Hae
My Project Is Me

Voihan peppu!

Moi,

Ja nyt olisi asiaa (ja kuvia) tosiaan siitä itsestään, eli takapuolesta 🙂 Olen alkanut oikeasti hämmästelemään kuinka tämä aihe ei ole minua muka ennen kiinnostanut lainkaan. Peppu, reudet ja koko alakroppa ovat oikeastaan saaneet aina elää omaa elämäänsä eikä minulla ole ennen ollut minkäänlaista erityskiinnostusta alueeseen.  Nythän, siis jo useamman kuukauden ajan, olen kuitenkin ollut enemmän tai vähemmän haaveillut pyöreän pystypepun hankkimisesta. Ja sehän menee tietenkin niin että mitä enemmän asiaan kiinnittää huomiota, sitä enemmän vaikuttaisi että on työtä edessä.

En siis tosiaan tiedä että onko se tämä raskaus vai mikä, mutta minusta tosiaan tuntuu että takapuoleni on totaalisen lässähtänyt. Ei se koskaan mikään erikoinen ole ollutkaan mutta kaikinpuolin kohtalainen. Ihan ne rankimmat rääkit saavat odottaa vielä jonkin aikaa mutta nytkin pyrin tekemään sen, mitä tehtävissä on ja pitämään yllä edes vallitsevaa tilaa.

Ja koska vaatteilla voi hujata yllättävän paljon (Oletteko huomanneet?) niin laitetaan nyt vielä muutama vähän enemmän valkoistakin valkoisempaa ihoa paljastavaa kuvaa

Ja vertailuna nyt vielä joku vanhempi kuva, joita oli muuten äärettömän hankala löytää. Ehken tosiaan oikeasti ole ollut kiinostunut takapuolestani edes tuolloin sen enempää..

Joku jossain kommentin yhteydessä kysyikin että miten nyt raskaana ollessa olen alakertaa pyrkinyt rasittamaan. Paitsi että minulla on se yksi ylämäkikävelypäivä, jota seuraa pieni pakaratreeni (TRx-kyykyt yhdellä jalalla sekä lantionnostot jumppapallolla) niin saliohjelmaani kuuluvat ainakin vielä toistaiseksi:

  • Kyykyt Smithissä
  • Jalkaprässi
  • Ojentaja- Koukistajalaitteet
  • Akselkyykky kävellen käsipainoilla
  • Jalanojennus ristikkäistaljassa

Toivottavasti tästä nyt ei unohtunut mitään oleellista.. Ja juuri viimeksi mietin että pitäisikö sinne yrittää ympätä vielä lähentäjä- loitontajalaitteet. Liikkeet jakautuvat eripäiville ja ainakin vielä toistaiseksi ongelmia ison vastan kanssa ei ole esiintynyt. vatsa toki kasvaa kaikenaikaa edelleen ja voi olla etttä pian koittaa se hetki kun kaikki kyykyt ja sentapaiset liikkeet on vain yksinkertaisesti lopetettava mutta siihen saakka mennään näin.

Se kuinka tehokasta tämä on nyt, on sitten kuitenkin oma tarinansa. Esimerkiksi Smithissä, lataan tankoon vain 10kg kumpaankin päähän. Saan kyllä tuntumaa ja poltetta aikaan mutta tiedän että reisi ja peppulihakseni pystyisivät parempaankin. Paljonhan en täällä painoista ole puhunut, varsinkaan viimeaikoina, mutta kyllä ne vain ovat nyt pinenetyneet erityisesti alavartalonliikkeissä, joissa olisi kapasiteettia enempäänkin. Vatsaan kohdistuvan paineen vuoksi en kuitenkaan järjettömyyksiin tahdo mennä eikä siihen ole edes mitään syytä tällä hetkellä.

Mitä tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu, sitten joskus syksymmällä, niin olen hieman kaavaillut saliohjelmien päivittämistä teemoittain. Vaikka siis edelleen tietysti treenataan tehokkaasti koko kroppaa niin se suurin fokus on esimerkiksi juurikin jonkun 8-10 viikkoisen pätkän alakropassa, seuraavalla kerralla vatsassa, sitten käsissä jne. Ja jossain noista varastoimistani lehdistä löytyy oikein peppuspeciaali, johon voisi varmaan tutustua tarkemmin.Kyllävain, piukea ja pyöreä pystypeppu, täältä tullaan (ennemmin tai myöhemmin)!

