Hae
My Project Is Me

Muistoja kahdeksan vuoden takaa

Haluatteko kuulla hassun asian, en ole blogin ulkopuolella kovinkaan aktiivinen somettaja. Olen toisinaan jopa hieman harmitellut tätä, sillä silloin tällöin harvoin kun Facebook nostaa minulle jonkin kuvamuiston, niin se tuntuu aina todella erityiseltä. Niin myös tänään, kun kuvamuistoista tupsahti muisto vuodelta 2014 eli nyt siis luvassa kuvia ja muistoja kahdeksan vuoden takaa.

Päivä on ollut alla olevasta kuvasta päätellen kahdeksan vuotta vähintään yhtä harmaa kuin tänäänkin, ainakin Helsinki-Vantaan lentokentällä, mistä minun ja pienten matkakumppanieni kuukauden reissu mummoni luo Skotlantiin starttasi. Tuo onkin ollut pisin aika, mitä minä tai lapset ovat erossa olleet isästään, sillä myöhemmin vastaavanlaisella matkalla hän kävi veljensä kanssa luonamme. Olen jo tuolloin ollut kiitollinen, että olemme voineet moisen matkan tehdä, mutta haluan sen nyt tässä vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin sanoa.

 

Muistoja kahdeksan vuoden takaa

Tällä ensimmäisellä reissulla keskimmäisemme, silloin nuorimmaisemme on ollut vajaan vuoden ikäinen ja esikoisemme vastaavasti kaksi vuotta vanhempi eli lähes 3-vuotias. Mukana reissuun lähtiessä oli paljon (liikaa) vaatteita sekä tuplarattaat, jotka epäonnekseni jossain vaiheessa reissua hajosivat. Olin ne käytettynä matkaa silmällä pitäen ostanutkin mutta valitettavasti eivät sitten selvinneet siitä koettelemuksesta kuitenkaan kokonaan.

Kotona olevia ns. parempia tuplia en matkaan ottanut (en tiedä itseasiassa edes miksi) joten näiden matkaversioiden hajottua en tilalle uusia reissunpäälle ostanut mutta kevyet ja pienet yhden istuttavat rattaat kylläkin. Lisäksi mukana oli Manduca, ja pienet matkustajat vaihtelivat näiden kahden menopelin välillä sujuvasti.

 

Blogijulkaisut matkan ajalta ovat edelleen luettavissa

Kaikki tuon reissun aikana kirjoitetut julkaisut löytyvät täältä, sisältäen blogilleni hyvin tyypilliseen tapaan valintoja ruokalautasella, treenijuttuja sekä toki myös yleistä fiilistelyä kuten matkustettaessa yleensä. Sellainen fun fact, että osa tuolloin ostamistani vaatteista (mitä noista vanhoista postauksistakin osittain löytyy esiteltynä) on minulla edelleen käytössä.

Tekstien ulkopuolelle on jäänyt kuitenkin paljon muita muistoja kuten esimerkiksi nuorimman matkaseuralaisen kävelytaidon oppiminen. Toki, askeleita hän oli ottanut jo ennen matkaa mutta matkan aikana hän vaihtoi konttauksesta kokonaan kävelyyn.

 

Viimeisin reissu oli koronan siivittämä

Viimeisin matka Skotlantiin oli vajaa kaksi vuotta sitten, kun kävin auttamassa mummoani muutossa. Koronatilanne oli tuolloin verrattain uusi ja ensimmäinen aalto Suomessa selätetty. Näin jälkikäteen on tämän tekstin lukeminen jopa hieman huvittavaa luettavaa, sillä niin paljon suhtautuminen koronapandemiaan on noista ajoista muuttunut. En tällä tietenkään vähättele mitenkään sitä tosiasiaa miten monta kuolonuhria tai vakavaa sairastapausta tämä pandemia on vuosien saatossa vaatinut – tai vaatii edelleen, mutta suhtautuminen siihen on joka tapauksessa muuttunut ihan virallisellakin taholla. Nyt tässä vaiheessa tosiaan jo lievempään suuntaan, mutta tuon viimeisimmän Skotlannin matkan jälkeen täällä Suomessa itseasiassa tiukempaan. Maskin käyttö ei vielä tuolloin ollut niin yleistä, lähes pakollista, täällä lainkaan. Kun paluuni jälkeen karanteeniaikana jouduin joitain pakollisia liikkumisia kodin ulkopuolelle tekemään, käytin maskia ja se oli vielä senverta harvinaista, että minua katsottiin pitkään. Kun karanteenin jälkeen maskista luovuin, ei mennyt kauaakaan kun se tuli yleiseen käyttöön ja lähes pakolliseksi täälläkin. Ja sillä samalla tiellähän ollaan edelleen ja eräänä aamuna olo tuntui melkein rikolliselta, kun olin töihin julkisilla lähtiessäni unohtanut maskin mukaan ottaa.

Ja näin, kuin ihan vaivihkaa päästiin tekstissä tosiaan hyppäämään kahdeksan vuoden takaa ihan tähän kuluvaan viikkoon, milloin maskini unohdin. Kuvat tässä postauksessa ovat kaikki muistoja kahdeksan vuoden takaa, lukuunottamatta viimeisintä, minkä maski varmaan paljastaakin aika hyvin (jos ei vuodet muuten näy kuvasta 😉 ).

Mitäs tykkäsitte tällaisesta ajatuksenvirrasta täysin soljuvasta julkaisusta? Vähän jotain vanhaa, mutta kuitenkin ehkä myös hieman jotain uutta myös niille, jotka jo noilta ajoilta asti ovat mukana olleet (wau!). Näillä puheilla hyvää viikonloppua, ellen kirjoitusinspiraation yllätäessä palaa blogin ääreen.

Kevättalven perheretki Sipoonkorpeen

Tänä viikonloppuna on vallinnut täydellinen kevättalven sää; Aurinko on paistanut ja lämmittänyt niin paljon, että kaikista aurinkoisimmissa kohdissa olisi pärjännyt hetkellisesti jopa ilman takkia. Tällainen sää suorastaan velvoittaa tekemään jotain ulkona ja meillä se oli perheretki Sipoonkorpeen.

perheretki sipoonkorpeenkevättalven perheretki sipoonkorpeen

Lapsillekin sopiva reitti

Sipoonkorpi on Vantaan ja Sipoon alueelle levittäytyvä vuonna 2011 perustettu kansallispuisto. Ulkoilureittejä on alueella lukuisia ja me valitsimme tällä kertaa meitä lähimpää löytyvän reitin, mikä vie helppokulkuisesti Kuusijärveltä Bisajärvelle. Matkaa kertyy edestakaisin kuljettuna käsittääkseni noin 6km. Juuri sopiva matka siis ala-asteikäisille reippailijoillemme ja kaikkein nuorimmaisin taittoi matkaa pulkassa silloin kun ei jaksanut kävellä tai matkaa haluttiin taittaa vähän reippaammalla tahdilla.

perheretki sipoonkorpeen talvellaperheretki sipoonkorvessa

 

Perheretki Sipoonkorpeen

Retken kohokohtana toimii tietenkin evästauko ja puitteet siihen ovat hyvät. Bisajärveltä nimittäin löytyy grillikatos, puita nuotiota varten sekä myös useampi pöytä ruokailijoille. Ja hyvä niin, sillä muitakin ulkoilijoita tällainen aurinkoinen päivä tietenkin alueelle toi. Kuten tosiaan kirjoitin, reitti on helppokulkuinen ja sen voi taittaa joko kävellen tai hiihtäen. Hiihtoladut kulkevat osittain eripaikassa kuin kävelijöiden polku, mikä on siis vain hyvä asia. Luntakin vaikutti olevan vielä riittävästi sekä suksien alle, että tosiaan pulkan vetämiseksi ja osan matkasta lapset taittoivatkin pulkalla polkuja alaspäin laskien. perheretki sipoonkorpeen bisajärvi perheretki sipoonkorpeen bisajärvi perheretki sipoonkorpeen bisajärvi

Sellainen oli meidän kevättalven perheretki Sipoonkorpeen. Kurkkaa myös aiemmin kirjoittamani postaus Sipoonkorven toisesta lapsiystävällisestä Sipoonkorven kohteesta Byabackenin purolaaksossa. Tiesitkö muuten, että Hindsby, minkä suuralueelta tuo Byabackenin luontopolku lähtee, oli 1300-luvulla Sipoon suurin kylä 13:lla talollaan.

 

Ja vielä toinen fun fact: Tasan vuosi siten retkeiltiin muuten ihan toisenlaisissa maisemissa, kun matkasimme perheen kesken Tukholmaan risteillen. Matka olikin viimeisiä ennen kuin vieläkin valloillaan oleva koronapandemia iski täysillä tänne Suomeenkin. Meillä oli ystäväporukalla varattuna reissu muistaakseni kahta viikkoa myöhemmin ja se ei enää toteutunut, tai ainakaan me emme sille risteilylle lähteneet. Sensijaan tuo perheen kesken tehty matka oli mitä mainioin ja sitä muistellaan meillä edelleen. Toivottavasti vielä päästään halaamaan Harri Hyljettä ennemmin kuin myöhemmin.