Hae
My Project Is Me

Turmiolliset torstait

Moi,

Tiedättehän sen tunteen kun aamulla herää ja tuntuu ettei päivästä taida tulla yhtään mitään? Noh, eilen oli juuri tällainen aamu. Runsaasta vedenjuonnista ja iltaisesta tupla-annoksesta magnesiumia huolimatta minua on viimeaikoina kiusanneet ikävät suonenvedot. Lähes jokainen yö herään siihen orastavaan tuneeseen että pian sellainen iskee ja onneksi useimmiten siihen auttaa hienoinen asennon vaihtaminen. Toissayönä näin ei kuitenkaan ollut ja iäsiyydeltä tuntuvan kärvistelyn jäljiltä oli pohkeeni edelleen aamusta kuin rankemmankin treenin jäljiltä.

Huonosti nukutun yön jälkeen luonnollisesti väsytti ja kipeytynyt pohkeeni ei erityisemmin houkutelut tekemään jalkatreeniä salille. Olin kuitenkin tunnollinen treenaaja ja päätin nousta sängystä ylös ja asennoitua päivän jalkarääkkiin – kaikki tämä vain huomatakseni etteivät salin valot ole päällä. Hetken odottelun jälkeen totesin että taisivat nyt sitten treenit jäädä tältä aamulta välistä.

ei näy valoa ikkunassa, ei

En tiedä jäätyivtkö aivoni vajaa vartin salille kävelyn lomassa vai mitä ihmettä tapahtui mutta jostain syystä lähdin kohti työpaikkaani. Vasta Pasilassa tajusin että olisinhan voinut lähteä vaikka aamukävelylle tai kuten viimeksi, uimaan. Tämä olisi vaatinut käyntiä oman kodin kautta sillä minulla ei ollut (älkää kysykö miksi) takin alla muutakuin hihaton jumppatoppini ja ulkoilu olisi aamupakkasilla toki vaatinut jonkun fleeecen tai hupparin siihen päälle. Toki uimapuku olisi pitänyt hakea yhtälailla. Joskus se ajatus ei vain toimi.

Minullahan ei ole mikään liukuva työaika, joten se että olen töissä kaksi tuntia aikaisemmin ei tuo minulle minkäänlaista etua tai mahdollisuutta lähteä aikaisemmin ellei asiasta ole erikseen sovittu. Niinpä siis vietin laatuaikaa parin tunnin verran kaikenmaailman blogeja ja nettikauppoja selaillen.

Järkevä ihminenhän  olisi lähtenyt liikkeelle sitten illalla mutta jotenkin päiväni oli menetetty tapaus ja kotiin aikanani päästyäni en vain kyennyt minkäänmoisiin urheilusuorituksiin. Ensimmäistä kertaa vatsanikin tuntui painavan kuin kivi tuossa edessä ja olo oli kaikinpuolin tukala ja väsynyt. Niinpä ilta sujui laatuaikaa viettäen erilaisten palapelien ja muiden mukavuuksien parissa.

 Tänään, hieman paremmin nukkuneena, uutta yritystä perjantain kunniaksi. 

8 kommenttia

  1. Eikku kirjoitti:

    Kiinnitinkin eilen huomiota tuohon, kun lähdin seitsemän jälkeen junalla töihin, että tuo sali oli pimeänä. Eikö ovessa ollut mitään selitystä? Omalla salilla on vastaanotto joskus nukkunut pommiin tai sekoillut kesäajan kanssa, ja se turhauttaa, kun itse sinne kukonlaulun aikaan kirmaa.

    • jennie kirjoitti:

      Tämä oli onneksi toinen kerta minun historian aikana kun näin kävi mutta jätin kuitenkin palautetta. En perjantaina alkanut sen enempää kyselemään, epäilen pommiin nukkumista kun kuulemma yhdeksältä kaikki toimi jo normaalisti poikaystäväni sinne mennessä.

  2. Adelheid kirjoitti:

    Mä olen kärsinyt noista suonenvedoista myös raskauden aikana. Muuten niitä ei ole juurikaan ollut mulla. Ne on todella epämiellyttäviä!

    • jennie kirjoitti:

      Toivottavasti jäävätkin vain raskausaikaan – ja yöllisiksi. Työkaverini kanssa kun tuli puhetta niin hän kertoi että oli aikanaan odottaessa saanut näitä kramppeja esim. uidessa. Ei ,ei.

  3. Anonymous kirjoitti:

    Minulla on aika usein noita päiviä – siitä huolimatta, että ei ole lapsia eikä edes isoa vatsaa, jotka vaativat osansa jaksamisesta. Tai siis mahaa on kyllä liikaa, mutta ei niin ihanasta syystä kuin sinulla. Mutta tiedätkö, joskus sitä vain tarvitsee noita ei-niin-tehokkaita päiviä – ja silloinhan on hyvä vaikka sitten selata niitä blogeja ja nettikauppoja. Lueskelen tätä blogiasi ja ”melkein kadehdin” – olet tehnyt hurjan urakan itsesi kanssa, joten hui hai väliäkö välipäivillä tuossa kokonaisuudessa. Ja nostan hattua energisyydellesi myös ruokahuollon puolella. Aurinkoisia kevätpäiviä koko perheelle!Heidi

    • jennie kirjoitti:

      Voi Heisi, kiitos 🙂 En minä oikeastaan edes pode huonoa omatuntoa siitä että sali jäi välistä, harmitti vain kun itsensä ”pakotti” heräämään kun kerta mahdollisuus olisi ollut nukkuakin.

  4. Elina Sonné kirjoitti:

    Mitä magneusiumia käytät? Kaikista parhaiten imeytyvää ja muutenkin ainut mitä yhellekään pt-asiakkaalle suosittelen on magnesium sitraatti. Löytyy life-liikkeistä ja apteekeista. Jos on jotain perus kaupan magneusiumia tai muuta kuin sitraattia – vaiha sitraattiin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.