Hyvät ja huonot tavat

Moi,

Todella usein saa lukea ajatuksia siitä mitä pitäisi tehdä toisin. Mietitään matkaa eteenpäin muttei pysähdytä hetkeen tai osata huomioida jo kaikkea hyvää. Peilikuvan kanssa on vähän sama homma, nähdään ne virheet muttei kauneutta. En kuitenkaan aio puuttua sen enempää peilikuvaan vaan lähinnä ihan jo olemassa oleviin hyviin tapoihin, joita tässä matkan varrella on itselle tullut. Innostus aiheeseen lähti tällä hetkellä lukulistalla olevasta Kaisa Jaakkolan Taikinasta teräkseksi- kirjasta, jossa mainittiin että uusi opittu tapa voidaan laskea tottumukseksi kun se on pysynyt muutoksessa mukana vuoden ajan. Tästähän monella meistäkin on päivittäisissä asioissaan kyse; tottumuksesta. Pinttyneistä tavoista, joita teemme lähes, tai jopa kokonaan tiedostamatta.

Yksi hyvä opittu tapa on ehdottomasti ateriarytmi. Syön melkolailla säännöllisesti, 5-6 ateriaa päivässä. En usko että edes selviytyisin päivästä vain muutamalla aterialla vaikka yrittäisin. En voi käsittää ihmisiä, jotka “unohtavat” syödä tai pärjäävät ilman säännöllistä ruokarytmiä vaikka toki tiedostan että toiset ovat tottuneet elämäänsä tällä tavalla.

Syön joka aamu aamupalan. Taas kerran en käsitä miten joku voi selvitä vaikka kahvikupilla lounaaseen saakka. Siis oikeasti, miten ihmeessä? Olen aina syönyt aamiaisen eli tämä on ollut minulla osa ruokarytmiä jo ihan lapsesta saakka eikä ole vaatinut sen kummempia harjoitteluita.

Eräs esimerkki aamupalasta

Juon paljon vettä. Veden juonti myös jakautuu melkolailla tasaisesti pitkin päivää vaikka toki joitakin juontipiikkejä tulee esimerkiksi treenin aikana ja yleensä heti aamulla herättyäni.

Syön ruoan kanssa kasviksia – aina! Tähän olen oikeasti ihan opetellut. Tänään eräs työtoverini söi makaronia ja jauhelihakastiketta, ilman kasviksen kasvista. Itse olisin kaivannut siihen raikkautta esimerkiksi salaatista (vaikka siinä BC:n mukaista salaattiateriaa syödessäni olisin melkein ollut valmis vaihtamaan raikkaudet tuohon ruskeaan möhnään..) Jos minulla ei ole salaattia, on kyseessä yleisesti ottaen keittoruoka ja silloin ne kasvikset on työnnetty suoraan sinne keittoon.

Tämänpäiväinen lounaani

Proteiinin saanti on korkealla ja sitä se on ollut siitä lähtien kun olen asiaan opetellut. Jos jotain erityistä herkkuhetkeä ei lasketa niin ei taida mennä ateriaakaan ilman etten ruokaani jotain proteiinilähdettä lisäisi. joskus olosuhteiden pakosta näinkin hassusti on saattanut käydä ja olen tuntenut oloni jotenkin hölmöksi syödessäni niin “köyhää” ateriaa.

Ja jotta ei puhuttaisi vain ravinnosta niin uskallan nykyään väittää että olen lisännyt liikunnan osaksi elämääni. Olen aiemmin ollut eräänlainen on/off urheilija, joka innostuksen laannuttua lopettaa ja lyö elämänsä läskiksi. Se oli siis ennen se ja nykyään ymmärrän ihmisiä, jotka kaipaavat liikuntaa elämäänsä.  Osaan edelleen nauttia myös siitä joutilaasta ajasta, joilloin en tee yhtään mitään mutta kun tällaisen löhön jälkeen lähden treenaamaan muistan taas sen hyvän olon joka siitä syntyy. Ei liikuntasuorituksesta tarvitse itseään palkita millään lailla, palkinto on jo itsessään se että pystyy liikkumaan siten kuin tahtoo.

Tämä tältä päivältä pepputreenin jälkeen

Että tällaista tänään. Kun oikein alkaa tarkastelemaan niin kyllähän sitä omasta arjesta löytyy paljon sellaisia hyviä asioita, joita ei edes aina tiedosta. Eikä tämä itseasiassa edes vaatinut kovin suurta itsetutkiskelua näiden asioiden kirjaaminen eli kyllä meistä jokaisesta löytyy ne hyvätkin asiat kun niille annetaan vain tila esittäytyä.