Kolmas kerta toden sanoo
4
Tässä vaiheessa haluan kertoa kiitokseni teille kaikille raskausuutisten onnittelijoille siellä ruudun toisella puolella. Osa osasi jostain syystä uutista odottaa ja osalle se tuli täytenä yllätyksenä, jollaisena sen halusinkin tiettyyn pisteeseen asti pitää. Kyseessä on kolmas raskauteni melko lyhyen ajan sisään ja ensi keväänä tulen hetkellisesti olemaan kolmen alle viisivuotiaan lapsen äiti.
Kaikki kolme raskautta ovat olleet keskenään melko erilaisia ja tämä tieto vahvistakoon kaikkien ensimmäistään odottavien tietoa siitä, ettei omaa raskauttaan kannata verrata liiaksi muihin. Tai jos odottaa toistaan, ei tuntemuksiaan kannata liikaa verrata ensimmäiseen odotukseen. Raskaus on kokemus, johon vaikuttaa monet tekijät kuten ikä, terveydentila ja liikuntatottumukset.
Minulle tämä kolmas raskaus on ollut kaikista vaikein – ei varsinaisesti vaikea, mutta vaikein. Alkuraskauden aikana menetin lähes kokonaan ruokahaluni sillä ruokailemisesta seurasi vain huono-olo. Mikäli nälkä vaivasi, oli vaivana jälleen pahoinvointi ja näin on itse asiassa edelleen. Ainoa jota saatoin syödä oli leipä ja jotain tuosta ajasta kertonee se että terveellisin syömäni ateria taisi olla jokin Finduksen pakastemikroruoka. Söin huonommin kuin koskaan mutta onneksi sittemmin ruokavalioni on palannut takaisin monipuolisempiin valintoihin. Myös matkustaminen, erityisesti bussissa, aiheutti huonoa oloa ja tuskanhikeä enkä siis erityisemmin iloinnut työmatkojen bussiosuuksista.
Ympärivuorokautinen pahoinvointi yhdistettynä väsymykseen eivät oletettavasti tarjonneet optimaalista urheiluhalukkuutta vaikka salille/lenkille aina silloin tällöin lähdinkin. Ensimmäisessä raskaudessa ei ollut mitään tämänkaltaista oireilua ja toisessakin vain vähäisesti vaikka muistankin verranneeni silloisia olotiloja krapulaan. Ensimmäisessä, täysin oireettomassa raskaudessa, luonnehdin asiaa usein tylsäksi vaan nyt olisin ollut enemmän kuin onnellinen tästä tylsyydestä. Onnekseni tämä kaikki kirjoitettu on nyt taaksejäänyttä aikaa ja voin nauttia lähes tylsästä raskausvaiheesta ilman erityisiä olotiloja tai vatsan tuomia haasteita.
Iloisia uutisia nämä vauvauutiset – koko perheelle paljon onnea nyt ja paljon onnea tulevaan!
Katsoin jo jonkin aikaa sitten salikuvistasi, että iloista perhetapahtumaa lienee odotettavissa, mutta nämähän ovat asioita, joita ei uskalla kommentoida, ennen kuin ihminen itse asian kertoo ja vahvistaa.
Nostan hattua, että jaksatte noin pienillä ikäeroilla kasvattaa lapsilukua. Ihanaa, että heillä on sitten loppuelämänsä ajan lähes samanikäisiä sisaruksia – siinä heille kavereita, turvaa ja tukea ihan lähellä elämän varrelle. Vaikka aina sanotaan, että sukulaisiaan ei voi valita jne, mutta ainakin itseni kohdalla on käynyt todella hyvä tuuri ja onni, että sisarusparvemme pitää yhtä ja voimme tukeutua toisiimme. Luotan heihin täysin – ja he voivat luottaa minuun.
Iloisia aikoja teille ja onneksi pahoinvointi on helpottanut.
Tsemppiä tulevaan ja paljon lämpimiä ajatuksia. Kokemuksesta tiedän ettei niitä tule koskaan olemaan liikaa.
Terveisin Mervi
ÄITI (15, 14 ja 12 -vuotiaat tytöt)
Paljon onnea odotukseen!
Itsellä oli myös hetken aikaa 4 alle 5-vuotiasta lasta, esikoinen oli 4,5v ja kakkonen täytti 3v juuri 6 päivää ennen kuin sain kaksospojat ;). Nyt lapset on jo 13-, 11- ja 8 -vuotiaita. Äkkiä se aika menee, ehkä liiankin äkkiä… =).
Onnittelut 🙂 Ja ihanaa sekä antoisaa odotusaikaa.