Hae
My Project Is Me

Kieltojen kuukausi

Moi,

Tammikuusta kehkeytyi melkoinen kieltojen kuukausi ja vitsikkäintä kaikessa on se, etten edes oikein usko tällaisiin kieltoihin. Tämäkin on ehkä enemmän peruja kaikista mahdollisista opuksista, joissa kehitetaan ettei mitään kannata kieltää koska silloin juuri sitä tekee hirveästi mieli. Siispä, minä yritän lähtökohtaisesti pitää ruokavalioni sellaisena että mikään ei ole kiellettyä mutta joillekin asioille (kuten herkuttelu) pitää vain löytää oma paikkansa. Tammikuu oli siis siinä mielessä poikkeus koska kieltolistalla (tai ainakin selkeästi vähennetyssä roolissa olivat seuraavat:

 

Sokeriherkut

IMG_2325Haaste sokerittomasta kuukaudesta kääntyi minun päässäni sokeriherkuttomaksi ja tämä lakko piti hyvin pintansa. En oikeastaan edesa kaivannut mitään sokeriherkkuja lukuunottamatta yhtä kertaa, jolloin ihan oikeasti irtokarkit tunkeutuivat ajatuksiini melkoisen koukuttavasti. Onneksi tämä tunne myös hävisi yhtä äkisti kuin tulikin eli minkäänlaisia himotuksia sokeriherkkuja kohtaan ei esiintynyt. Vietin jopa yhdet syntymäpäiväjuhlat ilman sokeriherkkuja mutta mikäli en olisi ollut osallisena tähän haasteeseen, olisi minusta niiden syöminen tällaisessa tilaisuudessa ollut oikeutettua. Mitä tämä kuukausi minulle opetti niin ilman sokeriherkkuja pärjää varsin mainiosti ja aina voi tehdä soveltavia leipomuksia. Jatkoa ajatellen juhlissa en mitä todennäköisimmin aio kieltäytyä tarjoilusta mutta ehkei jokaista viikonloppua tarvitse kotona viettää sokerileipomusten äärellä jatkossakaan vaan pyrin soveltamaan.

 

Sokerit

IMG_2323Sokeriherkuttomuus sai kuitenkin vähäsokerisia piirteitä mitä pidemmälle kuuta edettiin. Sokerin sisältömääriin tuotteissa alkoi kiinnittää eritysitä huomiota vaikken myönnäkään että sokeripitoisuudet olisivat erityisesti valintojani ohjailleet. Pääosin käyttämäni raaka-aineet eivät kovinkaan paljon lisättyä sokeria, tai luonnollistakaan sokeria sisällä ja ehkä jatkossa niihin vähiinkin voisi kiinnittää tarkempaa huomiota. Näin jälkikäteen tosiaan hieman harmittaa etten tehnyt linjastani alunalkaenkaan tiukempaa ja hieman harkitsen että pitäisikö tätä projektia jatkaa eteenpäin siten että päivittäisissä valinnoissa sokeripitoisuus saisi tuotteessa olla 5g/100g. Herkkuhetket ovat sitten asia erikseen.

 

Kahvi

Kuvassa ei pahemmin kahvia näy mutta en voi kuin kehua tuota Cocovin patukkaa!!!

Kuvassa ei pahemmin kahvia näy mutta en voi kuin kehua tuota Cocovin patukkaa!!!

Kahvin juonnin lopettamista tai ainakin vähentämistä olen miettinyt monesti ja vuodenvaihteenhujakoilla kiusana ollut vastatauti teki pakollisen stopin ja tästä oli luonnollisesti hyvä jatkaa ilman kahvia/vähällä kahvilla. Viimeisen viikon aikana kahvia on taas näkynyt useampana päivänä muttei mlloinkaan aamulla, joka olikin erityisesti se tapa jonka halusin itsestäni irti kitkeä. En vain halua että kahvi on minulla sellainen aine, jota ilman en pärjää ja niinpä aion taas kiinnittää huomiota siihen ettei kahvi kuulu jokaiseen päivääni.

 

Leipä

IMG_2327Viimeisin kieltäymys kohdallani on ollut leipä, jonka syöntiä en vain osaa harjoittaa kohtuudella. En syö leipää saadakseni siitä kuituja tai täysjyvää (joita siitä toki saa) vaan ihan silkasta nautinnosta ja järjettömiä määriä. Siispä totesin että leipä saa jäädä ruokavaliostani pois (herkkuhetkiä lukuunottamatta). Tämä oli haaste, joka osoittautui vaikeaksi – varsinkin ensimmäisellä viikolla leipä olisi sopinut mielestäni jokaiseen väliin nautittavaksi ja muiden perheenjäsenten syödessä leipiään minä tyydyin sivusta seuraajaksi. Harkitsin jopa että kehittelen leivälle korvikkeen kunnes tulin siihen tulokseen että se vain saattaisi siirtää addiktioni tähän uuteen leivänkaltaisuuteen ja totesin opettelevani pärjäämään ilman. Toinen viikko olikin jo huomattavasti helpompi ja ajttelin päässeeni pahimman yli kunnes.. Kunnes nyt, kolmannella viikolla kaiken tämän jälkeen menin ja sorruin holtittomuuksiin kotona olleen Ruispala-pussin kanssa. ”Vielä yksi” – oli minun ajatukseni kun vetelin jo ties monettako palaa  ja vannoin että huomenna (eli tänään) tämä on loppu. Nyt siis edessä on taas kärsimyksen hetkiä kun leivästä erkaannutaan jälleen. Olisi oikeasti ollut helpompi olla ottamatta edes sitä ensimmäistä kuin pyrkiä lopettamaan sen ottamisen jälkeen.

Helmikuu sis jatkukoon leivättömällä linjalla ja mikäli sokerittomuus (tai vähäsokerisuus) ei tuota tavanomaista ongelmaa niin taidanpa jatkaa sitäkin. Erona edelliseen siis oikeastaan vain se että mikäli jokin hyvä syys poiketa tulee vastaan, niin poikkean.  Parasta kaikessa oli ehkä se että kun tässä eräänä päivänä avasin kotona olleen Pepsi max-pullon, oli se minusta ihan rehellisesti pahan makuista – voin vain sanoa että eilisen leipähurmion lomassa maussa ei ollut mitään vikaa. Tässä vaiheessa siis voin todeta että jotain oli jo saavutettu kun makutottumuksia oli saatu muutettua noinkin radikaalisti (minusta siis pepsi max on ollut AINA tavattoman hyvää!).  Ei mennyt hukkaan tammikuu.

12 kommenttia

  1. Jenni kirjoitti:

    Hmm.. Pitäisiköhän itsekin yrittää leivätöntä kuukautta.. 🙂 Ruisleipä on vaan parasta ja itselläkin sen syöminen menee ihan yli :/ korvailen sillä ateroita.. Ja välillä se on muutenkin vaan niin pirun hyvää että sitä on saatava ja paljon! Nyt kun sitä muutenkin on tässä viime viikkona koittanut vähentää niin voisikin jättää sen vallan kauppaan 🙂 vois tehdä kropallekkin ihmeitä :O

    • jennie kirjoitti:

      Jos lähdet kokeiluun mukaan niin käythän kertomassa jossain välissä miten sujuu.. Vertaistuki on nimittäin aina tervetullutta (apua, puhun kuin maailman pahin leipäholisti :D)

      • Jenni kirjoitti:

        Pakko se on yrittää 🙂 alkoitänään kun jostain syystä vain unohtu leivän syönti 😀 pitänee vain keksiä uusia juttuja sitten leivän tilalle! Tsemppiä kovasti! 🙂

  2. Tea H kirjoitti:

    Mä oon oppinut vasta viime vuosina syömään leipää, en oo jotenkin tykännyt siitä aikasemmin 😀 etenkin tuore ruisleipä kera juustosiivujen ja kurkun on kyllä mielettömän hyvää! Pyrin noudattamaan gluteenitonta ruokavaliota, joten leipä ei sovi kuvioihin. Gluteeniton leipäkin on kyllä hyvää, muttei niin hyvää kun se tuore ruisleipä, kuola valuu…
    Itse olen kanssa vähentänyt kahvinjuontia ihan sen takia, että huomasin sen alkavan häiritä yöuntani. Aikaisemmin saatoin juoda helposti 5-6 kuppia päivässä ja aamu ei todellakaan lähtenyt käyntiin ilman sitä. Edelleen juon sen aamukahvin ja sen lisäksi 1-2 kuppia, viimeisen kupin iltapäivällä, olen ottanut vihreän teen mukaan kuvoihin 🙂

    Tsemppiä leivättömyyteen!

  3. Nimetön kirjoitti:

    Itse oon kokeillu lakkoja ja leivättömyttä. Totesin kuitenkin, etten saa tarpeeksi energiaa päiviini ilman viljavalmisteita. Oli tylsää korvata se pähkinöillä ja sensellaisella, sillä tiesin ruisleivän olevan paremman makuista. Paino toki sahaa pienellä skaalalla, juuri sen mukaan paljonko hiilareita kehossa on sitomassa nestettä. Tarkoitus on laihtua ”kultaisen keskitien” taktiikalla. Pyrin siihen, että aineenvaihduntan kuluttaisi maksimaalisesti energiaa ja varon liian tiukkoja kuureja, jotta paino olisi helppo loppuelämässäkin ylläpitää. Mutta ihailen sun itsekuria tuon sokeritomuuden suhteen. Mun on ihan pakko saada päivittäin makeaa…vaikka edes tikkari, mutta makeaa! On se kyllä addiktoiva aine, ja ymmärrän todella, jos näet paremmaksi pysytellä kaukana siitä, kun vauhtiin olet jo päässyt 🙂 Tsemppiä ja treeni-intoa!

    • jennie kirjoitti:

      Niin, jatkan vain karkuun juoksemista 😀 Makean suhteen taidan osata kontrolloida itseäni paljon paremmin kuin leivän ja ainakin toistaiseksi leivättömyys vaikuttaa paremmalta vaihteohdolta kuin se kohtuukäyttö (joka toivottavasti jossain vaiheessa on vielä totta).

  4. Linda kirjoitti:

    Hyvin sanottu leivästä, pystyn niin samaistumaan! Varsinkin tämä: ”Olisi oikeasti ollut helpompi olla ottamatta edes sitä ensimmäistä kuin pyrkiä lopettamaan sen ottamisen jälkeen.”

    Miten voikin terveellinen, täysjyväinen, sokeriton ja rasvaton, kuivakka ruoka olla niin himottava ja koukuttava. Meillä ei voi olla ollenkaan leipää kotona tai himon iskiessä kiskon ne kaikki. Hatunnosto sinulle itsekuristasi!

    • jennie kirjoitti:

      Nyt on vain pakko löytyä itsekuria senverta. Tai oikeastaanhan tämä on enemmän tällaista pakoon pötkimistä kunnes toisin osaa olla.

  5. Roosa kirjoitti:

    Itse olen todennut leivän ihan toimivaksi ruokavaliossani. Syön pari palaa päivässä ja paino pysyy kurissa. Mutta nää on niin yksilöllisiä juttuja, itselleni ei tule mitään hirveää himoa saada lisää leipää vaan voin hyvin pysyttäytyä siinä parissa palassa/ päivä. Ostan kyllä aina ruisleipää, vaaleeseen tuoreeseen leipään voisi tulla isommat himot. 😀 Mutta ruisleipä täyttää hyvin vatsaa ja tekee kylläisen olon! Hiukan toki sokeria tulee noiden palojen mukana, mutta mulla paheena taitaakin olla enemmän rasvainen ja suolainen ruoka kun sokerit, joten tuo sokerimäärä ei tunnu mihinkään hetkauttavan.

    • jennie kirjoitti:

      Leipä on minustakin oivallinen ravintolähde kunhan sitä osaa käyttää oikein. Minä en osaa 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *