Hae
My Project Is Me

Unelmaduunissa

Vuosipäivän kunniaksi on aika rikkoa blogihiljaisuus. Tänä päivänä tulee nimittäin tasan vuosi siitä kun vaihdoin työpaikkaa ja päivääkään en ole katunut. Voisin melkein kirjoittaa olevani tällä hetkellä unelmaduunissa, sillä joskus blogin historiassa muistan kuinka Monnalle kirjoitin olevani hänelle hieman kateellinen kun voi päivät halutessaan viipottaa menemään vain jumppatrikoissa. Tuo oli aikaa kun hän toimi puhtaasti liikunnanohjaajana ja PT:nä, itse taas vastaavasti häärin toimistohommissa ja tapasin paljon eri alojen yrittäjiä tai isojen organisaatioiden johtoportaan henkilöitä. Niihin tapaamisiin ei jumppatrikoissa menty.

Vuosi sitten elettiin todella jännittäviä aikoja. Työpaikan vaihdos oli itselleni iso juttu, sillä olin työskennellyt edellisessä paikassa reilun kymmenen vuoden ajan. Kymmeneen vuoteen mahtui paljon niin henkilökohtaisessa elämässä kuin työelämässäkin. Kasvoin itse pelkästä tyttöystävästä ja avopuolisosta äidiksi kun taas työpaikkani kasvoi kotimaisesta, noin sadan hengen firmasta kansainväliseksi, useita satoja työllistäväksi yhtiöksi. Siinä samassa kasvoi luonnollisesti valtavasti myös oma työosaamiseni ja ammattitaitoni sekä sitä myöten kokoajan ne saappaat, missä työskentelin. Lopulta toimin merkittävässä päällikkötason roolissa ja tuossa vaiheessa tein päätöksen työpaikan vaihdosta.

Kurkkaa tarkemmin mietteitäni vuoden takaa tästä postauksesta

Tällä hetkellä en ole suuri päällikkö tai tapaa mahtavia businessihmisiä päivästä toiseen. Tällä hetkellä teen sensijaan sitä mitä ehkä eniten rakastan; autan työkavereitani kasvamaan heidän parhaaseen potentiaalinsa. Se on tosin vain yksi osa työtäni mutta myös se merkityksellisin. Lisäksi työskentelen tällä hetkellä ympäristössä, mikä on lähellä sydäntäni eli hyvinvoinnin ja liikunnan parissa, sellaisten ihmisten ympäröimänä, joille se yhtälailla on intohimo. Ja kirsikkana kakun päällä, voin halutessani pukeutua jumppatrikoisiin vaikka joka päivä – aivan kuten joskus vuosia sitten unelmoin. Voisi siis tosian sanoa että olen tällä hetkellä unelmaduunissa.

Missä muualla olen työskennellyt ja mitä olen vuosien varrella oppinut, se selviää tästä vanhasta postauksesta

2 kommenttia

  1. Satunnainen kirjoitti:

    Voisitko laventaa vähän tätä tekstiä? Jää niin yleiselle tasolle, ettei ehkä oikein vastaa tarkoitustaan. Myönteinen puhe työelämästä on toki aina hyvästä, mutta liian häivytettynä menee ehkä lukijoilta ohi ne olennaiset pointit. Mukavaa Joulunodotusta!

  2. Toinen kulkija kirjoitti:

    Mulla jäi ehkä vähän sama fiilis kuin Satunnaisella 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.