Hae
My Project Is Me

Kolmesti viikossa

Harvakseltaan kirjoittamisessa on se haaste että aina sitten kun jotain kirjoittaa, tuntuu että sen pitäisi olla vähintäänkin tajunnan räjäyttävää tekstiä. Voin paljastaa heti kättelyssä että sellaista ei ole luvassa. Sensijaan olen päättänyt luvata jotain, mistä on iloa ja hyötyä niin minulle kuin sinullekin rakas lukija: Minä lupaan päivittää blogini vastedes kolmesti viikossa. Vähintään.

Jo pitkään olen ollut melkoisella tuuliajolla niin blogini, treenieni kuin monen muunkin asian suhteen. Työelämässä sen sijaan olen luonut voittavaa strategiamallia, tehnyt isoja päätöksiä ja paljon työtä menestyäkseni paisti henkilökohtaisesti myös tiiminä. Ehkä juuri siksi oman henkilökohtaisen suuntaviivat on jäänyt piirtämättä. Aika paljon asioita tapahtuu sen enempää niitä miettimättä ja suunnittelematta mutta mitä esimerkiksi bloggaamiseen tulee, on se minun kiireisessä arjessani vain pakko aikatauluttaa ja suunnitella viikkorytmiin mukaan. Ja jos jotain olen työelämässä huomannut, niin asioita yleensä tapahtuu vasta kun ne on saatu kalenteriin kirjattua. Jotta asioita tapahtuu, on oltava tavoitteita ja jos tämä pätee työelämässä niin yhtälailla myös muualla.

Säännöllinen postaustahti mahdollistaa myös kirjoitustaidon kartuttamisen.  Kuten mikä tahansa muu taito, harjaantuu myös kyky kirjoittaa vain sitä tekemällä ja toistamalla. Palaan aina toisinaan vanhojen postausteni pariin ja osan kohdalla suorastaan hämmästyn että olenko minä ihan oikeasti osannut kirjoittaa noin oivaltavaa ja mielenkiintoisesti jäsenneltyä tekstiä. (Yhtälailla seasta löytyy kyllä esimerkkejä siitä toisestakin ääripäästä mutta annetaan sen nyt tässä vaiheessa olla). Lähes poikkeuksetta nuo ”parhaat” tekstit löytyvät aktiivibloggaajan ajoiltani.

Aktiivisempi ote tarkoittaa samalla myös sitä, että kynnys kirjoittaa madaltuu. Tämä taas antaa tilaa luovuudelle, kun tarve kirjoittaa niitä tajunnan räjäyttäviä postauksia väistyy. Usein ne parhaimmat tekstit ovat omalla kohdallani ainakin syntyneet melko vapaasta ajatuksenvirrasta. Aina kaikki teksti ei voi kuitenkaan olla oivaltavaa mutta niiden ideoiden syntyminen on helpompaa kun tietynlainen paine väistyy.

Toivon että yhtäkkiä huomaan taas kirjoittavani seitsemänä päivänä viikossa mutta ennen sitä tavoittelen kolmen postauksen viikkotahtia. En vielä rajaa tavoitteitani millekään tietylle viikonpäivälle, aihealueelle tai muulle yksityiskohtaisemmalle tasolle vaan tuo kolme julkaisua viikossa on riittävä. Pitkään aikaanhan sellaistakaan ei ole kohdallani nähty ja kuten alussa sanoin, tavoitteiden on hyvä olla sellaisia, että ne on mahdollista saavuttaa. Tämä motivoi myös jatkamaan ja yrittämään jatkossa saavuttamaan jotain vielä parempaa.

Joko se 5km tuli juostua?

Kirjoittelin tuossa jokunen aika takaperin kuinka yleensä kesän korvilla kasvava juoksuintoni starttasi vasta syksyn tultua. Liekö kuumalla kesällä ollut osuuttansa asiaan ettei ihan helteisimpinä päivinä tehnyt mieli tossua toisen eteen liikaa laittaa kun muutoinkin hikoili ihan riittävästi. Niin tai näin, starttasin juoksukoulun kepeillä 2min pyrähdyksillä ja kasvatin juostavaan matkaan käytettävää aikaa viikko viikolta kunnes koitti se kuuluisan 5km tavoitteen rupeama.

Minun juoksuvauhdillani 5km ottaa aikaa noin puolituntia, eli mikään kova sprintteri en ole. Tai siis tätä oletan, sillä en tuota viittä kilmoterä ole vielä tänä vuonna juossut. Tuo on kuitenkin se vauhti, millä juoksin silloin ennen ja mikä on sellaisen keskivertohölkkärin perusvauhti monessakin olettamuksessa. En kuitenkaan koskaan päässyt viiteen kilmoetriin saakka sillä otin vastaan sen jokasyksyisen flunssan. Kun olo alkoi olla parempi, odottelin muutaman päivän vain huomatakseni että tuttu kurkku- ja pääkipu tekivät paluun. Siitä saakka olen elänyt melkoista on-off-aikaa olotilani kanssa. Tällä hetkellä olo on taas on, eli flunnsaisempi ja kurkku tuntuu jatkuvasti karhealta.

Vastauksena siis otsikon kysymykseen: ”Ei, en ole vielä juossut sitä viittä kilometriä” mutta aikomuksena se edelleen on. Tosin niin kauan kun hengästyn ylämäkeä kävellessä kuin vanha koira, on tämä vain tavoitteena. Mutta toteutettavana sellaisena.