Hae
My Project Is Me

Off-asennossa

Moi,

Maanantaiseen tapaan kertaan hieman edellisviikkoa ja suuntaan siinä samalla katsetta tulevaan. Viime viikko meni totaalisesti off-asennossa. Varsinaisesti mikään ei innostanut, ei liikunta eikä terveelliset elintavat ja olisi ollut varmasti parempi koko universumille jos olisin pysynyt sisätiloissa.


Joka aamu harkitsin vakaasti josko jättäisin salin väliin mutta sieltähän minä itseni tuttuun tapaan löysin. Mitään erityistä hohtoa tai itsensä ylittämistä ei kuitenkaan tapahtunut vaan harjoittelu oli otsikon mukaan off-asennossa liikkeiden tekemistä.

Kuten ehkä vihjailtu niin myös ruokavaliossa olisi ollut toivomisen varaa. Vaikka tuttuun tapaan minulla kulkikin valmiseväät töissä mukana ja perusruokailu oli kaikin puolin terveellistä, ikävä napostelu häiritsi muutoin ruokavaliollisesti hyvää viikkoa. Perjantaina päätin kuitenkin ryhdistäytyä ja sovin itseni kanssa että viikonloppuna motivoin itseni takaisin vireeseen.

Näin jälkiviisaana on taas hyvä  todeta mistä haasteellisempi viikko johtui

1.       Väsymys.



Olin perjantaina niin väsynyt että laittaessani poikaa yöunille, nukahdin itsekin ja heräsin vasta seuraavana aamuna. Olin itse asiassa jo monena aamuna herännyt vasta herätyskellon soidessa ja ätä ei ole tapahtunut sitten viime talven.


2.       Stressi.



Stressiä  on aina hyvä syyttää joka välissä mutta meillä tosiaan sattui työpaikalla olemaan monta päällekkäistä poissaoloa ja työkiire lisääntyi kummasti. Lisäksi henkilökohtaisessa elämässä on ollut kaikenmoista.


3.       Aterioiden väliinjättäminen.



Jotenkin lankesin maailmankaikkeuden vanhimpaan ansaan ja jätin normaalirytmiin kuuluvia aterioita välistä kun ei mukamasti ollut nälkä. Tämä kostautui tuona nimenomaisena naposteluna ja turhana herkutteluna. Ja koska siinä sitten oli tullut syötyä vaikka kuivattuja hedelmiä niin eihän sitä sitten enää voinut mennä ja syödä rahkaa. Ihan hölmön hommaa.


Hyvin nukutun yön jälkeen olo oli kuitenkin lauantaina ihan toisenlainen ja itsensä motivoiminen oli mahdollista aloittaa. Olin perjantaina kurvannut kaupan kautta ja hakenut hieman lukemista

Sunnuntaina kävin iltapäivästä Piloxing-tunnilla, joka ilokseni meni myös näin kesäisin vaikka luulin sen jääneen jonkinmoiselle tauolle.  Tässä itse asiassa huomasinkin että olen ehkä hieman kaivannut ohjattuja tunteja ja päätinkin että taidan tämän viikon harjoitella jo aiemmin mainitsemieni Jillian Michaelsin treenikorttien kanssa. Ei se ehkä ihan sama ole kuin ohjattu tunti mutta tuo vaihtelua tuohon saliin. Jos mieli muuttuu, niin sitten palataan salille jo aiemmin mutta juuri nyt, huonon viime viikon jälkeen, pieni tauko voi olla paikallaan.



Liikuntaa kertyi kuitenkin viime viikolta kiitettävät 11h. Mukaan mahtui toki hyviäkin hetkiä kuten tuo Piloxing että tiistainen pyöräily eikä siellä salillakaan aina ihan mahdotonta ollut. Täytän siis viikottain Heiaheiaan työpaikkani liikuntahaasteen vuoksi liikuntakertoja. Lähinnä itseäni varten kirjaan noita lisätietoja kuten sen olenko käynyt esimerkiksi kaupassa kävelylenkin yhteydessä.


Nyt kuitenkin katse kohti tätä viikkoa josta tulee satavarmasti edeltäjäänsä parempi monellakin tapaa tarkasteltuna. Juuri nyt olen taas niin intoa täynnä että suorastaan odotan liikunnan pariin pääsyä.
Harmittaa toki hieman että viime viikko sujui siten kuin sujui mutta tästäkin selvittiin ja kaikenlisäksi opittiin jotain. Viikonluku on siis 54,1, joka on enemmän kuin viimeviikolla ihan ymmärrettävän tapahtumaketjun vuoksi. Kuten kuitenkin todettu, katse kohti tulevaa ja ihan mahtavaa maanantaita ja uutta viikkoa siis kaikille! Vielä kun saataisiin se aurinko takaisin 😉


19 kommenttia

  1. Anonymous kirjoitti:

    Harrastatko juoksua?

    • jennie kirjoitti:

      Vain satunnaisesti ja yleensä se on joko ohjattu tunti tai yksi 10km lenkki kerran viikkoon.

  2. Anonymous kirjoitti:

    Sulla on ollut pitkän aikaa niin positiivisia postauksia, että pieni heikompi viikko kuulostaa tosi inhimilliseltä. Sun asenne uutta viikkoa kohtaan on silti aivan ihanan positiivinen ja jotenkin siitä välittyy mahtava innostus liikkumista ja terveellistä elämää kohtaan! Tosi motivoivaa tekstiä siitä, kuinka pikku repsahduksista noustaan! 🙂 Sain itsekin vähän lisää tsemppiä ja tällä on mielellä on hyvä aloittaa viikko! 🙂 Nykyään jokainen työpäivä alkaakin aina sun blogin lukemisella. Muistaa sitten aina aamusta asti, kuinka siitä terveellisestä ruokailusta ja liikkumisesta tuleekin niin hyvä olo! Mukavaa viikkoa sullekin! Ja jos ei aurinkoa saada vielä takaisin, niin lenkkeily on ihanaa sateen jälkeen, ja no aikanakin, kun on raikas ja hapekas ilma ;)Ellu

  3. Anna kirjoitti:

    Pakostakin joskus on tuollaisia off-viikkoja, ja silloin usein juuri treenin muuttaminen vähän erilaiseksi vaihtelun vuoksi voi olla huimasti piristykseksi, kunhan pitää itsensä jollain tapaa liikkeessä!

    • jennie kirjoitti:

      Näinpä juuri, ja ainakaan tämän aamun perusteella en kadu yhtään päätöstäni tehdä vaihteenvuoksi jotain muutakin kuin tuttua saliohjelmaa. Ihan yhtälaillahan sitä kyllästyy samaan kaavaan myös ohjatuilla tunneilla eli kyllä se vaihtelu vain virkistää kaiki puolin.

  4. Elämänlanka kirjoitti:

    Off-viikkoja tulee väistämättä jokaiselle, joskus! Milloin on kyseessä sairaus, matka, jne. Listaamasi ja tunnistamasi seikat vaikuttavat väistämättä vireystasoon ja motivaatioon, joten ole itsellesi armollinen!!Suurin erottava tekijä on se, miten tuolta off-viikolta ”nousee” takaisin normirutiineihin!

  5. Caisha kirjoitti:

    Yritin kommentoida, mutta sei ilmeisesti tullut? No lyhykäisyydessään uusiksi, olen nyt 1,5 vuotta taistellut raskauskiloja pois. Keväällä sain 5kg pudotettua pienellä tsempillä, mutta sitten tuli olo että kai mä tyydyn tähän 60kg vaikka ennen raskautta painoin 52kg. Tuo 60kg mittarissa häiritsee sillä sei todellakaan ole lihasta. Tämän blogin kautta olen löytänyt inspiraation päästä ainakin 54kg, sillä sinä olet elävä esimerkki siitä, että unelma vartalon saavuttaminen ei ole mahdottomuus 🙂 kiitos siis hurjasti sinulle, että jaat julkisesti projektsisi. Nyt ei enää tunnu yhtään siltä, että nuiden loppujen karistaminen on mahdottomuus. Töitä se vaatii, mutta miksipä minäkin en siihen pystyisi 🙂 aina heikon hetken iskiessä kaivan esiin sinun ennen ja jälkeen kuvasi ja se jos mikä auttaa taas tsemppaamaan!

    • jennie kirjoitti:

      Täytyy muistaa olla itselleen myös armollinen, ei lepsu, mutta armollinen. Kyllä ne itsepintaiset kilotkin katoavat kuin vain jaksaa pakertaa niiden parissa. Tsemppiä siis hurjan, hurjan paljon.

  6. Anonymous kirjoitti:

    Hei. Olen seurannut blogiasi jo kauemman aikaa ja aluksi olin innoissani lukemassa täällä uusia postauksia, kun olit todella inspiroiva siinä määrin miten lähtötilanteesta pääsit hyvään kuntoon. Nykyään jostain syystä pudistelen vain päätäni ja tiedän toki miksi. Tässä tulee syy:Olit alussa innoittava liikkuja (kun luin vanhimpia tekstejäsi), mutta nykyään kun katsoo nuita treenimääriäsi niin tuntuu, kuin lukisi jonkun liikuntapakkomieleteisen blogia. Se ei ole innostavaa enää. Ku lukee blogiasi, niin sitä miettii nykyään, että onko tuolla kirjoittajalla enää muuta elämää, kuin liikunta ja teveellinen ruokavalio. Tuntuu, kuin tästä olisi tullut sinulle pakkomielle enkä halua lukea enää sellaista.Itse olen 4 vuoden aikana pudottanut 40 kg ylinmääräistä painoa pois ja pituuttakin siinä ajassa kekesi tulla 10cm lisää. Olen nykyään normaalipainoinen ja toiveena olisi timmi hoikka kroppa. Aluksi liikunta oli normaalia ja syömisen kanssa oli paljon opettelua. Nykyään liikunta on pakkomielle minulle ja liikuntamäärät huitelevat viikossa 14 tuntia. Aina en nauti edes liikunnasta, mutta se on vain pakko ja voin sanoa, että keho ei jaksa, vaikka syökin kunnolla liikunnan ohella. Siksi mietin, että miten sinä jaksat nuin suuria määriä liikkua, vai jaksatko sinä? On jotenkin ahdistava lukea blogiasi nykyään, joten anteeksi ja kiitos. Oli kiva seurata alussa inspiroivaa tekstiä, mutta nykyään se pistää vain pudistamaan päätä..

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos sinulle tästä viestistä, jossa on varmasti meistä jokaiselle ajattelemisen aihetta. On mielettömän hienoa että uskallat nostaa tämänkaltaisen aiheen esiin sillä liikunta ei välttämättä aina ole hyvästä vaan joskus sillä saattaa olla jopa negatiivisia vaikutuksia. Tämä siis silloin kun liikunnasta tulee pakkomielle ja liikutaan vaikka keho huutaa apua. Liikun melko paljon viikkotasolla, tiedän mutta osa liikunnasta on ”oikeaa treeniä” ja osa enemmänkin ”omaa aikaa”. Blogi keskittyy pääosin tähän tiettyyn osa-alueeseen elämästäni ja ehkä nykyään vielä alkua enemmän. Palaan tähän aiheeseen vielä huomenna erillisellä postauksella, sillä sen verta tärkeänä tätä viestiäsi pidän.

  7. Anonymous kirjoitti:

    Hei. Sellaista kyselisin vain, että mitä tai lähinnä minkämerkkistä maitorahkaa syöt? 🙂 Mukavaa kesän jatkoa sinne! 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Kustannussyistä edullisinta mahdollista eli kotona X-tran 0,3% maustamatonta rahkaa (500g paketti) ja työpaikalla Rainbown 0,5% maustamatonta rahkaa (250g paketti).

  8. Anonymous kirjoitti:

    Hei, ja kiitokset kivasta blogista. Itselläni on moinen projekti myös menossa parhaillaan. Olisin halunnut kysyä, että missä ajassa siis pudotit tuon painosi ennen lihaserottuvuusprojektia? Millaisella ruoka-valiolla? Minkä verran sait energiaa päivässä? Entä millaisia olivat liikuntamääräsi?Yst. Heidi

    • jennie kirjoitti:

      Moi Heidi, kiva kun tulit kommentoimaan 🙂 Virallisesti tuohon pudotukseen kului puoli vuotta mutta käytännössä ennemminkin 4kk. Ensimmäiset kaksi kuukautta menivät harjoitellessa, tai ainakin kesäkuu ja vasta sitten muutamien alkupyristelyjen jälkeen homma käynnistyi toden teolla. Liikuntamääriin palaan vielä huomisessa postauksessa tarkemmin (myös pudotusajalta) mutta alkuun oli 1h/päivä, sitten 1,5h/päivä ja jossain vaiheessa jopa 2,5h/päivä. Täytyy kuitenkin huomioisa että olin tuolloin vielä kotona lapsen kanssa, joten aikaa liikkumisille löytyi. Varmasti jos liikunta olisi ollut tehokkaampaa, olisi vähempi aikamäärä riittänyt myös.

    • jennie kirjoitti:

      Aijjuu, kyselit myös rukavaliosta 1400-1600kcal/päivä. Joka aterialla proteiinia ja paljon paljon kasviksia. Suurin juttu oli kuitenkin herkkujen poisjättäminen, myös sen yhden päivittäisen keksin.

    • Anonymous kirjoitti:

      Eipä kestä. Kiitoksia vastauksistasi! :)Vau, hyvällä vauhdilla sait tiputettua painoasi. Oliko sinulla jossain vaiheessa ns. jumitusvaihetta, ettei millään meinannut paino tippua, tai että se olisi pysynyt pidempään samassa? Miten toimit moisissa tilanteissa? Itselläni tuntuu, että vaikka syön oikein (1400kcal, paljon proteiinia & kasviksia) ja liikun 5-6 krt. viikossa, on painonpudotus suhteellisen hidasta. Vaikka eipä sillä, ei sen väliä vaikkapa hidasta olisikin, kunhan menee alaspäin :)Olen siis 172cm pitkä, ja pudotin omatoimisesti painoni 85,6 kilosta tuonne 76,5 kiloon noin puolessa vuodessa. Sitten aloin parisen kuukautta sitten treenaamaan personal trainerin kanssa, ja hänen avullaan on paino mennyt tuohon n. 73,5 kiloon. Tuntuu, että painonpudotus on hidasta, vaikka liikun ja syön ohjeiden mukaisesti. Toisaalta en oikein pysty syömään yhtään vähempääkään, sillä en muutoin jaksa treenata ja nälkäkin meinaa hiipiä. Pitänee vain hyväksyä, että kaikkien kropat ovat niin erilaisia ja reagoivat erilailla muutoksiin.Piditkö muuten itse kerran viikossa herkkupäiviä? Itse olen pitänyt moisen n. joka toinen/ joka kolmas viikko, sillä kertaviikkoinen herkuttelu on vain liikaa.Onko sinulla muuten ollut apuna projektissa personal traineria tai muuta vastaavaa ohjaajaa? Ja saanko vielä kysellä… Paljonko syöt keskimäärin hiilihydraatteja päivässä?Tulipas paljon taas kysymyksiä :)-Heidi

    • jennie kirjoitti:

      Aloitetaan helpoista vastauksista, eli mitään PT:tä tai muuta ”virallista” apua ei ole ollut. Käytin lainasumerkkejä ihan vain sen vuoksi että oma lähipiirini on kyllä saanut varmasti kuulla näitä pohdintojani enemmän kuin kukaan uskookaan ;)Hiilareitahan en laske lainkaan mutta niiden määrä on varmasti vähentynyt luonnostaan kun valkoiset jauhot ja sokerit ovat jääneet pois. Silloin tällöin noita eritystarkkoja ruokapäiväkirjoja pitäessäni olen laskenut myös niiden sekä rasvan ja proteiinin määrän mutta muutoin tuota laskemista ei tapahdu lainkaan ravintoaineiden osalta. Herkkupäivän pitäminen kulkee minulla melko kausittain, joskus niitä on ja joskus ei. Olen nyt viimeaikoina taas hieman miettinyt niiden varsinaista sisällyttämistä mutta ainakaan vielä ei asian eteen ole tehty mitään erityisiä toimenpiteitä. Jostain syystä minulla tuntuu sopivan satunnaisin välein olevan jotain sellaista menoakin että syömiset hieman höllääntyvät niin siinä se herkkupäivä kulkee samalla. Sinähän olet jo valtavan työn tehnyt, joten ei ihmekään ettei paino putoa samaa tahtia. Jos/kun olet koko ajan kuitenkin liikkunut on keho jo jokseenkin tottunut tähän, samoin kuin ruokavalioon. Muutosta tapahtuu toki, mutta hitaammin. Ainahan ei kannata tuijottaa pelkkiä vaakalukemia tai mittanauhoja vaan nauttia siitä mitä on tekemässä. Jumitusvaihe vaatii aina hieman enemmän ponnisteluja (ja itsepintaisuutta mutta kyllä hyvä työ palkitaan aina – ennemmin tai myöhemmin!

  9. Jenny kirjoitti:

    Moi! Ihan sellanen kysymys että mistä kaupasta ostit nuo lehdet? Haluisin itsekki lukaista niitä! 🙂 Kiitos etukäteen, tosi inspiroiva blogi sulla! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *