Hae
My Project Is Me

Ratkaisevat sentit ovat korvien välissä!

Moi,


Tämä teksti on sellainen joka varmasti saattaa ärsyttää osaa teistä lukijoista mutta toivottavasti ei suinkaan ihan kaikkia. Olen joskus aikaisemminkin miettinyt viitsinkö aihetta täällä ruotia varsinkin kun olen saanut kiitettävästi palautetta että blogini on motivoiva ja antaa voimia aloittaa tai jatkaa itse kunkin elämäntaparemontteja.

Joskus se motivaatio on kuitenkin kadoksissa ja tuntuu ettei mistään tule mitään. Tämä ei ole teksti siitä mistä sitä motivaatiota saattaisi saada vaan enneminkin omia tämänhetkisiä ajatuksia siitä miten muutamalla sentillä voi muka olla niin paljon merkitystä.  Miksi ne viimeiset minuutit ovat aina niin tuskaisia? Miksi ne viimeiset sentit eivät vain tunnu katoavan.. Tai ihan yhtälailla, miten lomaviikon herkuttelun jälkeen tullut väliaikainen turvotus voi saada olon tuntumaan jättimäiseltä?


Motivaatio ei minulla ole tällä hetkellä kadoksissa lainkaan (onneksi!), enkä edes täysissä järjissäni surkuttele lomasenttejen vuoksi mutta kyllähän se silti hitusen harmittaa. Ja tämä onkin se asia miksi olen miettinyt haluanko asiaa täällä julkaista, sillä mikään ei ole itsestänikään ärsyttävämpää kuin se että hyvässä kunnossa oleva ihminen voivottelee olemattomia senttejään. Ja nyt sorrun tähän itse.

Jokainen meistä on varmasti itsensä suhteen huomattavan paljon kriittisempi kuin muiden. Itseltä kun uskaltaa vaatia aina hieman enemmän. Mutta ihan yhtälailla, itseään pystyy myös vähättelemään ihan turhan paljon. Se että peilin ohi kulkiessaan kauhistelee aina niitä iänikuisia ongelmakohtiaan, pitäisi vain joskus pysähtyä katsomaan kauniita asioita. Miksi kummassa sitä pitää olla itselleen niin ankara?

Loppukevennyksenä todettakoon että ihan aina kyse ei edes ole senteistä, vaan milleistä. Päätin kokeilla elämää ilman ripsienpidennyksiä ja öljysin viimoisetkin ripseni eilen illalla irti. Omat ripseni kun ovat ennenmuinoin olleet pitkät ja näyttävät ja jos niistä joskus vielä mielin sellaiset saada, on varmaan oltava ilman jatkeita. On uskomatonta miten paljon muutama milli muka vaikuttaa. Katsotaan miten käy – Maltanko elää arjessa ilman ripsiä ja totutella taas ripsiväriin vai huomaanko piakkoin ottavani helpot räpsyttimet takaisin.

Ei tästä nyt niin mahdoton vuodatus tullutkaan kuin pelkäsin 😀 Rivien välistä kuitenkin todettakoon että se muutama turvotussentti tai kilo on oikeasti pääosin omien korvien välissä. Se miten iso tai pieni kuvittelee olevansa, määräytyy tasan tarkkaan omien korvien välissä.

19 kommenttia

  1. Anonymous kirjoitti:

    Ihan täysosumakirjoitus, KIITOS! Itsekin juuri lomalta palanneena tuskailen viimepäivinä harrastamaani rentoutta & kontrollittomuutta syömisissäni. Tuntuu että peilistä katsoo jättiläinen, vaikka tosiasiassa senttejä ei luultavasti ole tullut merkittävästi lisää. Suurin ahdistuksen kärki on jo katkaistu kun eilinen meni suunnitellusti syödessä. Kyllä se vaan terveellinen&kevyt ruoka&elämä voittaa tukkofiiliksen, jota kuvasit osuvasti jossakin viimevuotisessa postauksessasi, ”Tiedättekö tunteen kun on kauhea jano, mutta ei voi juoda kun on niin täynnä..” :>aNNIIna

  2. Maija kirjoitti:

    POstauksesi oli hyvä ja niin totta, eikä ollenkaan ärsyttävä. Jos maltat odottaa muutaman viikon niin omat räpsyttimet näyttää taas omilta ja hyviltä. Itse olin koukussa ripsienpidennyksiin lähes vuoden, mutta kyllästyin jatkuvaan huollossa ravaaamiseen, kun pysyvyys ei ollut paras mahdollinen. Kauhistus olikin sitten melkoinen, kun pidennysten poiston jälkeen omat ripset olivat tosi huonossa kunnossa, harvat ja lyhyet. Muutamassa viikossa tilanne kuitenkin palautui ja nyt omat räpsyttimet ovat jo näyttävät ja hyvät! :)Itsekin olen miettinyt samaa, että kuinka jokin pieni turvotus (itsellä vehnä aiheuttaa sitä) saa oloni tuntumaan norsulta. Muiden silmissä tuskin jättiläiselä näytän, mutta oma olo on kyllä sellainen heti… kurjaa.

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos lohdutuksesta ripsien suhteen.. Huomenna sitten näkee karun todellisuuden kun laitan ensikertaa ripisväriä sitten helmikuun.

  3. Mari kirjoitti:

    Heh, mun mielestä on ärsyttävämpää se, kun joku ärsyyntyy ns. hyväkuntoisen ihmisen satunnaisista vartalokomplekseista. Ei se sitä sano, että jos on hyvässä kunnossa, ei saisi valittaa – ja että hyväkuntoinen kroppa muka ratkaisisi kaikki ongelmat, jotka kuten sanoit, ovat siellä korvien välissä. Kaikilla niitä on, oli oma tilanne kehon suhteen mikä tahansa! :)Tämä blogi on mahtava motivoija, keep up the good work!

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos itsellesi ymmärryksestä ja hyvän pointin esiintuomisestää. Ei se hyväkuntoinen kroppakaan ihan jokapäivä ole vastaus kaikkiin ongelmiin. Huomenna on taas uusi ja parempi päivä.

  4. Mielikaunis kirjoitti:

    Uusi lukija ilmoittautuu! Mulla on tekemäsi matka vasta alussa, tavallaan, sillä olen nyt toisen lapsen jälkeen rehellisesti lihava ja ”jottain tarvis tehdä”. Niin ja huomenna alkaa tankotanssi :)http://mielikaunis.blogspot.fi/

    • jennie kirjoitti:

      Oo, tankotanssi tuo suuri lajirakkauteni <3Täytyykin käydä kurkkimassa sinun etenmisiäsi jatkossa 🙂

  5. Elli kirjoitti:

    Ovatko ripsienpidennykset kuinka pahasti tiellä treenatessa?:D Tai siis kuinka hikoilu ym vaikuttaa niihin, niistä ois kiva tietää lisää kun vähän suunnittelen semmoisia itsellenikin :)http://id-bn.blogspot.fi

    • jennie kirjoitti:

      Minusta niissä ei ole ole ollut muuta harmia kuin huoltotiheys joka on ripsientekijän tai aktiivisen liikkumisen vuoksi lyhentynyt neljästä viikosta kolmeen. Koska tosiaan jouduin kesken kaiken vaihtamaan ripsientekijää niin en osaa sanoa johtuiko huoltovälin tiheytyminen tekijästä vai minusta itsestäni. Sitähän sanotaan että voi ihan huoletta käydä saunassa ja suihkussa ja urheilla mutta kyllä itse uskon että hikoilu nopeuttaa liiman hapertumista ja sitämyöten pidennyksen pysyvyyttä. Minä olen kyllä kamala kun sanon että ehdottomasti kokeilemaan jos mili tekee mutta varo vain, siihen jää niin helposti koukkuun ja poistamisen jälkeen suru on suuri kun omat ripset ovat oikeasti kärsineet. Mutta ovat ne kyllä ihanat ja helpot ja kauniit <3

  6. Nana kirjoitti:

    Itseäni on myös harmittanut, jos ystävät eivät ymmärrä jos voivottelen ”suuria” jenkkakahvojani tms, kun heidän mielestään olen hyvässä kunnossa. Mielestäni jokainen on kuitenkin oikeutettu itsekritiikkiin ja tyytymättömyyteen, olipa sitten minkä kokoinen tahansa. Minä itse olen kuitenkin tehnyt työtä (treeni ja ruokavalio) sen eteen, että näyttäisin hyvältä, ja jos muutama kilo harmittaa, eikö se ole ihan oikeutettua?Ja tuo lomanjälkeinen turvotus on niin tuttua 😉 Toisaalta, ajattele se kehon tankkauksena, näin olet hieman horjuttanut normaalia aineenvaihduntaasi, johon kroppasi on tottunut, ja nyt tankkauksen jälkeen se lähtee polttamaan/kuluttamaan rasvaa ihan uudella innolla! Muutaman viikon herkuttelu ei kuitenkaan kaada venettä, kun kyseessä on samanlainen elämäntaparemontti, mikä sinulla on käynnissä :)http://nana-superfitme.blogspot.fi

    • jennie kirjoitti:

      Tämä on teksti mikä jokaisen pitäisi nähdä ja ymmärtää ja sisäistää – Kun se suuri kuva on saatu korjattua on aika keskityä pieniin yksityiskohtiin ja nähdä puut metsän sijaan! Tämän takia minusta jokainen sentti ja jokainen kilo tai gramma ovat ihan yhtä tärkeitä ja vaikka toisella on matkaa 20 kiloa niin toisen 2kiloa saattavat olla ihan yhtä tuskaisen tien takana. Kiitos sinulle tästä sekä positiivisesta ajatusmallista tankkauksen suhteen 🙂 Onneksi tässä on tosiaan matkan varrella jotain oppinutkin ja paluu arkisempiin asioihin on sujunut mukavasti. Kyllä tutussa ympäristössä kaikki vain on helpompaa!

  7. Anonymous kirjoitti:

    Moikka. Itse laiskana ripsivärin laittajana ole miettinyt vaihtoehtoja tavallisen ripsivärin käytölle. Irtoripsiä en kustannusten vuoksi ole kokeillut. Yhtenä olen kokeillut Diego Dalla Palman semipermanente-ripsaria, joka on tarkoitus laittaa ripsiin ja antaa ”kulua” pois. Ei siis lähde normaalissa kasvopesussa, suihkussa, saunassa, urheillessa, uimassa tms. pois. Oma kokeiluni on vasta alkumetreillä, mutta toistaiseksi hyvältä vaikuttaa. Tilasin omani beautybay.com:ista. Rilla kirjoitti ripsarista jokin aika sitten ja sai minutkin kokeilemaan ( http://rillankoti.indiedays.com/2012/07/23/kesavinkki-melkein-kestoripsari/ ). Toivon tältä pelastusta näyttää arkipäivässä pirteämmältä helpommalla. :)Tuon ohella tekisi mieli kokeilla ripsiä pidentävää ainetta, joka käytännössä hidastaa ripsien putoamista, joten ehtivät kasvaa pidemmiksi ennen tippumista. Yksi kaveri on käyttänyt muutamia kuukausia ja ero on todella huomattava! En olisi etukäteen uskonut. Pitää tosin lisätä päivittäin… Tuotetta saa kosmetologeilta, tarkempia tietoja en tiedä. Yksi puteli maksaa noi 150 € ja kestää 6 kk.Ja mitä tulee toiseen aiheeseen eli tuohon hyväkuntoisten voivotteluun, luulenpa vain, että se on se perisuomalainen kateus, joka joillain nostaa päätään, kun asia niin harmittaa. Heille olisi helpompaa, jos hoikka, pari lisäsenttiä saanut, söisi lisää pullaa, eikä näyttäisi niin pirun hyvinvoivalta. 😉 Eikö?- Paula

    • jennie kirjoitti:

      Itsehän sorruin välittömästi ripsien poistoprosessin jälkeen tutkimaan erilaisia seerumeita ja puteleita, joilla arkea voisi hieman helpottaa ja kasvua ehkä jopa nopeuttaa. Täytyykin tuohon ripsariisi tutustua tarkemmin vaikka ensihätään kait on pakko yleensä ostaa joku ripsiväri tuon lähes kuivuneen tilalle.

  8. Anonymous kirjoitti:

    Hei!Itse jouduin poistamaan ripset rajun allergisen kohtauksen seurauksena. Omat ripseni olivat ihan tyngät ja kärsineet vaativan poiston takia. Aloin hölväämään iltaisin manteliöljyä ripsiini, ja kyllä kasvoi ripset nopeasti takaisin ja pidempänä kuin ennen pidennyksiä! Suosittelen, purkki on iso ja maksaa esim luontaistuotekaupassa n. 8e! :)A

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos tästä innostuin välittömästi! onnekeseni muuten huomasin että tämänhetkinen ihonhoitosarjani, jonka käytön siis vasta aloitin pari päivää sitten on myös mantelista uutettua 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Niin, sitä piti vielä kysymäni että onko siis ihan vaikka ruoanlaittoon tarkoitettua öljyä vai erityisesti ihonhoitoon?

  9. EMMI kirjoitti:

    Tämä on kyllä niin motivoiva blogi! 🙂 Saa uutta tsemppiä itsellekin, kun tätä lukee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *