Hae
My Project Is Me

Päivä mun matkassa – Ihan tavallinen Lauantai

Sinä, joka seuraat minua Instassa pääsit jo eilen reaaliajassa tutustumaan päivään matkassani. Olen vielä aika uusi Instastoorien käyttäjä mutta eilen tosiaan dokumentoin päivääni useampaan otteeseen näiden maksimissaan kymmenen sekunnin mittaisten tarinoiden kautta. Ajatus oli ihan puhdas päähänpistos, samoin kuin se että avaan näitä stooreja ja päivänkulkua blogin puolella vielä vähän syvemmin. Tervetuloa siis kurkkaamaan minun eiliseen lauantaihin.

 

Aikainen aamu

Poika tuli herättämään hieman viiden jälkeen aamusta herättyään itse painajaisuniin. Itseni ylös saatuani, kahvikupilliset keitettyäni aamu sujui melko rauhallisesti kunnes tuli aika herättää myös perheen keskimmäinen. Pian 6-vuotias tyttömme on se, joka nukkuisi aina pitkään jos vain saisi ja aamuherätykset hänen kanssaan ovat usein haastavia. Aina toisinaan myönnän miettiväni että jos tämä on jo nyt tällaista, millaista se mahtaa olla kymmenen vuoden päästä teini-iässä.

Syy aikaiselle aamulle oli isoveljen jalkapalloturnaus, missä piti olla paikalla kello 8.00. Ja tästä alkoi myös stoorien puolella päiväni. Pelit kestivät klo 11.00 saakka, mistä matka jatkui suoraan keskimmäisemme sirkuskoulullulle. Vaikka mukana peleissä meillä eväät olikin niin tässä vaiheessa päivää nälkä alkoi olla jo melkoinen niin minulla itselläni kuin lapsilla. Oli aika päättää lounaasta kellon ollessa noin 12.30.

 

Lounas ja sen jälkeen

Lounasvaihtoehtona oli joko mennä kotiin ja tehdä jotain itse tai istua valmiiseen pöytään. Ajatus siitä että voisi syödä ja juoda vatsansa täyteen houkutti minua niin paljon, että myönnyin ehdotukseen mennä läheiseen Raxiin. Vaikka Rax mielletään edelleen vahvasti pelkkänä pizzapaikkana, niin siellä saa koostettua ateriat myös fiksusti, tai ainakin fiksummin, jos niin haluaa tehdä. Rehellisyyden nimissä kyllä myönnän että salaatin lisäksi lautasella näkyi myös pizzaa mikä on tiedättekö ihan ok. Edellisen kerran olen Raxissa käynyt joulukuussa ja oli ilo huomata että myös pizzavaikoima oli muuttunut sitten sen.

Ruokailun suhteen emme pitäneet kiirettä. Tähän saakka päivää oli kuitenkin eletty aika aikataulutetusti ja oli ihana vain pysähtyä ja rauhoittua hetkeksi. Rukailun jälkeen tein kuitenkin virheen ajatellessani että yhdistetään samaan reissuun muutamassa vaatekaupassa käynti. Kesäsäät pääsivät jotenkin yllättämään ja lapsilla oli tarvetta ainakin muutamille lyhythihaisille paidoille. Vaikka ostoskierros ei ollut pitkä, väsähti pienimmäisemme totaalisesti eikä suostunut istumaan rattaissaan pyynnöistä huolimatta. Ei ole tämä perhe hetkeen niin äänekkäästi tainnut mistään poistuakaan. Sain osakseni melkoisesti ymmärtäväisen sääliviä katseita ohikulkijoilta kun kiukku-väsynyt kolmevuotias kirjaimellisesti karjui koko äänenvoimakkuutensa voimin. Se ääni ei ole muuten ihan hiljainen. Uni tuli autossa minuuteissa.

Takaisin kotiin

Kotona odotti kotityöt: Pyykinpesu, futsikamojen ja muiden mukanaolleiden tavaroiden paikalleenlaitto ja ainaisen kumirouheen imurointi. Kun sain eteeni kuuman kahvin ja ajatttelin hetkeksi istua alas, heräsikin pienimuoitoisena hirviönä unille mennyt tyttö kaunottarena – näin erästä elokuvaa hieman lainatakseni. Tästä tosiaan lähdettiin ulos leikkimään ja nauttimaan auringonpaisteesta sekä lämmöstä. On ihan uskomattoman hienoa, miten taitava mielikuvitus näillä pienillä on. Leikit keksii vaikka kävyistä ja kivistä – isommat täällä vaativat jo vähän enemmän mutta hakevat usein seurakseen mieluummin muita kavereita kuin oman äidin.

Tässä vaiheessa mies saapui töistä ja harkitsin hetkellisesti pienelle iltakävelylle lähtemistä mutta tulin sitten kuitenkin toisiin ajatuksiin. Ajattelin että olen jo ihan riittävästi touhunnut tälle päivälle ja olin jo aikaisemmin ihaillut melko lähellä kauniisti kukkivia kirsikkapuita, joiden kukintaa halusin hyödyntää blogikuvissa. Olin jo päätynyt ajatukseen laittaa herätyskellon sunnuntaina soimaan aikaisin ja käydä kuvailemassa mutta kun tuli tarve lähteä liikkeelle muutoinkin, päätin hyödyntää tämän tilaisuuden heti. Otin alle pyörän ja poljin kirsikkapuiden kautta kauppaan karkkiostoksille – ja siitä Putouksen äärelle. Putous on todellakin tämän lapsiperheen suosikki jajoka lauantainen kohokohta, mieluiten tietysti lauantaikarkkien kera.

Tähän loppui myös päivitykset Stoorien puolella ja alkoi valmistautuminen sunnuntaipäivän peleihin ja muihin menoihin. Itse päädyin vielä tosiaan kirjoittamaan auki jo aiemmin Instassa tosiaan esillä olleen #myday:n tekstimuotoon. Kuviksi pääsivät ne karkinhakumatkalla napatut kirsikkapuusta inspiraationsa saaneet kuvat. Se oli tosiaan sellainen lauantai se, ihan todella tavallinen. Millainen lauantai sinulla oli? Mitä tänään on luvassa?

Samankaltaisia juttuja olen julkaissut myös otsikolla Yö mun matkassa sekä Tavallinen torstai.

2 kommenttia

  1. Tiina/Fit Fat Mama kirjoitti:

    Kiva postaus, pitäisi itekin tehä pitkästä aikaa tällänen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.