Hae
My Project Is Me

Kenellä on oikeus valittaa läskeistään

Todella usein kuulee ja näkee ihmisten puristelevan vatsamakkaroitaan ja tuskastelevan liikakilojaan. ”Voi kun pääsisi eroon tästä vatsamakkarasta”; ”Voi kun olisi ihana mahtua viimekesäisiin vaatteisiin”; ”Voi kun näyttäisi noin hyvältä kuin tuo toinenkin” ja niin edelleen. Vaan uskaltaisin väittää että näistä kymmenestä tuskailijasta vain yksi on todella valmis tekemään jotain toivomansa muutoksensa eteen (jos edes niinkään moni). Tai kaikki varmasti aloittavat mutta suurin osa lopettaa yhtä nopeasti kuin aloittivatkin tai jämähtävät ”elämäntapalaihduttajiksi”, jotka siis sanovat yrittävänsä pudottaa muutaman kilon vaikkeivat todellisuudessa tee juuri mitään asian eteen.

Itse en ole aikoihin varsinaisesti viitsinyt valittaa ylimääräisitä kiloista ja makkaroistani. Olisihan se hienoa olla pienempi ja sirompi mutta viimeaikaisilla ruokailuilla ja treeneillä sellaisesta on turha muuta kuin haaveilla. Ja jos en varsinaisesti tee töitä sen eteen että kutistuisin, niin miksi valittaisin. Mieleeni on jäänyt muutaman vuoden takainen artikkeli Alison Sweeneystä (host jenkkiläisessä Suurimassa pudottajassa), mikä käsitteli jokseenkin samaa asiaa. Hän ei itse ollut omaan vartaloonsa tyytyväinen ja tuskaili peilin edessä asiasta miehensä kuullen. Eräänä kertana mies totesi että ”Kulta, minusta sinä olet kaunis mutta jos todella et ole itse tyytyväinen tee jotain tai sitten lakkaa valittamasta”. Arvaatteko mitä tapahtui? Nainen koki ahaa-elämyksen, lakkasi valittamasta, ja laihtui.

Kun todella tekee töitä tavoitteidensa eteen, niin kyllä ne ylimääräiset kilot karisevat. Itse en ainakaan vielä ole koskaan tavannut ketään, joka ei olisi järkeviä muutoksia tehtyään saanut vartaloaan muokattua (itseni mukaan lukien) ennemmin tai myöhemmin. Tietenkin laskuista pitää jättää erilaiset sairaudet pois.

Complaining will never solve the problem.

Stop complaining and take action

IMG_6815

2 kommenttia

  1. JnH kirjoitti:

    Läskeistä valittelu on kyllä tyypillistä (meille) naisille. Kai se on sitä, että tiedostetaan ettei ”saisi” olla yhtään pyöreä, ja halutaan muidenkin tietävän ettei tässä suinkaan olla tyytyväisiä omaan mahamakkaraan. Se tarjottu pulla halutaan syödä, mutta jotenkin se muka kuittaantuu selittelemällä, ettei pitäisi syödä ja pitäisi laihduttaa…
    Aika surullista se on. Miksi käyttää energiaa itsensä soimaamiseen ja makkaroiden puristeluun, kun joko asialle voisi tehdä jotain tai sitten vain olla tyytyväinen itseensä.

    • jennie kirjoitti:

      Mieleeni on jäänyt hyvin myös eräs Muumi-jakso, jossa Niiskuneiti mainitsee yrittävänsä vähän laihduttaa ja kieltäytyy sen vuoksi pannukakuista. Loppujen lopuyski hän kyllä syö niitä, eli ei senpuoliin ole huono esimerkki lapsille (jos sitä kukaan laspi edes näin ajattelee) Niiskuneiti on itseasiassa vihjaillut laihduttamisesta monessa muussakin jaksossa ja yhdessä hänellä on ”laihduituskeksejä” piilossa. Tyypillinen tunnesyöjä siis 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *