Hae
My Project Is Me

Ei enää ikinä salille

Kävin kerran treenaamassa ja sen jälkeen ajattelin että ei enää ikinä. Mitä tapahtui? Lyhyenä vastauksena sanoisin että tein hemmetin hyvän treenin, jonka jälkeen olin yksinkertaisesti niin poikki etten tiennyt miten päin pitäisi olla.

Kaikki lähti liikenteeseen treenin loppuun jätetystä lankutuksesta, jonka suhteen en ihan oikeasti tiedä että onko kyse jostain kivasta vai kaikkien aikojen kamaluudesta. Treenin jälkeen olin sitä mieltä että kyse on kaikkien aikojen kamaluudesta. Mutta toisaalta, onhan se nyt ihan huippuhienoa ihan kirjaimellisesti tuntea treenin teho. Sinä päivänä ne olivat varmasti elämäni pisimmät minuutit koskaan.

lankku

Tuolloin mietin ihan tosissani että treenaaminen on jonkinlainen masokismin muoto; Parhaimmillaan asioita tehdään hampaat irvessä, pakolla ja usein vielä niin että epäonnistutaan lopuksi. Onko siinä mitään järkeä? No ei ole mutta siltikin minä, ja monet muut siellä salilla käyvät kerta toisensa jälkeen.

Eikä se treenaaminen oikeasti ole niin kamalaa, ainakaan aina. Ja silloinkin kun se on, niin ei se oikeasti ole kamalaa. On kamalia asioita ja sitten on “kamalia asioita”, kuten lankkuminuutit. Toinen viehättyy itsensä voittamisen tunteesta, toinen kehityksestä ja kolmas jostain muusta. Ja onhan salitreenissä ihan oikeasti se hyvä puoli että jokainen tekee siitä itselleen juuri niin rankan tai helpon kuin haluaa – ei sen tarvitse olla yhtään kamalaa jos ei halua. Ja vaikka otsikoinkin asian ettei enää ikinä salille niin olen tuon tapahtuman jälkeen siellä käynyt ja tulen käymään uudestaankin koska loppujen lopuksi se on kamalan sijaan aika kivaa.

2 kommenttia

  1. Minä vain kirjoitti:

    Hei! Täällä yksi läskin sulattaja tavoite olisi alle 60 kg. Päästin itseni taas hirveään kuntoon mut nyt taas jo pari viikkoa elämäntapamuutosta ja pääkoppakin kiittää. Mikä sun tavoite on painon suhteen? Minkä pituinen oot?

    • jennie kirjoitti:

      Hei jes! Oon huomannut ihan saman että jo lyhyessä ajassa ryhdistäytymisen jälkeen, on oma olo usein paljon tarmokkaampi. Se on mahtava fiilis 🙂

      Lopulliset tavoitteet on itsellä jokseenkin samanlaiset; Jonkinlainen haamuraja, lähinnä mentaalipuolella, on tuo alle 60kg (vaikka sitten 59,9) mutta tässä homman edetessä olen huomannut ettei niillä kiloilla kuitenkaan ole niin paljoa merkitystä. Se on enemmän muuttunut itselle yhdeksi mittaustulokseksi muiden ohessa mutta myönnän sen silti auttavan oikean suunnan varmistamisessa. Pituutta on noin 162cm.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *