavalla pitää blokiasi yllä!Olet Jennie todella hienosti saanut itseni kauniskroppaiseksi sekä hyväkuntoiseksi.

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos sinulle ihan hurjan paljon! Se on muuten ihan uskomatonta että miten ne päivät kun ei ”ole mitään tekemistä” niin jääkaappi suorastaan huutaa omaa nimeä tuolla keittiössä ;)Minusta on ihan mahtavaa miten paljon paitsi ilmeisesti pystyn tätä kautta antamaan motivaatiota muille, saan sitä itselleni näistä kommenteista. Ihanaa:)

  13. annepa kirjoitti:

    Jos blogi keskittyy yhteen projektiin niin ei siinä silloin muusta elämästä tarvi kirjoitella. Voi elämä. Eihän muotiblogissakaan kirjoiteta ruokaohjeita ja ruokablogissa liikuntaohjeita (yleensä).

    • jennie kirjoitti:

      Tässä se selitys tosiaan tulikin. Joskus eksytään hieman aihealueesta mutta pääpirteittään tänne päätyy vain tietyntyyppinen sisältö. eräs ystäväni kerran totesikin ettei tajua miten ihmeessä saan vuoden jokaiselle päivälle kirjattua jotain tekstiä ja että mistä ihmeestä sitä riittää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *