Hae
My Project Is Me

Eihän se nyt edes ollut niin vaikeaa

Kaikkihan sen tietävät että aloittaminen on se kaikista vaikein osuus. Ihan sama oliko kyse työprojektista, siivoamisesta, koulutehtävistä tai vaikkapa treeneihin lähtemisestä. Vakiintuneinen treeniaikani on siinä kuuden ja seitsemän välissä ammulla mutta ollakseni rehellinen, en ole tainnut kahden viimeisen viikon aikana olla siellä kertaakaan noihin aikoihin.”Nukuin viime yön niin huonosti että en tänään.. mutta sitten huomenna”; ” Unohdin laittaa puhelimen laturiin enkä kuitenkaan kykene kunnon treeniin ilman musaa.. mutta sitten huomenna”; ”Kävin eilen illalla, en voi mennä tänään heti aamusta.. mutta sitten huomenna”. Tässä esiteltynä ehkä osa niistä kaikista selityksistä, minkä vuoksi en ole salille aamusta mennyt.

Ennenkuin tänään. Kun herätyskello soi siinä 5.45 myönnän että ajattelin jälleen kerran että ei tänään, sitten huomenna. Keräsin kuitenkin itseni kasaan ja jokusta hetkeä myöhemmin hyppäsin pyörän satulan selkään suunnistaen kohti kuntosalia. Olo oli jo tässä vaiheessa kuin voittajalla, olinhan voittanut haasteista vaikeimman: lähtemisen.

Tarinan opetus: Joskus täytyy vain sysätä omat epäluulot ja selittelyt takanurkkaan, ottaa ensimmäinen askel, ja aloittaa. Hyvä siitä tulee.

Yksi kommentti

  1. miltsu kirjoitti:

    tuttuja fiiliksiä 🙂 usein vaik olisi ihan nuutuneen väsähtäny olo kun nousee sängystä niin lämmitellessä se katoaa ja saakin tehtyy hyvän treenin. aamutreenit on kyl parhaita 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *