Hae
My Project Is Me

Tätä on varmasti odotettu

Moi,

No nyt se tapahtui; hetki jota varmasti jokainen on odottanut tai jossei odottanut niin ainakin osannut odottaa: Repsahdus. Kuten kaikki vahingot myös tämä tapahtui odottamatta ja yllättäen. Erään kiltisti edenneen päivän jälkeen palasin salilta kotiin ja söin palkkariateriani (siis treenejä seuraavan hiilarimäärältään suuren aterian). Meni vain hetki ja söin kuitenkin vähän lisää. Ja tuo lisää vaihtui vielä enempään ja loppujen lopuksi vatsan syövereihin katosi koko joukko leipää (tai leipään verrattavia korvikkeita kuten riisikakkuja). Jossain vaiheessa ajattelin että uppoudun netin syövereihin inspiroitumaan vaan tämä sai minut vain hakeutumaan kohti keksipakettia ja karkkipussia eli homma toimi aivan päinvastaisesti kuin oli tarkoitus.

Kuva ei sinänsä liity tapaukseen mutta saman tunteen se sai aikaan

Kuva ei sinänsä liity tapaukseen mutta saman tunteen se sai aikaan

Yhtäaikaisesti sekä harmitti muttei kuitenkaan harmittanut. Ihan yhtä ristiriitaiselta minusta on oikeastaan tuntunut koko viikon ajan. Mieleni siitä onko tämä projekti ihan kivaa vai aivan kamalaa sahaa edestakaisin, joskus jopa saman päivän aikana. En tiedä onko viikko sitten viettämälläni tankkauspäivällä ollut epäsuotuisa vaikutus sillä sen jälkeen tämä on ollut tavanomaisen hankalaa ja mieleni on halajanut ihan kaikkea mahdollista, eniten kaikkea hiilaripitoista.

Toinen syy saattaa löytyä viikon ajan tuloillaan olleesta flunssasta, jolle en ole suostunut antautumaan. Viikko sitten se alkoi kurkkukivulla, joka katosi. Nyt on koko ajan ollut pää hieman sumuinen mutta koska olen voinut olla töissä, olen voinut treenata. Montaa hienoa periaatetta minulta ei löydy mutta tämä on yksi niistä ja niin kauan kuin kykenen töihin, kykenen treeniin.

kuva 1

 

Repsahdushetkellä minua siis väsytti (flunssa), nälätti (niin, tässä ohjelmassa en ihan aina täyteen tule syömistäni ruoista) ja kyllä ärsytti. Ärsytti se kaikki uhraus, jonka olen tässä vaiheessa jo tälle projektille antanut. Ärsytti ne kaikki kerrat, joina en ole voinut muun seurueen tavoin nauttia kaikesta tarjolla olevasta vaan syönyt omat eväät (ja vaikkei minulla mikään sitäkään vastaan ole niin olisihan se joskus mukava syödä muutakin kuin omia eväitä). Ärsytti se että tästä kaikesta 100% panostuksesta huolimatta omat tulokseni projektin suhteen ovat mitättömät verrattuna moneen muuhun leikkiin ryhtyneeseen rinnalla. Muutosta on tapahtunut, en kiellä sitä, mutta siinä missä muiden vatsapalat loistavat jo nyt niin omani pysyvät visusti piilossa. Nälkäisenä, Väsyneenä ja Kiukkuisena ei pitäisi antautua houkutuksille vaan minä tein juurikin niin – enkä vieläkään tiedä kadunko asiaa vai en. Itseasiassa minua ei niinkään kaduta syöminen vaan ehkä enemmän se että en sittenkään pysynyt kymmentä viikkoa ruodussa.

kuva 5(43)

Ja jotta tämä ei menisi kamalaksi valitusvirreksi niin en ole tänään enää millään lailla asiasta ollut harmeissani. Kyllä, flunssa vaivaa minua edelleen mutta koska olin töissä niin… Kyllä, kävin treenaamassa. treenikin itse asiassa kulki hurjan hyvin, liekö sitten syynä nuo eilen nautitut hiilarit. Näin, nyt on taas paljastettu että ihminen se olen minäkin ja vaikka kuinka olisi olevinaan helppoa ja mukavaa tämä ohjelman noudattaminen niin kyllä niitä haasteita saattaa putkahdella odottamattomasti esiin. Tärkeintä on kuitenkin eteenpäin meno ja minähän menen, loppuun saakka.

kuva 2

kuva 3(82)

10 kommenttia

  1. Lii kirjoitti:

    Uuteen nousuun vaan, olet ollut todella sinnikäs ja määrätietoinen tähän asti. Onhan repsahdus aivan ymmärrettävää 🙂 Projektiasi on kiinnostava seurata. Itselläni on enemmän se, että jos kotona tuntuu olevan rumbaa lasten kanssa, niin saatan repsahtaa keskellä viikkoa herkuttelemaan. Palkitsen sillä itseäni arjen pyörittämisestä ja yleensä siinä vaiheessa, kun molemmat on saatu nukkumaan. Vielä kun kaikki fit-lehdet suosittelevat lähtemään illalla kävelylle sen sijaan, että käsi hakeutuu herkkupussille. Noh, aina ei pienten lasten kanssa sellainen ole mahdollista, jos on vielä heidän kanssaan yksin, vaan himotuksien kanssa täytyy käydä vaan henkinen taistelu 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Tuo on ihan totta, lapsiarjen pyörittäminen asettaa aina omat haasteensa. Mutta kiitos, en itseasiassa missään vaiheessa (vieläkään) ole harmitellut tuota tapahtunutta. Se oli ja meni eikä tässä ole ehtinyt asiaa murehtimaankaan – ehkä ihan hyvä niin 😀

  2. Mirjami kirjoitti:

    Moikka.
    Ihan kuin olisin lukenut omia ajatuksiani kevään bc ajoilta.
    Miullaki ongelmat alko tankkauksen jälkeen ja tuloksetkaan ei ollut niin suuria kuin muilla. Itse huomasin myös ylikunnon oireita viimesillä viikoilla ja alko muutenki turnauskestävyys painamaan.Miuta eniten just otti päähä et en pystyny ihan 100%noudattaa 10 viikon diettiä.
    Tsemppiä siulle loppuun ja pakko sanoo et näytät hyvältä.

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos! Tuolla meidän FB-ryhmässä asiaa olenkin myös puinut ja en tosiaan oel ainoa, jolle näin on käynyt. Tässä sen näkee että kuinka paljon helpompi on oikeasti vain totaalikieltäytyä kuin antaa sen kuuluisan pikkusormen :/ Tosielämässä, moisella nyt ei olisi mitään merkitystä ja tosielämässä itsensä ehkä pitäisikin syödä tyytyväiseksi mutta tämä on kuitenkin vain kymmenen viikkoa ja tottakait se sapettaa ettei selkärankaa löytynyt sataprosenttiseen noudattamiseen vaikka tämä kaikinpuolin suhteellisen helppoa onkin ollut.

      Onneksi aina on suusi päivä, uusi tuntu ja uusi minuutti. Nyt on paketti saatu taas kiiitettävästi kasaan vaikka vähän aivojumppaa se onkin vaatinut.

  3. sa kirjoitti:

    Käsivartesi näyttää jo melko miehisiltä! Itse olen lakannut kasvattamasta painoja jottei lihakset kasvaisi noin suureksi. Haluan pysyä naisellisena.

    • jennie kirjoitti:

      Kiitän kohtelisuudesta (jollaisena tämän siis otan vaikke välttämättä sellaiseksi oltu tarkoitettu) mutta samalla muistutan että tämä on hyvän kuvakulman ja treenipumpin tulos. Ei se, valitettavasti, noin massiivinen aamulla herätessäni ole.

  4. outi kirjoitti:

    Ja mä täällä ihastelin noita käsiä 😀
    uuteen nousuun vain repsahduksen jälkeen 😉

    • jennie kirjoitti:

      Niin minäkin taidin tehdä, kuvasta päätellen ainakin 🙂 Ja joo, repsahduksesta on selvitty, noustu ja jatkettu eteenpäin.

  5. Linda kirjoitti:

    Siinä se turnauskestävyys juuri mitataan, että kuka pystyy jatkamaan oikealla polulla repsahduksen jälkeen! Nytpä olet ainakin tankannut ja jaksat taas painaa 🙂

    Niillä joilla absit näkyvät, ei ehkä ole noin hyvää erottuvuutta jaloissa ja käsissä kuin sinulla. On niin yksilöllistä.

    Täälläkin kärsitään jo kolmatta viikkoa epämääräisestä flunssasta, joka ei estä töiden tekemistä mutta haittaa treenaamista. Ehkä pitäisi levätä se kunnolla pois…

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos jälleen sinulle viisaista ja lohduttavista sanoista 🙂 harvinaista kyllä, en ole tosiaan jäänyt suruihini rypemään vaan olen jatkanut eteenpäin kuin ei mitään. Kerrankin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *