Hae
My Project Is Me

Tuomiona raskausdiabetes

Minun projektini on bannerin mukaisesti todellakin meidän projekti sillä minulla on todettu raskaudenaikainen diabetes. Olenkin tässä tovin vitsaillut ystävien kesken että vauva on joutunut elämänsä ensimmäiselle dieetille – reppana, jo ennen syntymäänsä.

P1150636

Vakavasti puhuen, en osannut raskausdiabetesta odottaa mutta sen toteamisen jälkeen on moni asia selittynyt vaikka toki kaikkea ei senkään piikkiin varmasti voi laittaa. Kuitenkin, täälläkin mainittu äärimmäinen väsymys on varmasti osittain selitettävissä tällä diagnoosilla. Minua on myös usein huimannut ja toisinaan on tuntunut ettei mikään määrä vettä riitä sammuttamaan janoani. Mainitsemani oireet ovat kuitenkin sellaisia, että niistä voi “kärsiä” vaikka ei (raskaus)diabetesta olisikaan, eli sen suhteen ei mitään johtopäätöksiä kannata kenenkään alkaa tehdä.

Diabetes ei minulle ole varsinaisesti tuttu mutta pääpiirteittäin tiesin sen karsivan nautittavien sokereiden määrää. Sokerien rajoittamisen olin mielessäni kääntänyt vähähiililihydraattisemmaksi ruokavalioksi mutta kuinka väärässä olinkaan. Toki, hiilihydraattien rajoittaminen karsii sokerien saantia mutta saamieni suositusten mukaisesti hiilihydraatteja tulee nauttia pitkin päivää ja vieläpä melko runsaasti – mahdollisimman terveellisesti tietenkin. Tarkoituksena on saada pidettyä verensokeri mahdollisimman tasaisena pitkin päivää, ilman suuria vaihteluita ja kunkin potilaan  kohdalle sopiva määrä määritellään erikseen. Veren sokeripitoisuutta mitataan sekä ennen että jälkeen aterioiden, maksimissaan kymmenen kertaa päivässä eli jokaisen aterian yhteydessä. Omat arvoni ovat toistaiseksi pysyneet kurissa pelkällä ruokavaliolla eikä insuliinihoitoon ole tarvinnut ryhtyä.

P1150644

P1150642

Se mikä tässä on omalla tavallaan hyvää ja mielenkiintoista, on nähdä minkälainen hiilihydraattimäärä on itselle optimaalinen. Koskaanhan en ole hiilareita aiemmin elämässäni laskenut mutta nyt sitten sitäkin saa harrastaa oikein luvan kanssa. Toisekseen, samalla tämä pakottaa, positiivisessa mielessä, parempiin valintoihin ruokavalion suhteen eikä raskautta voi käyttää lainkaan tekosyynä herkuttelulle. Ateriarytminkin on pysyttävä säännöllisenä ja edes öisin ei saa tulla liian pitkää taukioa ruokailukertojen välillä.  Perusterveellisen ruokavalion lisäksi suositellaan myös päivittäistä liikuntaa.
Mitä suurimmalla todennäköisyydellä, diabetekseni päättyy kuin seinään lapsen synnyttyä mutta sitä tullaan toki varmuuden vuoksi seuraamaan. Mikään tavattoman harvinainen tilahan tämä ei ole vaan sen saa noin 10% odottajista ja vaikka se todennäköisempi tietyllä riskiryhmällä (mm. korkea ikä, korkea paino, sukurasite) onkin, ei sen saaminen muillekaan mahdotonta ole. Varmaksi ei voida sanoa, mikä syy omani taustalla on, mutta eipä sen ole niin väliäkään. Tärkeää on vain se, että se tulee loppuraskauden aikana asianmukaisesti hoidettua niin itseni kuin tietysti ennenkaikkiea vauvankin parhaaksi.

12 kommenttia

  1. RMS kirjoitti:

    Itse olen jo vuosia elänyt super terveellisesti mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Omassa mittapuussani ravintorikasta, gluteenitonta, sokeritonta, maidotonta ja mahdollisimman puhdasta sekä monipuolista ruokaa. Sairastuin kuitenkin raskausajan diabetekseen niin kuin kaksi terveellisesti elävää ystäväänikin. Tuntui käsittämättömältä miten me liikuntaa rakastavat ja terveysintoilijat sairastuimme, mutta ne jotka mättäsivät vehnäpullaa, karkkeja ja pizzaa ym. harvase päivä eivät sairastuneet. Kehitimme teorian, että testeissä kehoon ”pumpataan” yht äkkiä kauhea määrä sokeria johon keho ei ole tottunut kuin jouluaattona tai joskus tummansuklaan muodossa niin väkisinkin menee sokeritasapaino sekaisin erillä tavalla kuin sillä joka syö säännöllisesti karkkia ym. insuliinia nostattavaa ruokaa.

    Myös se, että minä 157cm ja 45kg nainen juon testeissä saman verran sokerilitkua kuin ystäväni 180cm 70gk on outoa, sillä eihän meidän kehot voi samalla tavalla sietää tuota määrää glukoosia. En tiedä onko kauhean kaukaa haettu? Joka tapauksessa kaikilla meillä terveysintoilijoilla ei koko raskauden aikana heilahtaneet sokerit minnekään vaan pysyivät kurissa ilman mitään tiukkaa ruokavaliota, joten vielä selvemmäksi tuli, että keho joutui testissä shokkiin.

    Minä söin raskaana sitten mitä sattuu, sillä kaikki mihin olin tottunut (terveellinen) puistatti. 😀 Oli siinä oman pääkopan kanssa tekemistä kun yht äkkiä mättäsi kakkua ja suklaata päivittäin salaatin tilalle, mutta paino tippui tai ei liikkunut mihinkään, urheilla en saanut varhaisten supistusten vuoksi ja suolistosairauteni tekikin sen mahdottomaksi. Jokatapauksessa sokerit eivät liikahtaneet minnekään vaan pysyivät täydellisesti ihanne arvoissa ja jouduinkin uusinta testiin. Jälleen rasi. Lääkäritkin ihmettelivät asiaa, sillä kotona ei mitään ongelmaa vaikka puolikkaan fazerinlevyn olisin lapannut suuhuni. Tiedä sitten…

    Ja en tällä tarkoita etteikö sinulla tai muilla ole raskausajan diabetestä, mutta lähinnä vain kiinnostaa miten testi oikeastaan toimii. 🙂 Me toki olemme yksilöitä ja nämä yksittäistapauksia, mutta kiva olisi kuulla onko jollekin muulle käynyt näin.

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos tämän jakamisesta, aloin nimittäin itsekin miettiä tuota mainitsemaasi tosiasiaa siitä että kuinka kaikille testiin osallistujille juotetaan sama sokerimäärä, koosta riippumatta. Ja jos näin ei ole, joku terveydenhuollon ammattilainen voinee virheellisen päätelmän korjata. Sinällään oma tarinani poikkeaa sinun kertomastani, etten voi väittää eläneeni superterveellisesti mutta perusterveellisesti toki. Jäänkin vähän sulattelemaan tuota kertomaasi ja erityisesti tosiaan sitä mitä sinäkin kirjoitit eli miten testi oikeastaan toimii ja mihin se perustuu jos sama määrä sokeria ”pumpataan” keksenään hyvinkin erikoikoisille ihmisille.

      • s kirjoitti:

        itse en ole mikään terveydenhuollon ammattihenkilö mutta diabetes kyllä kovin tuttu aihe. Olennaista ei olekkaan se että onko se sokerin määrä millainen erikokoisilla henkilöillä vaan nimenomaan se että miten se elimistö sen sokerin ottaa vastaan. ”terveellä” ihmisellä (oli se sokerin määrä sitten kuinka iso tahansa) kroppa tuottaa insuliinia tarpeeksi jolloin verensokeri ei nouse tietyn rajan yli, sitten kun taas ”kroppa ei ole kunnossa” niin sokeri nousee, olennaista on siis enemmänkin se että nouseeko se sen diagnoosin vaatiman rajan yli. se kuinka paljon se sen rajan ylittää, on varmaan enemmän yksilöllistä.

        • jennie kirjoitti:

          Kiitos, jotain tämäntapaista ounastelinkin testin taustalla olevan vaikka onhan se toki silti ihmeellistä että esimerkiksi 210cm pitkä ja 100kiloa painavan sekä 145cm ja 45kiloisen naisen haiman(?) insuliinintuotanto on sillä tasolla että pystyvät käsittelemään saman määrän ravinnosta saatuja sokereita samassa ajassa. Kyllä ihmiskroppa on mielenkiintoinen kaikkine toimintoineen.

  2. Helzu kirjoitti:

    Kokemusta löytyy raskausajan diabeteksestä vuodelta 2002. Ensin tieto siitä säikäytti ja sitten suoraan sanottuna päivittäiset verensokerimittailut ahdistivat. Itseään, kun on niin inhottava pistää. Tämän raskausajan diebeteksen jälkeen olen käynyt 2 vuoden välein paastokontrolleissa, koska riski sairastua aikuistyypin diabetekseen on suurentunut. Tsemppiä sinulle. Raskausaikana ko. ”vaiva” on kuitenkin suhteellisen yleinen.

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos tsempeistä – onneksi kyseessä ei tosiaan ole sinällään mikään tavattoman vakava tai vaikeasti hoidettava tila/sairaus vaikkakin tosiaan kaiketi lopputulemana on sama asia kuin sinullakin, eli loppuelämän säännölliset (joskin onneksi harvinaiset) seurantamittailut aikuistyypin diabeteksen varalta.

  3. Emmi kirjoitti:

    Itselläni oli rv 28 tehdyssä sokerirasituksessa tunnin arvo koholla (10.6). Kaikki muut arvot oli arvot olivat normaaleja ja esim. kahden tunnin arvo oli enää 4.2. Olen tottunut suhteellisen vähähiilihydraattiseen ruokavalioon ja liikun paljon. Sokerirasituksen aikaan satuin olemaan hieman flunssainen. Flunssaisesta olosta huolimatta pyöräilin kauhealla kiireellä rasitukseen. En tiedä pystyikö tuohon arvoon vaikuttamaan flunssa tai tuo fyysinen rasitus, mutta kotimittauksissa en saanut kertaakaan mitään muuta kuin ihanteellisia arvoja. Esim se rasituksessa narahtanut tunnin arvo ei oli usemmiten viiden pintaan max. 6. Vauva syntyi 26.12 ja joutui sokeriseurantaan. Hänelläkään ei mitään poikkeavaa. Hieman olen omalla kohdalla epäillyt olikohan minulla edes koko raskausdiabetesta. 😏 Mutta noista neuvolasta saaduista ruokavalio-ohjeistuksista sen verran, että jos ihmisellä oikeasti on ongelmia verensokereiden kanssa, niin en nyt ainakaan noita lähtisi sokeasti noudattelemaan.

    • suvi kirjoitti:

      Diabetes (2. tyyppi) ei johdu sokerista vaan rasvasta. Korkea verensokeri on seuraus, ei syy.

      • s kirjoitti:

        Kannattaa muistaa että 1.tyypin 2.tyypin sekä raskausdiabetes ovat eri sairauksia samankaltaisesta nimestä riippumatta ja hoito on myös hyvin erilaista.

    • jennie kirjoitti:

      No, onneksi oma terveydenhoitajani on fiksu nainen ja sanoikin juuri sitä että tarjotut ohjeet ovat keskiverto-ohjeistuksia ja oman optimaalisen määrän löytää vain testailemalla erilaisia määriä.

      Ja kyllä, hyvä huomioida että syyt erilaisten diabetestyyppien välillä ovat keskenään erilaisia ja siten tarvittava hoitokin määräytyy. Nyt vain pidetään toki sormet ristissä ettei aikuistyypin diabetes seuraa raskauden jälkeisellä ajalla.

  4. Ninni kirjoitti:

    Minulla ensimmäisessä raskaudessa janotti aivan kamalasti jatkuvasti. Pissanäyte aina puhdas neuvolassa. Vauvan sokerit oli syntyessä alhaalla (niin kai oli kun sai ”lisäsokeria”), mutta tämäkään ei kyllä tarkoita välttämättä mitään. Toinen raskaus parin vuoden kuluttua ekasta ja kun olin yli 25 v. niin meilläpäin (Tre) oli alettu mitata niitä kaikilta yli 25 v. raskaana olevilta, siis sokerirasituskoetta. Muistaakseni joskus rv 26 tms. No siitä narahti ja alkoi seuranta äitiyspolilla ja dieetti. Minullakaan ei ollut ylipainoa eikä koko raskauden aikana paino noussut kuin 8 kg, varmaan dietistäkin johtuen. Ekasta tuli n. 18 kg ja jaloissa ”kivat” turvotukset. Tokassa ei turvotuksia ollenkaan, vaikka oli vielä kesäkin ja ekan aikana tali (syntyi maaliskuussa), olisin olettanut turvotukset toisin päin. En tiedä johtuiko dietistä ja kuumasta kesästä molemmista, mutta tokassa raskaudessa olin aivan kuitti jo jostain viidenneltä kuulta ja pienikin kävely tuntui kuin kuolen siihen paikkaan ja vähän väliä piti pysähtyä, silloin ajattelin että raskaus ON sairaus (vaikkei ekan kohdalla tuntunut siltä). Loppuraskaudesta jouduin pistämään insuliinia kun ruokavaliolla ei korjaantunut tarpeeksi. Yksi viinirypäle niin avot jo oli arvot pilvissä, tai ruisleipä tai puuro aamulla niin sama juttu.

    Minullakaan ei ole tiedossa raskausdiabetekseni perimmäistä syytä, luultavimmin se on geneettinen eikä sinänsä liity painoon niin suoranaisesti ainakaan. Arvot eivät tavoiteaikaan mennessä korjaantuneet (otettiinkohan rasituskoe uudestaan 3 kk, 6 kk ja 1 v. synnytyksestä ja vasta 1 v. kuluttua oli normaalit), mutta sen jälkeen kun olivat korjaantuneet minulta on lähinnä omasta mielenkiinnosta välillä pyynnöstäni mitattu ns. pitkää sokeria. Joku lääkäri meinasi, että jossain vaiheessa otetaan rasituskoetta uudestaan ja toinen sanoi ettei kannata jos pitkä sokeri ok. Eli rasituskokeeseen en onneksi ole joutunut enää. Pitkä sokeri on näyttänyt hyvää arvoa ja olen siihen luottanut. Täytyy sanoa, että aika huolissani olin sokereista kunnes korjaantuivat ja olin varma, että sairastun aikuistyypin diabetekseen. Toistaiseksi ainakin siis olen välttynyt siltä. Niin eikä lapsellekaan tullut makrosomiaa, kiitos äidin kitudieetin ja insuliinipistosten ;).

    Vähän ärsytti kun asiasta kerroin kun joku kysyi miten raskaus on edennyt, että ”ai ootko herkutellut niin paljon?”. Että raskausdiabetes aika usein yhdistetään äidin herkutteluun ja etenkin liialliseen painonnousuun niin kuin äiti sen itse aiheuttaisi.

    Hyvä että jaksat kuntoilla edelleen ja toivon sinulle diagnoosista huolimatta onnellista raskausaikaa :)!

    • jennie kirjoitti:

      Tarinallasi on ainakin (toistaiseksi) siis onnellinen loppu vaikka pitkään toki menikin ennenkuin arvot normalisoituivat. Varmasti, siinä vaiheessa ehtii jo epäillä että kyseessä on loppuelämän riesa mutta onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. Toivon itselleni luonnollisesti samaa lopputulosta sekä tietysti sitä että koko homma orjautuisi ruokavaliolla. Vielä olen aika helpolla päässyt sillä perusjärkevät valinnat eivät ole verensokeriani hetkauttaneet mutta neuvolasta mainitsivat että raskauden vielä edetessä tämäkin saattaa muuttua.

      Tuo hengästyminen on kyllä mielenkiintoinen seikka sillä se(kin) vaivaa itseäni. En tosiaan aiemmista muista että näin todellakaan olisi ollut mutta nyt riittää jo se että pidän jonkinlaista koulutustilaisuutta, jossa joudun puhumaan pitkään. Ehkäpä tämäkin siis liittyy tuohon raskasudiabetekseen jollain tapaa. Luojan kiitos, salilla pystyn käymään ongelmitta varsinkin nyt kun siihen on taas pitkästä aikaa löytynyt innostusta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *