Hae
My Project Is Me

Dieettiviikko 9: Laihduttaminen ei kiinnosta

Maanantaiseen tapaan, päivitetään kuulumisia kevennysprojektistani ja kuten otsikosta voi päätellä, ei viime viikolla laihduttaminen ole pahemmin kiinnostanut. Havahduin viikon loppupuolella siihen, että en ole tehnyt käytännössä mitään projektini edistämiseksi. Ehkä se kuuluisa kuherruskuukausi alkaa olla nyt takanapäin ja on aika oikeasti tarkastella muuttuvatko uudet tavat tottumuksiksi vai palaanko pikkuhiljaa kohti entistä, epäterveellistä, minääni.

 

Ei lapsikaan opi kävelemään sattumalta

Kuten viime maanantaina kertasin, oli edeltäville viikoille tullut painon putoamisen sijaan pientä painonnousua. Ajattelin tuolloin että en halua, että projektilleni kävisi taas kerran niin että alkuinnostuksen jälkeen löisin hiljalleen hanskat tiskiin; Halusin tällä kertaa toisenlaisen lopun. Halusin toistaa takavuosien menestystarinan ja löytää sen energisen itseni, mikä jo pidemmän aikaa oli ollut uinumassa. Halusin myös todistaa itselleni, ja ehkä myös muille, että ihan tavallinen kolmen lapsen äiti pystyy tähän; Ettei tarvitse olla maailmankuulu onnistuakseen. Ja sitä haluan edelleen mutta en vain ole muistututtanut siitä, mitä minä oikeasti haluan, itseäni tarpeeksi. Ei lapsikaan opi kävelemään vain sattumalta: Kyllä hän haluaa oppia sen ja tekee myös töitä oppiakseen tuon haluamansa taidon ja ihan samalla tavalla toimii laihduttaminen.

Ei vaaka vaan hyvinvointi edellä

Mutta niinhän siinä tosiaan kuitenkin kävi että heräsin vasta loppuviikosta todellisuuteen etten ole tehnyt paljoakaan sen eteen että olisin voinut oppia jotain uutta. En ole jostain syystä jaksanut panostaa projektiini ihan samalla tavalla kuin alussa. Energiatasoni ovat tuntuneet olevan alhaiset ja samalla olenkin kehoani kuunnellen vähentänyt treenimääriäni tai ainakin laskenut niiden intensiteettiä. Samalla olen ehkä myös syönyt hivenen enemmän. Ja siitäkin huolimatta että tämä mitä todennäköisemmin kostautuu vaa’alla, olen kokenut toimintani fiksuksi – enhän tee tätä vaaka vaan hyvinvointi edellä.

Onko tämä laihdutusprojektini loppu

Riippumatta siitä, mitä vaaka näyttää, ei tämä ole laihdutusprojektini loppu. Se kaikki, mitä kirjoitin yllä niistä syistä miksi tässä nyt vuonna 2019 laihdutusprojektiani toteutan, pitää edelleen paikkansa. Minä todella haluan tätä mutta tie menestykseen on harvoin suora. Tämä on minun ensimmäinen suvantovaiheeni ja kun tästä noustaan, ollaan yhtä vastoinkäymistä vahvempi ja valmiimpi jatkamaan matkaa.

Ja mitä se vaaka näytti? 74,1kg eli +600g edellisviikkon. Mitään ei ole vielä menetetty, päinvastoin, minulla on nyt entistä enemmän voitettavaa. Painolukemaa lukuunottamatta, tämä kaikki on jo tapahtunut ja historiaa mutta se mitä tapahtuu seuraavaksi, on minusta itsestäni kiinni.

5 kommenttia

  1. Manette kirjoitti:

    Itsekin jouduin juuri kirjoittamaan omaan blogiini helmikuun hyviä ja huonoja kootessa, että alkuvuodesta lähtenyt megainnostus pääsi vähäsen notkahtamaan. Ehkä kukaan ei vaan jaksa ihan sata lasissa mitään projektia koko aikaa, vaikka yleisesti ottaen motivaatio olisi olemassa ja toteutustavat ihan terveellä pohjalla. Pyrin aina muistamaan asioiden väliset mittasuhteet, kun toivottomuus meinaa iskeä – kun tietää tekevänsä pitkän tähtäimen projektia, mihin tietää kuluvan aikaa heittämällä ainakin vuoden verran, niin paljonko siinä painaa yksi tai parikin huonompaa viikkoa? Minulla hidasti menoa ja juoksutreeniohjelmaa viime viikolla kiusaamaan tullut flunssa, mutta tänään aion rämpiä sängynpohjalta uuteen nousuun. 🙂

    • myprojectisme kirjoitti:

      Kiitos päivän motivaatiobuustista! Se on juurikin niin kuin kirjoitit ettei kukaan voi aina jaksaa sata lasissa, väliin tarvitaan myös lepoa ja levähdyksiä ❤️ Kiitos sinulle ja tsemppiä meille molemmille alkaneeseen viikkoon!

  2. Minna kirjoitti:

    Suosittelisin hankkimaan ammattiapua jos jo vuosia olet blogissasi laihduttanut ja kuitenkin kokoajan vain lihonut. Millaisen minäkuvan kasvatat lapsillesi jatkuvalla vaa’alla ramppaamisella ja vahtaamisella.. Jokaisen puolen kilon heilahduksen ja kaiken ylianalysointi on sairasta, olipa julkkis tai tavallinen.

    • myprojectisme kirjoitti:

      Mietin hetken että julkaisenko kommenttia ollenkaan sillä vaikka eriäviä mielipiteitä saa, ja on hyvä olla, niin palautetta voi antaa myös rakentavammin. Huomaan että et ole blogiani lukenut tätä yksittäistä (tai korkeintaan muutamaa muuta) tekstiä enempää. Suosittelen, sillä sieltä löydät myös vastauksen mieltäsi askarruttavaan kysymykseen niin huomaat että laihdutusprojektini ei näy perhearjessa mitenkään ja huolesi on onneksi turha.

  3. Heidi kirjoitti:

    Edellisen kommentoijan tekstiin vastaisin, että ihminen tulee antaneeksi itsestään aika erikoisen kuvan, jos jaksaa käydä omaa mieltä niin rassaavan blogin sivuilla ramppaamassa ja tektstejä ja painotilastoa vahtaamassa. Toivottavasti et kotonasi näistä vaahtoa mahdollisten lastesi kuullen – ja jos vaahtoat, kasvattanet heille erikoisen minäkuvan.
    Pidän tämän blogin realistisesta ja kaiken puolin normaalista asenteesta elämään ja elämänhallintaan. En lue blogia säännöllisesti, mutta sen verran pitkään olen kuitenkin seurannut, että blogin sisältö vastaa hyvin normaalin työssäkäyvän ja perheellisen ihmisen elämänmenoa. En olisi ollenkaan huolissani ainakaan blogin kirjoittajan ammattiavun tarpeesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *