Hae
My Project Is Me

Makeanhimosta

Vanha Cherokee-intiaani kertoi eräänä iltana lapsenlapselleen ihmisten sisällä tapahtuvasta taistelusta. Hän sanoi: “Poikani, meidän kaikkien sisällä taistelee kaksi ‘sutta’.”


“Toinen on Paha. Se on kiukku, kateus, mustasukkaisuus, suru, katumus, ahneus, ylimielisyys, itsesääli, syyllisyys, inho, alemmuudentunne, valheet, väärä ylpeys, ylemmyydentunne ja ego.”

 “Toinen on Hyvä. Se on ilo, rauha, toivo, tyyneys, nöyryys, lempeys, hyvänsuopuus, empatia, anteliaisuus, totuus, myötätunto ja usko.”

 Lapsenlapsi ajatteli asiaa hetken ja kysyi sitten isoisältään:

 “Kumpi susi voittaa?”

 Vanha Cherokee vastasi yksinkertaisesti:

 “Se, jota ruokit.”

En valitettavasti tiedä kenen tuotantoa esitetty teksti on mutta mielestäni tarinan opetus sopii makeanhimon taltuttamiseen täydellisesti.

Suklaatako? E-ei, maltahan vielä hetki!

Ja tässä vaiheessa Moi sekä tervetulotoivotus kaikille uusille lukijoille, 

Makeanhimohan on siinä mielessä hassu asia että vaikka ihmisellä on luontainen mieltymys makeaan, niin tämä nykytilanne on kyllä ihan täysin opittu juttu. Makeanhimo voi toki kieliä myös jostain ravintoaineen puutostiloista mutta lähtökohtaisesti suurin syy on tottumiskysymys. Jos päivien, viikkojen, kuukausien, vuosien ja jopa vuosikymmenten ajan on antanut makeanhimolle periksi, niin onko ihme että makeanhimon iskiessä kieltäytyminen aiheuttaa ärtymystä ja tuntuu vaikealta?

Yhtälailla kuin on oppinut antamaan periksi voi oppia myös kieltäytymään ja totuttautumaan vähempään. Ihan aina ei ehkä voi tai edes kannatakaan kieltäytyä mutta määrä voi olla tavanomaista pienempi tai laatuun voi kiinnittää huomiota. Myös vaiheittain eteneminen kannattaa tai on ainakin kokeilemisen arvoista.

Vielä joskus blogin alkuaikoina en voinut kuvitellakaan syöväni tummaa suklaata. Omaan makuuni kun tuo tuote oli karvas ja ei missään nimessä makea kuten sen aikainen suosikkini valkosuklaa. Nyttemmin tilanne on aivan toinen ja jos valitsen suklaata, niin kyllä kyseessä on ehdottomasti tumma.  Tämä ei muuta vaatinut kuin itsepintaista totuttelua ja lukuisia maistamiskertoja.
Karkkipusseista voi sen kaikkein suurimman sijaan valita pienemmän ja yksi hyvä ja kaloritehokas vaihtoehto löytyy Lidlistä. Lidl myy Partypusseja, joka sisältää lukuisia minipusseja. Kolmen minipussin sisältö vastaa kaloreiltaan noin 100:aa ja riittää varsin hyvin karkkihimon tyynnyttämiseksi tai  karkkievääksi.

Karkkia parempi vaihtoehto ovat toki kuivatut hedelmät ja niistäkin jatkotoimenpiteenä sokeroimattomat. Jos ei ole huomannut niin suurin osa kuivatuista hedelmistä sisältää myös lisättyä sokeria vaikka hedelmissä itsessäänkin sokeria löytyy. Kuivatuista hedelmistä parempi vaihtoehto ovat toki tuoreet hedelmät tai vielä paremmin marjat. Ja itse innostuin maistelemaan tuoreita Stevian lehtiä Juhannuksen aikaan ja voin  todeta että muutaman lehden jälkeen ei muuten makeaa tehnyt mieli sitten yhtään.

Tätä listaa voisi varmasti jatkaa loputtomiin mutta jottei koko homman ydin katoaisi niin jos edes kerran pystyy kieltäytymään sokerihampaan kolotuksesta tai tarjoamaan pahimpaan himoon jonkin paremman vaihtoehdon, sujuu tämä seuraavalla kerralla jo huomattavasti helpommin.
ps. laskin tänään että meillä on kotona 34 avaamatonta suklaalevyä, eli ei kannata ihmetellä jos joskus kylään tullessa tuon tervtuliaisiksi suklaata 😉

Toisekseen, näkyykö teillä osa sanoista alleviivattuna? Täällä editointi puolella kaikki on ok mutta valmista tuotosta tarkastellessa mystisiä alleviivauksia esiintyy..

32 kommenttia

  1. Bobby Jean kirjoitti:

    Ei näy ylimääräisiä alleviivauksia. :)Omasta päästä on tämä makeanhimon selättäminen kiinni. Ei ole ihmiselle luontaista syödä kaikkea sellaista, mitä luulee tarvitsevansa. Sen tietää, kun on ollut jonkin aikaa ilman, sitten syö jotain kovin sokerista/rasvaista ja kehohan siinä suuttuu. Tulee huono olo. Koska keho ei halua sitä.Itsellä takana nyt 14kk ilman mitään sokerisia ja rasvaisia herkkuja. Ei ainuttakaan karkkia, sipsiä, leivosta, suklaapalaa, jäätelöä jne. Tein vain päätöksen, etten tahdo niitä enää ja olen tuon päätöksen pitänyt. Helppoa! 😉

    • jennie kirjoitti:

      Siis aivan helppoa 😉 Olen tosiaan itsekin huomannut saman että herkut herkästi keräävät ympärilleen lisää herkkuja, eli koukuttavat. Totaalikieltäytyminen on toiminut itselläkin mutta sittemmin olen opetellut (ja opettelen edelleen) kohtuulliseen herkutteluun. Tämä seuraava vaihe onkin osoittautunut yllättävän haastavaksi mutta aivan täysin mahdolliseksi.

    • Bobby Jean kirjoitti:

      Itseasiassa, mulla on niin vahva pää, että ei ole tullut mieleenkään maistaa pienintäkään palaa yhtään mitään tuon päätökseni jälkeen, enkä ole kertaakaan joutunut asian kanssa painimaan. Eli mulle se on juurikin niin helppoa, ihan aikuisten oikeasti. 😀

  2. Minna kirjoitti:

    Toi itsekuri on kyllä jotain uskomatonta 🙂 Vaikka on kyse tottumuksestakin, niin se siihen lähteminen alkunperin vaatii kyllä tiukan itsekurin! Varsinkin jos on tottunut herkuttelemaan. Mä pystyn niin kauan vältteleen makeanhimoa kun en osta kotiin kiusakseni mitään, vielä ei olla siinä pisteessä, että voisin ostaa suklaalevyn ja olla syömättä sitä 😀 Tai varsinkin, jos se tulisi avattua, kiinninäisenä vois toimiakin! No, onneksi tunnen itseni, joten ei tule ostettua kaappeihin suklaalevyjä 😉

    • jennie kirjoitti:

      Ei kotiin tosiaan kannata turhaan mitään kiusantekijöitä ostaakaan – en omaksi onnekseni pahemmin välitä Fazerin suklaasta ja tuo kertyneiden levyjen varasto (jotka siis olemme pääosin saaneet) on hyvä tekosyy olla ostamatta mitään herkkuja kun voi ajatella että jos olisi pakko jotain saada, niin onhan meillä tuo herkkukätkö olemassa.

  3. Juulia kirjoitti:

    Tämä blogi on ihan mahtava ja innostava! Itse kamppailen juurikin makeannälän taltuttamisessa, kiitos huonon itsekurin! 😀 Olet varmasti perillä näistä asioista paremmin, niin onko siinä yhteyttä, jos syö päivällä vähän ruokaa, niin illalla syö sitten kauhiana ja on älytön makeannälkä? http://www.donotbealoser.blogpsot.fi

    • jennie kirjoitti:

      Niinkuin sanottu, en ole ravitsemusta tai terveyspuolta opiskellut vaan kaikki tieto perustuu omiin kokemuksiin ja havaintoihin sekä luettuun kirjallisuuteen. Tuossa väittämässä on kuitenkin perää ja jos päivällä syö liian vähäisesti tai ravintoköyhästi kostautuu usein iltaisin. Lisätekijöitä iltanaposteluun voivat yhtälailla olla myös totuttu tapa, väsymys (iltaisin jossain vaiheessa kaikkia alkaa väsyttämään) sekä tosiaan se rehellinen nälkä.

  4. Someday kirjoitti:

    Pitäisiköhän seuraavana vapaaviikonloppuna kipaista Lidlin kautta! Muistan, kun joskus pienenä meillä oli tollasia minipusseja, mutta kun tyttö kasvoi niin samalla kasvoi karkkipussitkin… Tumma suklaa on muuten mun herkkua, mutta siitä olen kyllä tykännyt aina! 🙂 Hyvä teksti kyllä oli 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Vaikka aiheesta kirjoitellut aiemminkin olen niin pieni muistutus/kertaus on aina paikallaan. Itsekin muistan minipussit lapsuudesta ja olipa mukava huomata että moisia sai edelleen 🙂

  5. Anonymous kirjoitti:

    Asiaa! Harmi vaan kun sokerista kokonaan luopuminen on niin vaikeaa. Ensiksikin, kerranhan täällä vain eletään, joten minusta on ihan oikein että välillä saa nauttia ja herkutella. Kohtuuden rajoissa tietysti. Toisekseen melkein joka paikasta tuntuu löytyvän piilosokeria. Sokerisia herkkuja tarjoillaan joka paikassa.. Olemme sokeriansassa!Totta on että sokeri on täysin turha aine, johon vain syntyy riippuvuus. Oikeastihan sitä ei tarvita, se on vain energiaa eikä mitään ravintoaineita. Turvottaa mahaa ja tekee olon huonoksi, sokeri myös turruttaa makuaistia (sen huomaa kun syö ensin karkkia ja sitten oikeaa ruokaa, ei maistu). Itse pystyn aina olemaan muutaman päivän ilman makeaa, mutta sitten sitä saattaakin mennä kerralla liian paljon. Olisi varmaan terveellisempää herkutella hieman joka päivä. Minulla on myös ongelma että jos avaan karkkipussin, vetäisen sen heti kerralla, vaikka jossain vaiheessa tuntuisikin että riittää jo. Olenkin yrittänyt pienentää makean annoksia ja nautiskella niistä hitaammin.. Vähemmän on enemmän!Sun blogisi on tosi mielenkiintoien ja innostva, aloin vasta seuraamaan ja tykkään hurjan paljon! 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Mahtavaa että olet löytänyt tänne ja toivottavasti mielenkiintoisia aihieita löytyy myös jatkossa. Kiitos myös kommentoinnista, kommentteja on aina mukava saada.

  6. Anonymous kirjoitti:

    Mun ongelma on se, etten edes halua opetella elämään totaaliherkutonta elämää – jollain tavalla kuvittelen jääväni jostain paitsi, jos en ”ikinä” saisi vetää jätskiä tai suklaata, tai leipoa ihania sokerisia herkkuja… Siksi yritän syödä makeaa kohtuudella ja ei päivittäin, mutta onhan se vaikeaa, sokeri kun on niin järjettömän koukuttavaa.

  7. Anonymous kirjoitti:

    Jatkan vielä – mitä edellinen anonyymi sanoi piilosokerista, on valitettavan totta! On ihan järkyttävää miten paljon sokeria esim. välipalapatukoissa, uusissa proteiinirahkoissa ja vastaavissa ”terveellisissä välipaloissa” on. Hedelmäjugurtteja ei voi kuvitellakaan ostavansa ällömakeuden takia. Miksi meidät opetetaan himoitsemaan makeaa!?t. Karoliina, joka lähetti myös 9.31 viestin

  8. Anonymous kirjoitti:

    http://www.iltalehti.fi/laihdutus/2012062615760247_lh.shtml Ootko huomannut tai tietoinen? ( vinkkinä että en lukenut juuri julkaisemaa tekstiäsi vielä joten en tiedä mainitsitko jo tästä ) =D

  9. Anonymous kirjoitti:

    ….luinkin edellisia tekstejä ja olitkin jo nähnyt sen =) hyvää jatkoa! luen tätä joka päivä.

