Lost and found
3
Moi,
Ajattelin tänään uhrata ajatukseni motivaatiolle; sen synnylle, kadottamiselle ja uudelleen löytämiselle. Olen aiemmin kirjannut joitain juttuja aiheeseen liittyen ja ne löytyvät täältä.
Tällä kertaa lähestyn asiaa hieman henkilökohtaisemmin. Se että olen aikaansaanut tuloksia projektini suhteen, on vaatinut motivoitunutta asennetta, halua tehdä ja vielä sitä viimeistä, eli itse työn toteuttamista. Minua itseäni motivoi alussa pääsääntöisesti ulkoiset seikat; halusin saada turvonneen ja löysän olon pois sekä mahtua raskautta edeltäviin vaatteisiin. Vasta projektin edetessä kiinnostus terveydellisestä puolesta nosti päätään.
Tämä innostus, tippuva paino ja muuttuva ulkomuoto pitivät halua jatkaa voimissaan pitkälle talveen. Tottakait, joskus tuli pieniä takapakkeja ruokavalion ja/tai vähennetyn liikunnan suhteen mutta pääsääntöisesti halu jatkaa eteenpäin oli koko ajan olemassa. Missään vaiheessa ei tullut totaalista kiinnostamattomuutta. Kunnes sitten..
| kuva:http://weheartit.com/entry/19436970 |
En oikeastaan tiedä missä vaiheessa mielenkiintoni projektia kohtaan alkoi hiipumaan ja ennen kaikkea miksi. Viime viikkohan oli käytännössä ihan katastrofi kun mikään ei oikein tuntunut kiinnostavan. Mitä pidemmälle viikkoa mentiin, sitä hurjemmaksi motivaatiopula muuttui. Nyt jälkikäteen tarkasteltuna tämä motivaatiopula hiipi pikkuhiljaa – päivittäisessä ruokavaliossa alkoi näkymään sellaisia tuotteita (siis herkkuja) jotka eivät sinne normaalisti kuulu. Toisina päivinä jumppajutut eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa (osittain siksi varmaan omat sarjani jäivätkin koko ajan vähemmälle). Väliin mahtui toki parempiakin päiviä ja siksi en jotenkin osannut aavistaakaan että tällainen totaaliromahdus tapahtuisi.
En vieläkään tiedä mikä tähän motivaation katoamiseen ajoi. Sekö että tavoitteet oli tavallaan saavutettu ja oli aika aloittaa ylläpitovaihe? Sekö etten tarkalleen tiennyt mitä tavoitella tässä vaiheessa? Kyllästyminen treenisarjoihini kotona? Sekö etten päässyt käymään omissa treeneissäni (tanko tai ohjatut liikuntatunnit) pitkään aikaan? Jokin ihan muu juttu? En tiedä, jonnekin se meni mutta onneksi myös tuli takaisin!
| kuva: http://weheartit.com/entry/7354788
Yhtään sen varmemmaksi en tosiaan osaa sanoa että mistä se kadonnut kimmoke jälleen löytyikään mutta pääasia on että on löytynyt. Ehkä se löytyi takaisin sillä turvonneella ololla joka syömisestä seurasi? Tai sillä huomionarvoisella seikalla että ylenpalttinen mässäily ei tehnyt oloa yhtään sen paremmaksi vaan oikeastaan päinvastoin- kokoajan oli jotenkin vetämätön tunne. Yksi on varmaa, jos hillitöntä linjaani olisi jatkanut hamaan loppuun saakka olisin piakkoin ollut takaisin alkutilanteessa. Ehkä se olikin tämä pelko paluusta entiseen ilman että mitään on opittu? Kuten siis huomaa, opittavaa edelleen on mikäli terveelliset elintavat ovat tulossa jäädäkseen (ja nehän siis ovat!).
On ihana huomata että välittömästi yhden terveellisen peruspäivän jälkeen olen huomattavasti suuremmalla mielenkiinnolla seuraamassa maailman menoa ja jatkamassa projektia!
ps. Paino aamulla 52,6kg Ihmettelen myös tätä fonttia, joka ei nyt millään asetu samaan aiemmpien kanssa – ehkä jonan toisena, parempana, päivänä |
Löysin juuri vasta blogisi, mutta tämä nousi heti yhdeksi suosikikseni. Mahtavaan kuntoon olet itsesi saanut, ja toimit hyvänä esimerkkinä minulle. Minulla on kaksi lasta, ja olen kyllä ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen jo päässyt parempaan kuntoon kun koskaan, toinen on nyt noin puoli vuotta ja olen suht hyvässä kunnossa, mutta viime aikoina on päässyt motivaatio kanssa vähän puuttumaan.. Kiva seurata sinunkin treenejäsi ja tuloksiasi:)
Heippa olen ruotsissa asuva nainen…yritän löytää motivaatiota laihduttamiseen…se on niin vaikeaa..olen 168 painan 61-62kg ja minun ihanne paino on se 55-56 kiloa.No jospa minä saan sinulta vähän inspiratiotaKram /Minna
Anonyymi, onpa mukava kuulla että blogini on sinua innostanut 🙂 Ymmärrän hyvin että kahden lapsen äitinä itselle voi olla vaikea löytää aikaa ja sitäkautta motivaatiota. Toivotaan tosiaan että saat tätä kautta hieman sitä kaivattua motivaatiota vielä himpun verran lisää. Ja Minna, niinhän se on että laihduttaminen, tai oikeastaan sen aloittaminen, on aina vaikean tuntuista varsinkin kun puhutaan vain muutamasta, lähinnä itseään, häiritsevästä kilosta normaalipainon sisällä (kuten siis sinun tapauksessasi).