10 kommenttia

  1. Anonymous kirjoitti:

    Moikka!Ootko ajatellu treenata ihan raskautes loppuun saakka eli uskalla ottaa sitä riskiä että synnyttäsit salilla? 😉 siis kulkeeko missään raja vai aiotko painaa salille vielä vaikka laskettuaikakin olis ylittynyt? ja salitreenauas vähenee kenties kun pikkynyytti on syntynyt?hieno että jotkut jaksaa painaa raskaana ollessaankin vaikka mikäs siinä jos muuten on perusterve eikä ole määrätty pakkovuodelepoon.. mites sun psyykkeen kävis jos sut yhtäkkiä lääkäri määräis sairaalaan vuodelepoon?ihan mielenkiinnosta kyselen

    • jennie kirjoitti:

      Tämä saikin minut pohtimaan tämänhetkistä liikunnan merkitystä itselle ja pitkän kaavan mukainen vastaus löytyy täältä: http://myprojectisme.blogspot.fi/2013/04/minut-on-luotu-liikkumaan.htmlSe mitä en tuohon tekstiin kuitenkaan ympännyt enää mukaan on oma harkintani jättää salikortti hyllylle joksikin aikaa niin aikataulullisista kuin muutamista muistakin syistä, joista ehkä tärkein on se pieni uusi tulokas ja muutoinkin muuttuva elämäntilanne. Esikoinenhan jää myös kotiin ja yhtäkkisesti päivissäni onkin taas aivan uudet rytmmit.

  2. -didi- kirjoitti:

    Toivottavasti pystyt raskaudesta huolimatta aloittamaan pepputreenit. On mahtavaa, kuinka paljon pystyt ja jaksat raskaanakin treenata :)Itsekin heräsin ajatukseen jokin aikaa sitten, että pystympi takamus olisi kiva, varmaan jostain blogeista ja fb-ryhmistä sai inspistä. Olen alkanut treenata systemattisesti peppumuskeleita vuodenvaihteen jälkeen, sskelkyykkyjä, maastavetoja, yms peppuliikkeitä on alkanut tulla huomattavasti enemmän repertuaariin. Aikaisemmin inhosin mm kyykkyä smith-laitteessa, enää en.. askelkyykytkin olivat aikaisemmin inhottavimmat salilla.

    • jennie kirjoitti:

      Juu, jotenkin pyöreä peppu on ollut viimeaikoina pop 🙂 Tämä on kuitenkin hyvä kuulla että muutosta tapahtuu, kun vain oikein haluaa ja panostaa!

  3. Anonymous kirjoitti:

    Kyllä se peppu kummasti lässähtää raskauden aikana, ainakin itselläni kävi niin. Minulla on kolme lasta enkä ole koskaan pystynyt treenaman raskausaikana salilla, on tulut jotenkin huono olo. Mutta niin vaan on peppu saatu aina kuntoon raskauden jälkeen, joten älä huoli vaikket voisikaan treenata peppuasi rantakuntoon juuri nyt! 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Minulla olikin tuolla alunperin eräs tekstinpätkä aiheesta, jonka sittemmin poistin ja koski nimenomaan tätä ”lässähtänyt peppu kuuluu asiaan”-aihetta 😀 Tosiasian hyväksyminen on nyt saavutettu.

  4. Anonymous kirjoitti:

    Hei! Täällä yksi anonyymi kirjoittelee tuosta salitreenistä raskauden aikana. Treenasin itse ahkerasti salilla raskauksien aikana ja ensimmäisen raskauden aikana, muistaakseni noin 3 viikkoa ennen laskettua aikaa, tein jalkatreenin salilla ja myös lähentäjät ja voin sanoa, että ei ollut kauhean mukava kokemus. Kävelin pingviinina seuraavan viikon, koska haarukset olivat raskauden aiheuttaman löystymisen ja tämän lähentäjä liikkeen myötä järkyttävän kipeät. Seuraavan raskauden aikana en tuota liikettä tehnyt, sen verran kivulias olo siitä tuli. : ) Näin siis minulla.

    • jennie kirjoitti:

      Apua, nyt kun en ole vähään aikaan erityisistä säryistä nivusten alueella kärsinyt niin näinhän sekin on unohtunut. Kiitos muistutuksesta! Taidanpa kiertää ne jatkossakin kauempaa…

  5. Anonymous kirjoitti:

    Varmaan oletkin lukenut, mutta tässä vinkkejä pepun kasvatukseen sitten kun on sen aika: http://lihastohtori.wordpress.com/2012/12/08/pakaroiden-teho-ohjelma/Tsemppiä mammalomalle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.