Hae
My Project Is Me

Treenaa, lepää, toista

Moi,

Ellen väärin muista niin jossain oli jokunen aika sitten juttua palautumisesta ja lähinnä siitä että mistä tietää todellakin palautuneensa treenistä. Yksi ajatus jäi mieleeni ylitse muiden: Sitten kun treeneihin taas kaipaa pääsemistä. Tehokkaan harjoittelun pyhä kolminaisuushan koostuu treenistä, levosta ja ruokavaliosta. Varsinainen kehitys tapahtuu tuossa vaiheessa, jonka niin mielellään usein skippaisi eli levossa. Kun on hyvä draivi päällä, ei lepoa huomaa edes kaipaavansa. Eteenpäin höyrytään täysillä ja jokaisella viikolla pyritään parantamaan omia tuloksia edellisestä. Ja sitten se iskee; Ajatus ettei salille oikein huvittaisi mennä. Hetken aikaa joutuu ehkä miettimään onko kyse vain jonkinmoisesta laiskottelunhalusta vai olisiko treenien väliin jättäminen hyvä idea.

kuva(3)

Elin itse kyseisen kysymyksen äärellä viime viikolla ja voin sanoa, etten edes maanantai-iltana nukkumaan mennessäni ollut ihan varma oliko päätökseni hyvä vai huono. Skippasin salitreenit ensimmäistä kertaa viiteentoistaviikkoon eli laskennallisesti suunnilleen 75:n treenikerran jälkeen jätin kerran menemättä. Tämä on minusta melkoinen saavutus treenikerroissa. Vaikka väliin onkin mahtunut muutama kevyempi viikko, olen koko ajan ollut menossa ja liikkunut vähintään viidet treenit viikkotasolla. Ei ihme että kroppa alkoi kaivata lepoa ja viime viikko sujuikin yhden skippaamisen jälkeen totaalilevossa. Olin tyytyväinen itseeni ja saavutukseeni (vai saavuttamaottomuuteeni) ja viikonloppua kohden alkoi olla jo kaipuuta salin pariin.

kuva(1)

Tänään tuo ilon päivä viimein koitti ja avasin kuntosalin ovet ensikertaa lähes viikkoon. Olin intoa täynnä. Salihommasta on tullut minulle oikeasti tärkeä voimavara kaiken muun keskellä. En ole ihan varma olenko aiemminkin sanonut mutta se on minulle ainoa paikka koko minun tämänhetkisessä maailmassani, jossa keskityn vain siihen hetkeen. Siellä minun ajatukseni ovat vain siinä, mitä teen juuri sillä hetkellä eivätkä missään muualla. Ja tämä, on minulle todella tärkeää muutoin niin hektisessä maailmassa. Jos minä siinä vaikka samalla vähän kehitynkin niin hyvä vaikka sitä tuskin ihan vahingossa kuitenkaan tapahtuu. Tapahtui tai ei, minä tykkään siitä mitä teen ja siinä on jo melko vahva alusta menestykselle ja onnistumiselle.  Kaikille motivoivaa maanantaita, kohti uutta viikkoa ja uusia ennätyksiä!
kuva(2)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *