Hae
My Project Is Me

Ajatuksenvirtaa vanhaan malliin

Blogilupaukseni ei ole ihan täysin pitänyt. Kirjoittelin jo joulukuussa, pienenä ennakko uudenvuodenlupauksena, että aikomukseni on palata säännöllisemmän kirjoitustahdin pariin blogissa. Se lupaus ei valitettavasti ole ihan pitänyt mutta en myöskään ole aivan täysin kadonnut.

 

Blogiskene on muuttunut

Paljon on ollut puhetta siitä että blogiskene on muuttunut vuosien varrella. Toisaalta, samaan aikaan puhutaan myös siitä että sekä kirjoittajan että lukijat kaipaavat ”vanhoja aikoja”. Se että mitä tämä kaikki tarkoittaa kellekin, on varmaan makukysymys mutta selaillessani itse vanhoja postauksiani tässä jonain iltana tein seuraavanlaisia havaintoja:

Blogitekstit olivat monilta osin päiväkirjamaisia. Niissä puhuttiin paljon ihan vain yleisistä tapahtumista, fiiliksistä ja tekstit tuntuivat olevan monesti ihan vain kirjoitetussa muodossa olevaa ajatustenjuoksua. Niissä ei välttämättä ollut varsinaista punaista lankaa tai jos olikin, ne saattoivat olla hyvin yksinkertaisia ja yksityiskohtaisia asioita kuten vaikka pimenevät syysillat tai päivän asu (pakko muuten vielä erikseen todeta että miten fiiilistelinkään silloin tuota asukokonaisuutta). Tässä alla kuvaa talven fiilistelystä.

Blogitekstit saattoivat olla myös hyvin lyhyitä, vain muutaman lauseen mittaisia juttuja. Tekstit eivät aina hakeneet uutta oivallusta tai tarjonneet tietoa asiasta X vaikka toki myös niitäkin sieltä historiasta löytyi paljon ja välillä minusta tuntuukin että kaikki asia on jo moneen kertaan sanottu. Toisaalta, jos olen sanonut sen kerran kymmenen vuotta sitten, niin siitä ehkä on haittaa sanoa uudestaan. Tässä postauksessa olen esimerkiksi pohtinut lisäaineiden käyttöä.

Olen myös ihmetellyt sitä, miten sain aikananaan pidettyä blogin fokuksen niin vahvasti painonpudotuksessa. Tuntui että jokainen postaus käsitteli aihetta, tavalla tai toisella mutta näin jälkikäteen huomaan, ettei sekään ole ihan pitänyt paikkaansa. Olen aina kirjoittanut myös muista asioista aiheen ympärillä, vaikka se pääfokuksena onkin kaikki nämä vuodet toiminut. Myös siis silloin, kun aihe ei ole ollut itselleni ajankohtaista ja tähän on ihan syykin: aihe on aina kiinnostanut minua. Olen ehkä ennenkin kirjoittanut, että painonhallinta/laihdutus/hyvinvointi on aihealueena sellainen, että harmittaa etten nuorempana ole ymmärtänyt, että voisin alaa opiskella ja tehdä siitä siten itselleni ammatin. Toki myöhäistähän se ei ole vieläkään 😉

 

Myös minä olen muuttunut

Tässä vuosien varrella olen toki huomannut, että blogiskenen lisäksi myös minä olen muuttunut. Olen kirjoittajana muuttunut varovaisemmaksi mutta myös huomattavasti alkuaikoja sovittelemavammaksi. En tahallani hae konflikteja sanomisillani eivätkä ajatukseni siis välttämättä aiheuta kovin vahvoja tunnereaktioita. En ole kyllä ihan varma onko niin ollut silloin alussakaan mutta ainakin itse olen huomannut olevani myös itseäni kohtaan nykyään huomattavasti armollisempi kuin kymmenen vuotta sitten. Ja tämä kaikki varmasti heijastelee myös blogiin ja sen teksteihin.

Se mitä ehkä tässä ajatuksen virtaa tekstimuotoon muuttuneessa blogipostauksessa yritän sanoa, on että ehkä edelleen blogisssani voisi olla näitä päiväkirjamaisia tekstejä enemmän. Tiedän että olen sitä miettinyt joskus ennenkin mutta mietinpähän selkeästi taas. Ja tässä yksi sellainen teksti – vailla varsinaista punaista lankaa tai sen suurempaa sanomaa.

ps.Instagramissa stooreissa vielä tänään äänestys siitä, kiinnostaako tietää mitä vaakalukemille kuuluu muutaman viikon tauon jälkeen. Enemmistön äänien mukaan mennään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.