  10. ..in motion kirjoitti:

    Höh mitä karkkikuvia, nyt rupes tekemään mieli suklaata :DTervetuloa vierailemaan myös omassa liikuntablogissani http://inmotionblogi.blogspot.fi/

    • jennie kirjoitti:

      Hups, en tosiaan huomannut laittaa varoitusta kuvasisällöstä 😀 Täytyy käydä tutustumassa blogiisi vaikka mielestäni joskus olen tainnut siellä käydäkin, nimi nimittäin kuulostaa sen verta tutulta 🙂

  11. HH kirjoitti:

    Kiva postaus! Pitää laittaa johonkin muistiin, että muistan sitten makeanhimon syövereissä tulla lukeen. Tosin noi karkkikuvat ei taida siinä vaiheessa auttaa :DD Ja ei näy yhtään alleviivauksia 🙂

  12. Mog kirjoitti:

    Pitäisi varmaan itsekkin ruveta viemään noita suklaarasioita lahjana muille, etteivät mene vanhaksi.Hiukan kyllä rupesi tekemään mieli suklaata, mutta taitaa johtua että on lounasaika..Pitääkin mennä samantien tyydyttämään suklaanhimo kunnon ruualla.. 😉

  13. Anonymous kirjoitti:

    Moikka!Paljonko kaloreita pyrit syömään päivässä? 🙂 Toteutatko joitain suosituksia vai toimitko ns. itsesi mukaan? Wau, mitä tuloksia ootkaan saavuttanut, olet mun esikuva!

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos sinulle 🙂 Syön ihan täysin oman tunnon mukaisesti, eli siihen saakka kun olen kylläinen. Peruspäivinä kaloreita kuluu noin 1600-1800 ja viikonloppuisin mahdollisesti hieman enemmän erinäisistä juhlapäivistä puhumattakaan. Aktiivipudotusvaiheessa kaloreita tuli syötyä jonkinverran vähemmän mutta aina vähintään 1400. Muistan että arvioin aikanaan omaksi päivän tarpeekseni noin 1600kcal ja sittemmin tehdyt kehonkoostumusmittaukset todistivat omat epäilykseni oikeanlaisiksi ja peruskulutus on noin 1400. Tämä on toki saliharjoittelun myötä saattanut kasvaa hienoisesti ja lisäksi täytyy toki huomioida muuttuneet liikuntatottumukset. Kaloreitahan en varsinaisesti laske mutta olen melko tietoinen siitä mitä syön, perusravinnon energiamäärän on vuosen aikana oppinut melkohyvin tuntemaan eikä asiaan tarvitse sen enempää kiinnittää huomiota.

  14. Anonymous kirjoitti:

    Hyvä postaus. Tuo ilmeisesti on ihan oikeasti vanha Cherokee sanonta :)http://wizdompath.wordpress.com/2008/03/05/an-old-cherokee-tale-of-two-wolves/

  15. Anonymous kirjoitti:

    Fun lightia rahkan sekaan taltuttaa itsellä ainakin makeannälän tehokkaasti, on myös kaloriton ja edullinen ratkaisu makeanhimoon. T: NF

  16. Piia kirjoitti:

    Hupsista! Pikkuisen kertynyt vissiin suklaata kaappeihin. :–) Ootkin niin timmin näköinen että ilmeisesti on kannattanut! Ja kyllä Lidlistä ainakin karkkia löytyy, nimimerkillä -lidlissä työntekijänä- :–D

    • jennie kirjoitti:

      Lidlissä käyminen on itselle aina sellainen ”elämysmatka” kun hieman harvemmin tulee vierailtua ja pienten ostosten tekemiseen menee aikaa kun täytyy tutkia mitä kaikkea onkaan tarjolla 🙂

  17. Erica kirjoitti:

    Olipas hyvä postaus! 🙂 Itse en tiedä miten kävis jos ois yksikin suklaalevy kaapissa, oon niin huono pitämään näppini erossa jos herkkuja löytyy lähettyviltä 😀 Sä oot kyllä rautainen mimmi! =)

    • jennie kirjoitti:

      Ehkä tässä osittain on auttanut se etten pahemmin välitä Fazerin suklaasta.. Yltiömakea Marabou on sitten asia erikseen mutta jostain syystä nekin ovat saaneet levätä kaapissa rauhassa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.