Pääsiäinen on täällä ja yksi herkku mikä siihen liittyy, on ehdottomasti suklaamunat. Perinteisten, lapsille suunnattujen yllätysmunien lisäksi tarjolla on erilaisia täytettyjä töhnämunia ja sitä ideaa ajatellen syntyivät myös nämä pääsiäisen proteiinipitoiset suklaamunat.

Pääsiäisen proteiinipitoiset suklaamunat

Helpoimillaan nämä proteiinipitoiset suklaamunat valmistuvat vain kolmesta aineesta

• 250g maitorahkaa (minulla maustamaton)
• 50g tuorejuustoa (minulla maustamaton, vähärasvaisempi)
• 0,5dl proteiinijauhetta (minulla cookies&cream)

Itse murustin lisäksi sekaan Domino-keksejä sekä lisäsin cookies&cream – makutippoja, mutta ne ovat molemmat toki valinnaisia vaikka varsinkin keksit mukavaa suutuntumaa tuovatkin. Makuun saakin vaihtelua käyttämällä erimakuisia ainesosia ja siksi tämä peruspohja taipuu pienellä muovauksella moneen.  Lisäksi toki tarvitset sen suklaamunan ja mahdolliset koristeet jos tämän herkun suklaamunasta haluat tarjoilla.

Helposti herkkua

Kaikessa yksinkertaisuudessaan sekoita vain aineet yhteen ja lusikoi suklaamunan puolikkaaseen. Riippuen käytettävän suklaamunan koosta, annoksesta mousseseosta saat yhden tai useamman proteiinipitoisen suklaamunan. Vaihtoehtoisesti voit toki myös pursottaa seoksen töhnämunien tapaan suklaamunan sisään. Laita jääkaappiin tekeytymään vähintään puoleksi tunniksi ja nauti.

Laskin, että kokonaisuudessaan mousseseos sisältää noin 50g proteiinia eli jos käytät vain yhtä isoa suklaamunaa niin suosittelen jakamaan herkun jonkun kanssa. Vaihtoehtoisesti voit tosiaan jakaa useampaan pienempään suklaamunaan.

Energiamäärä (kcal) taas riippuu siitä laittaako seokseen esimerkiksi keksimuruja, paljonko rouhii höysteitä päälle ja tarjoileeko moussen suklaamunasta vai ei mutta mikäpä herkku aivan kaloriton olisikaan. Itse pelkistetyssä mousseseoksessa on kuitenkin kokonaisuudessaan noin 325kcal.

Klikkaa sydäntä jos nämä pääsiäisen proteiinipitoiset suklaamunat

menevät testiin.

Ja jos taas kevennetyt reseptit kiinnostavat muutoin niin kurkkaa myös ainakin ohje kevennettyyn juustokakkuun tai näihin herkullisiin jälkiruokaleipiin uunissa.

Paljonko painan, on ollut blogin kantava kysymys aina sen alkumetreistä alkaen. Se oli sitä aikaa, kun taisin puhua vielä laihduttamisesta ja painopäivitys tuli aina viikoittain. Sanana laihduttaminen on lähes kadonnut sanakirjasta ja oikeastaan hyvä niin ja vastineeksi sen tilalle on tullut paljon laajempikäsitteinen elämäntapamuutos.

Toisaalta, en itse ole koskaan (tai ainakaan blogihistoriani aikana) ole ajatellut laihduttamistakaan dieettinä – vaan nimenomaan osana elämäntapamuutosta. Laihduttaminen on tarkoittanut sitä elämäntapamuutoksen osa-aluetta, missä paino putoaa niiden uusien opeteltavien elämäntapamuutosaskeleiden seurauksena. Ja kanssani saa siis olla myös eri mieltä mutta jos laihduttamisesta olen puhunut niin tiedoksi että tätä olen sillä tarkoittanut ja tarkoitan edelleen. Dieetit ovat sitten asiansa erikseen.

Kurkkaa ihmeessä myös aihetta aiemmin käsittelevä postaukseni:

Laihduttaminen – dieetti vai elämäntapa

Niin, siis paljonko painan

Sittemmin tietoa siitä paljonko painan, on seurattu milloin verkkaisemmin ja milloin aktiivisemmin. Monesti kuulee puhuttavan siitä ettei vaakalukeman seuraaminen kannata. Uskallan olla tästäkin hieman eri mieltä. Minä ajattelen että vaaka voi parhaimmillaan tuottaa onnistumisen ja ilon tunteita sekä kasvattaa siten motivaatiota jatkaa niiden tehtävien muutosten äärellä. Tärkeää on kuitenkin että se vaaka ei ole ainoa näitä tunteita tarjoava mittari vaan vaa’an lisäksi iloa tuottaa myös moni muu asia. Ja jos tuntuu, että vaakalukema aiheuttaa ahdistusta tai se ei kiinnosta, ei sitä kannata seurata ollenkaan sillä välttämätöntä se ei todellakaan edes laihduttajalle ole. (Ja kyllä, käytin sanaa laihduttaja nyt aivan tarkoituksella).

Täältä löydät aiheesta lisää kun olen pohtinut että
kannattaako vaakalukemaa seurata

Ja juuri tästä syystä en itsekään ole painoa aina seurannut, edes silloin kun olen painoa pyrkinyt pudottamaan. Sitten on ollut myös niitä ajanjaksoja, kun se (vaakalukema) ei ole edes kiinnostanut. Ja nyt, en itseasiassa edes tiedä kuinka pitkään aikaan, ei meillä ole ollut edes toimivaa vaakaa. Se ei vaan ole tuntunut olevan tarpeellista enkä siis rehellisesti tällä hetkellä tiedä paljonko painan.

Senverta kuitenkin tiedän että viimeisimmässä kehonkoostumusmittauksessa (helmikuussa) paino on ollut 67,8kiloa (pituutta noin 162cm). Ja lukema on suunnilleen saman verran kuin missä se on ollut muistini mukaan jo pitkään enkä usko että se on tässä viime aikoina erityisesti mihinkään suuntaan muuttunut. Eli jotakuinkin senverta varmasti painan mutta vaakaa ei kotoota löydy edelleenkään.